Mainan Mummula

Taas on viikko edellisestä...

2012-01-29T14:27:00.000+02:00

Kevättä kohti mennään. Päivät pitenee. Eilen illalla oletin, että tänä aamuna lähden hiihtämään. Tänä aamuna päätin, etten menekään. Ainakaan aamulla. Lämpömittari näytti -19,3. Minusta se oli aika kova pakkanen. Muutama vuosi sitten en olisi moista noteerannut. Lienen tullut vanhaksi. Toivottavasti talvi vielä jatkuu, jotta ehdin jonkun lenkin kiertää. Sadoista ( tai edes yhdestä sadasta) kilometreistä ei tänä vuonna puhuta.

Puuhailin sitten kaikenlaista muuta.
Viimeistelin hiihtarien kaavalla ommellut leggarit. En ollut vakuuttunut, että noilla Modan kaavoilla saisin omalle ruumiinrakenteelleni onnistumaan "perinteiset" hiihtarit. Nyt epäilen, että onnistuisi kuitenkin. Joskus aikanaan olen hankkinut lähiseudun (edesmenneestä) tehtaanmyymälästä joka-suuntaan-joustavaa trikoota, josta surautin reilusti ylipitkät housut eilen illalla. Tänään lahkeensuita viimeistellessä huomasin, että niistähän tuli kertaheitolla sekundaa! Oikeaa lahjetta koristaa n. 3cm:n silmäpako (onneksi sitä ei huomaa, kuin ihan läheltä, on neulos sen verran pientä silmäkokoa, ja virhe jää kyllä piiloon pitkän paidan alle).

Ja kuvauspaikalta on viety tyynyt ja peitot ulkoilemaan ;)

Kylppärin lattialla kuivuu muutama "muumio". Niiden on tarkoitus toimia tukirakenteena myöhemmin syntyville (?) käsinuken päille. Ajattelin samalla tekniikalla toteuttaa kuin tuon "oman kuvani" tuossa oikealla. Esittelen sitten valmiina. Joskus.
Kummallista, kun nykyään tahtoo jäädä monet hommat oudosti puolitiehen. Tästä seurauksena meiltä löytyy ennätysmäärä ns. aloitettuja käsitöitä, askarteluita ym. Tarpeeksi kauan kun niitä katselen, teen valmiiksi tai puran/heitän pois. Kovin herkästi en heitä pois. Silloinhan olisin ikäänkuin tunnustanut saamattomuuteni!

Seurauksena voi olla vaikkapa jotain tällaista:

Lanka: Nalle Kukkaketo Orvokki. En tarvitse sukkia. Kiitos äidin ja siskon. Neuloin tuosta pipon. Langan pätkävärityksestä johtuen tulos oli KAMALA! Purin. Kokeilin toisella neulemallilla. Olisi pitänyt kerralla uskoa. Purin. Entäs kauluri? Epäkelpo. Nyt on muutama isoäidin neliö virkattuna. Ei vielä aavistuskaan mitä noilla tekisin?

Eilen kampailin mummukissan pehmoista turkkia. Voi sitä onnellista hurinaa! Pentunen ihmetteli vähän matkan päässä toimitusta. Sen turkkia ei voi kammata tai raapia minkäänlaisella haravalla. Ohut silkkiturkki on "ainasiisti". Vähän säämiskärukkasella silitellään välillä.

Mummukissa ei ole vielä entisensä. Ei tosin kaatuile enää kävellessään ja tänään oli todistettavasti hypännyt työpöydälleni ilman tuolin suomaa väliporrasta. Kovat ovat lääkkeet edelleen. Lääkepurkin nähdessään pääsee yllättävän vauhdikkaasti juosten karkuun.
Onneksi ruoka maistuu, ruuansulatus toimii ja pentukin saa edelleen kyytiä, jos eksyy liian lähelle yllättäin.

Pennun korvia on puhdistettu kerran päivässä huuhdellen EpiOticilla ja sen jälkeen kaivelemalla sormeenkiedotulla harsotupolla. Voin vakuuttaa, että emme kumpikaan nauti tilanteesta! Tänään viimeinen sessio. Viikko on takana eikä korvasta enää juuri mitään löydy.
Eilen huomasin lisäksi, että neiti oli koristellut melkoisin korvalääkeroiskein eteisen seinän katonrajasta alaspäin, kiipeilytelineensä vierestä. Olisikohan lähitulevaisuudessa tapetonnin paikka? Johan nuo ehtivätkin olla kokonaiset puoli vuotta! Onneksi kuitenkin kissan korva on kunnossa.

Poikakissa on toipunut myös hienosti suolistotulehduksestaan. Menee omat ja kaverin ruuat!

Mukavaa talvista alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Kuvat surkeaa Nokia-tasoa. Sori!

Sunnuntaina kotona

2012-01-22T18:54:00.000+02:00

En mennyt äänestämään tänään. Kävin jo ennakkoon osoittamassa tahtoni. Tänään olen mm. ommellut.

Ei, tämä ei ole finnmarin-lämpöasu eikä Mälsä-tädin aamutakki vuodelta 1960 (huom! sisko). Tästä tuli takki nimeltä "yhdistin-yhtä-sun-toista-mitä-kaapista-löytyi". Aika tarkkaan meni vuoritikki - hihat piti leikata poikkisuuntaan sekä ompelulanka - viimeisen napin kiinnityksen jälkeen jäi 30cm. Siis tuli tikkitakki tikkivuorilla. Erilaisia valmiita kaavoja yhdistellen leikattu ja viikonloppuna kokoon kursittu. Piristän sillä mieltäni mennessäni huomenna hammaslääkäriin!!!!

Kuka kumma tuli lintulaudalle? Sehän oli ystävmme akrobaattiorava! Yritäpä muuten itse syödä pää alaspäin riippuen! Huh, ihmettelee sitä pentunenkin.

Laitoin myös ruokaa (avustaja pyrki ensin mukaan, mutta valitsi lopulta lepopaikan työvalon lämmöstä).

Viikonlopun kampanja on "kaapit tyhjiksi ja pakastimeen tilaa". En sitten käynyt kaupassa ollenkaan.
Sunnuntain lounas koostui lohkoperunoista ja kuorrutetusta uunikalasta. Kuorrutus kalalle syntyi seuraavasti:

Unohdetaan lauantaina kolme palaa ruisreikäleipää leipäkoriin kuivumaan. Voih!

Paloitellaan ne tänään löydettäessä monitoimikoneen kulhoon. Mukaan lisätään noin sentin levyinen viipale oltermannia (se, joka ei enää tottele juustohöylää) ja 2/3 rasiaa yrttimaustettua tuorejuustoa (joka ei ollutkaan niin maukasta kuin kannen kuva antoi ymmärtää) ja annetaan koneen tehdä työtä tovi. Tuloksena on jonkinlainen tahna, joka levitetään vuoassa lepäävien mitäänsanomattoman makuisten kalafileiden päälle.

Tökätään koko komeus perunavuoan seuraksi noin 200 asteiseen uuniin.

Raastetaan paistumisen aikana kaikki kolme kaapissa ollutta porkkanaa. Lisätään vähän kuivattua valkosipulirouhetta ja sipulijauhetta (tuoretta ei näköjään ollut) ja aimo tujaus appelsiinilla maustettua salaattikastiketta. Kansi päälle ja jääkaappiin "tekeytymään".

Uunista paistuneet perunat, kuorrutettu kala (sekä vähän öljyttyjä, all'dente-kypsiä vihanneksia) porkkanaraasteen kanssa lautaselle ja siitä suuhun. Se maistui hmmm.................ÄLYTTÖMÄN HYVÄLTÄ!

Oli niin herkullisen näköistä, että ehdittiin kauhoa jo lautasille, ennenkuin muistin kuvata.

Muutama kuva kissoista vielä:

The mummu! Hyvin maistuu ruoka ja muutenkin elämä on mallillaan. Paitsi - vähän on tasapaino vielä horjuvaa. Kahta eri antibioottia sekä kortisonia "nautitaan" päivittäin. Lääkintää aamuin, illoin. Kissa ON jatkuvasti asiasta eri mieltä. Nyt vähän nukuttaa.

Nuoriherra istuu rennosti keittiön lattialla. Varmaan odottaa ruokaa (joka maistuukin nykyään jo hyvin).

Pentu löysi lämpimän paikan. Hellalla pidän käytön jälkeen vesikattilaa niin kauan, kuin tarvitsee jäähdytellä pintaa. Takalevyllä on taatusti keittokattilan jäljiltä kuitenkin lämpöä vielä.

Huomenna pentusen korvakontrolli.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille vierailijoille!

Kiitän kommenteista! Sekä jo aiemmin julkaistuista, että uusista.

Halo(o)!

2012-01-15T18:00:00.000+02:00

Samalta ojalta 28.12.2011

Odotettu muutos maisemassa!

Talvi!

2012-01-14T20:01:00.000+02:00

Lunta, lunta lunta... nyt sitä vihdoin on! Pian voidellaan sukset. On tätä odotettukin. Mieltä piristää puhdas valkoinen hanki ja kirkas auringonpaiste. Mukava muutaman asteen pakkanen on parasta talvea. Eikä tuosta tuulesta olisi niin väliä.

Kissoille kuuluu vaihtelevaa. Nuoriso alkaa olla kunnossa. Suolistotulehduksesta toipunut poika syö "kuin hevonen". Ei sentään ruohoa - ruukkuun kasvatetut oraat eivät ole kelvanneet! Kummallista. Muuten ruokamäärä on melkoinen. Hyvä!

Pikkuinen kirppu riitelee vielä n. viikon ajan siitä, laitetaanko aamuin ja illoin korvaan tippoja vai ei. Jos se saisi päättää, tipat jäisivät pulloon, mutta kun ei saa. Syötävä lääkekuuri tosin loppui jo. Pikkukisu oli erittäin kuuliainen lääkkeen syöjä. Nappi lattialle ja kisu hotkaisi sen nopeasti - kiitos!
Pojan mahalääkkeet sen sijaan piti kätkeä kissanherkkutikkumassaan, sillä suuhun paljaaltaan laitettaessa lääke sai aikaan valtaisan kuolaamisen ja se sylkäistiin aivan varmaan suusta niin kauas kuin suinkin. Poikakissa ei koskaan ole osannut syödä mitään kovaa ja nappimaista - kaikkein vähiten mitään lääkettä. Pojan nieluun nakatut antibiootit loppuivat jo torstaina. Ruokahalua lisäävää lääkettäkään ei enää maanantain jälkeen ollut - eikä tarvittukaan.

Taas kavereina nukutaan, tai...

etsitään sohvan alta leluhiiriä...

joita sitten löytyikin aika lauma. Mukana muutama terho tamminen. Ja taas mentiin pitkin huushollia!

Tätä kirjoittaessani huomaan hiirten kadonneen. Avataan sohva myöhemmin uudelleen.

Mummukissallekin kuului jo aika hyvää. Ruoka on maistunut oikein hyvin, kulkeminen sujunut jo kohtuullisen normaalisti. Ainoastaan sängylle tai tuoleille hyppääminen on ollut hiukan epävarmaa. Pää on näyttänyt olevan jo aika lailla oikeassa suunnassa.

Mutta. Tänään iltapäivällä torkuilta herätessä taas kallistettiin vasemmalle ja kulkukin näytti horjuvammalta kuin eilen. Voi ei! Näinkö tulee takapakkia. Kissa on muuten ok. Syö, käy laatikolla ja sähisee tai murisee pennulle, joka yrittää samoille apajille tai muuten häiritsee vanhan rouvan oloa.

Korvahan jäi suunnitelmista huolimatta tähystämättä meistä riippumattoman, onnettoman yhteensattuman vuoksi. Näinköhän mennään uudelleen lääkäriin alkuviikosta. Tai päivystykseen jo aiemmin, jos jotain dramaattista sattuu.

Mummukin on torkuilla. Näyttää hassun typistetyltä!

Eläinhoitajana työskentelyn ohessa on vähän käsitöitäkin valmistunut vuoden vaihteeen tienoilla.

1. Ruudullinen liivihame siskolle, josta EN MUISTANUT OTTAA KUVAA! Enkä sen puoleen kysyä lupaakaan kuvaamiseen tai paremminkin sen julkaisemiseen. Kangas on villan ja jonkin keinokuidun sekoitetta. Polttelin kuituja.

2.Oma musta liivi(hame) jostakin hiivatin keinokuitukankaasta (polyesteriepäily), joka suorastaan imee kaikki vaaleat kissankarvat noin kymmenen metrin etäisyydeltä. On suihkutettu "comforttia" kuten minua ammoin teatteripuvustajan oppilaana ohjeistettiin. Pah! Täytyy kulkea "karvalaastarirulla" perstaskussa.

Kuvassa näkyy myös kiva alelöytö ennen joulua Tampereelta. Messinginvärisellä metallirusetilla somistettu vyö. Tykkään.

3. 4. ja 5. Puikotkin suihkivat juhlakaudella jonkin verran. Kaulaliina (se virkatusta kudottu), löysä pipo ja ranteen lämmikkeet.Nyt ei puutu kuin takki, jonka kanssa ne sopisivat. Mitähän villakankaita tuolta kangaskaupasta löytyisi...

Ja viimeisenä kuvana ahkera liinavaatekaapin järjestäjä. Ovi oli raollaan ja tassut vaan vilahtivat, kun pöytäliinat laskeutuivat lattialle.

Voi kunpa olisi sitä hyvää uutta vuotta vihdoin tarjolla

2012-01-05T20:39:00.000+02:00

Meidän vuosi alkoi kissojen (ja niiden ihmispalvelijoiden myös) osalta tosi kurjasti.

Murhe no 1 eli ensimmäinen kissapotilas:

Mummukissa hoiperteli yhtäkkiä uudenvuodenpäivän iltana "pitkin seiniä". Tasapaino ei oikein ollut kohdallaan ja pää kenotti oudosti. Lähdimme sitten kymmenen aikaan illalla eläinsairaalalle näytille. Ilmeinen sisä- tai keskikorvan tulehdus. Kuulemma tyypillinen koirille. Mutta siis tämähän on KISSA! Parin tunnin päästä lääkkeiden kanssa kotiin ja kehotus tulla viikolla uudestaan, jolloin tähystettäisiin korva.

Murhe no 2 eli toinen ja kolmas kissapotilas:

Tiistaina oli pentusen korvakontrolli. Vasemman puoleinen suuri lepakonkorvahan oli kätkenyt sisuksiinsa jo ennen joulua märkäisen tulehduksen. Samalle käynnille varasin myös poikakissalle tutkimusajan. Se kun oli lopettanut syömisen, juomisen ja leikkimisen kokonaan.

Diagnoosit:
Pikkuneidillä korvatulehdus ei ollut vielä parantunut. Jo syötävien antibioottien lisäksi tipautellaan korvaankin lääkettä. Tärykalvo todettiin ehjäksi, mutta tulehdusta siis edelleen.

Nuorella herralla elimistö kuivanlainen ja suolistossa tulehdus. Samalla koko kissa osoittautui karvapintaiseksi kissankakkapaketiksi. Mitään ei mennyt suusta sisälle, kun mitään ei ollut poistunut uloskaan. Tämä siis tulehduksen aiheuttamaa. Verikokeet paljastivat. Näin kerrottiin. Ja mukaan antibiootteja, ruokahalua lisäävää lääkettä, pahoinvointilääkettä sekä parafiiniöljyä (jota olikin jo valmiiksi kotona). Aikaa paloi taas noin kolme tuntia. Alkavat eläinsairaalan kahviautomaatin litkut olla varsin tutun makuisia jo.

Keskiviikkona mummukissan kanssa korvatähystykseen ja verikokeisiin. Korvaan kurkittiin ensin ja sitten lääkäri seuraili mummelin hoippuvaa, vasemmalle kallistuvaa liikehdintää. Rauhoituspiikki ja kisunen unille odottamaan tähystystä, jolla nähtäisiin korvan sisuksiin asti. Odoteltiin... odoteltiin... lääkäri tuli ilmoittamaan, että toimenpidde viivästyy, sillä ko. laitetta tarvitaankin ensin kiireelliseen leikkaukseen. Odoteltiin..., odoteltiin... ja sitten lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen tultiin ilmoittamaan, että tähystys joudutaan siirtämään, koska se hätäleikkaus ( joku neropatti oli syöttänyt kissaa pienemmälle koiralleen kananluita kohtalokkain seurauksin - kuulin väkisinkin, kun lääkäri kävi selostamassa asian ko. eläimen omistajalle samassa odotustilassa) oli vienyt aikaa niin kauan, että mummelia hoitaneen lääkärin työaika oli päättynyt jo ja kissakin herännyt. Harmitti aika pirusti! Verikoe oli sentään otettu ja korva päästy huuhtelemaan ylimääräisestä mönjästä. Että semmonen, melkein hukkareissu.
Eläinsairaalan automaattikahvitkaan eivät enää maistu!!

Ensi viikolla pitäisi varata uusi aika tähystykseen - paitsi, jos kissan kunto muuttuu huomattavasti paremmaksi, en noita satasia tuhlaa. Tai jos muuttuu huonommaksi, en rahoja säästä (vielä on pari kymppiä vuodenvaihteen tilipussista jäljellä). Katsellaan. Kissat siis voivat aika huonosti ja minä olen puhki uupunut. Olen luullut olevani hyväkin kissanhoitaja, mutta nyt on vahva epäilys asiasta. Mikä hitto noita riepoo??

Sydämelliset kiitokset siskolleni korvaamattomasta avusta ja seurasta noilla lääkärikeikoilla. Onneksi ei tarvinnut istuskella itsekseen huolestumassa.

Vuodenvaihteen tienoilla tuli ommeltua ja neulottua yhtä sun toista, mutta en jaksa kameraa kaivaa kuvatakseni. Esittelen, kunhan saan nukuttua ensin. Siis noiden iltaöisten lääkäriasemavierailuiden jälkeen piti aamulla porhaltaa reippaana töihin. Vieläpä "joulutaukoevakkoon" maalle pitkin pimeitä ja liukkaita teitä myöten. Minähän siis inhoan autolla ajamista!!

Nyt on alkamassa pitkä viikonloppu ja toivottavasti aikaa nukkua univelat saataviksi.

Hyvää loppiaista! Lähden lääkitsemään karvakamuja.

Tällaista talvea

2011-12-28T19:31:00.000+02:00

Tapaninpäivänä tuuli, eilen tuuli... Kovin myrsky taisi onneksemme kulkea jonkun matkan päästä, sillä aamulenkillä näkyi vain muutamia kaatuneita puita eikä vastaan tullut yhtään koditonta peltikattoakaan tai muuta tuulen repimää.
Keväiseltä tosin näyttää.

Puro solisee iloisesti ja sen varressa kukkivat pajunkissat!

28.12.2011 ja 28.12.2010

Kuva samalta polulta, samana päivänä vuoden välein. Maisema on muutenkin muuttunut. Vuoden takainen metsäreitti on nykyään rakenteilla olevan uuden asuinalueen laidalla oleva kevyenliikenteen väylä. Odottaako asfaltointia kuten lähistölle keskelle metsää raivattu uusi katukin.

Järvellekään ei ole mitään asiaa ilman venettä, toisin oli viime joululomalla.

... ja vähän kissojen kuulumisia

Pikkuvintiö leikkii itseään isommalla käsinukella, :,: korvasta kiinni ja heitto :,:

Taitaa tykätä nalleista - edellinen lempilelu, keskeneräisen nallen iso pää, on visusti piilossa. (Korvatulehduksen lääkitys jatkuu, se ei hiljennä vauhtia!)

Velipoika nukkuu päiväuniaan kylppärissä. Olikohan tuo neulepusero jo valmiiksi pehmusteena? Tuskin kissa sentään itse sitä on hakenut ämpärin pohjalle.

Mukavaa vuoden loppua kaikille täällä vieraileville!

* * * * * Hyvää Joulua! * * * * *

2011-12-23T18:58:00.000+02:00

2011-12-23T00:33:00.000+02:00

Korvapotilas paranee, istuu jo rennosti nojatuolissa(an)!

Jouluviikkoa sikin sokin jne.

2011-12-21T20:37:00.000+02:00

Selkä sanoi niks naks ja nyt sitä on vietetty aikaa särkylääkettä napsien. Onneksi ei mitään vakavaa sentään. Pelkästään kiusallista ja hiukan toimintaa rajoittavaa. Onneksi en suostu osallistumaan minkäänlaiseen jouluhysteriaan. Edes selän toimiessa normaalisti.

Tein kuitenkin pienet joulukirjeet työkavereille. Sisällä on jotakin hyvin pimeässä loistavaa (jota esittelinkin jo aikaisemmassa postauksessa).

Nautimme viime lauantaina edesmenneen mummuni lahjoituksesta. Oli muutakin silmän (ja varsinkin korvan) ruokaa kuin tämä. Kaunis! Ja kun suussa maistui samalla makea sherry (se paras kaikista). Mikäs oli ollessa!

Harmittelin, kun ei näitä lyhtyjä enää saa mistään! Tämän vuoden mallit ovat ... erilaisia. Sisälle muutti enkelparvi ja tuikkukynttilän lämmössä ovat pyörineet jo tuntikaupalla päätään sekaisin. Myötäpäivään. Pyörivätköhän en eteläisellä pallonpuoliskolla vastapäivään?? Kuten vesi mennessään viemäriin. Kuka tietää?

Betlehemin väki on lasikuvussa. Kuten kynttilät ja kaikki muukin irtain tavara. Kisut keksivät lelut vaikka mistä!! Eikä joulukuustakaan näy tänä vuonna kuin takapihalla kasvamassa.

Pikkukisulla on valitettavasti raju korvatulehdus. Iski aivan yllättäin tänään. Korva täynnä märkää. Antibioottikuuri, kipulääkettä ja korvan huuhtelua kaksi kertaa vuorokaudessa. Viimemainitun toteutus pelottaa jo nyt! Eläinlääkärin huuhdellessa ja samalla näyttäessä menetelmää, pitelin pennusta kiinni ja sain melkoiset narmut käsiini. Ei pentunen oikein tykännyt. Se on aamulla laitettava nahkarukkaset käteen... Ehkä me selvitään!
Meillä on muutamana jouluna ollutkin jonkun perheenjäsenen tapana sairastaa.

Illan pimetessä

2011-12-11T18:25:00.000+02:00

Valoa ikkunalla.

... ja elävä tuli pöydällä lyhdyssä kissoilta suojassa, tietenkin.

Harmi, etten löytänyt kaupasta enää toista samanlaista lyhtyä.

Ulkona on pimeää ja puskista pölähtelee pimeitä jalankulkijoita. Heijastin auttaisi. Ompelinpa muutamia. Kavereille kans. Mallit suoraan piparkakkumuoteista.

Joululaulusoittorasia soittaa hyvän joulun toivotusta joulua odotellessa.

Myös uudelle perheenjäsenellemmme, Niksulle. Niksu on viisikymppinen saksalaissyntyinen nalle, joka sai uuden kodin kaapinpäällisten kaverina. Se on suloinen!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Itsenäisyyspäivänä talvi

2011-12-06T16:28:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivä VALKENI lumisena! Ihanaa!!

... ja yhtä lumisena se myös hämärtyi

Kissat ottivat rennosti. Nuoriso uuden päällisen saaneessa "patteripesässä". Kiitos, Elsa!!

Vähän piti painia!

Mummukissalla ei mitään hätää - rekvisiitasta huolimatta!

Se ei jaksa junnujen kanssa painia. Ensiapulaukku on sopivampi vastustaja :)

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille vierailijoilleni!

Näkemiin marraskuu!

2011-11-30T19:52:00.000+02:00

Näin hupsahti marraskuu. Ei näytä talvelta, ei!
Viikonlopulla vähän kuuraa lähirannassa ja sunnuntaina sitten tolkutonta vesisadetta.

Mutta...

Huomenna viimeistään voin polkaista jouluhysterian käyntiin.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan. No, uteliaana piti tietysti kurkistaa etukäteen. Tai siis minähän nuo kuvat alunperinkin tuonne liimailin, mutta onneksi on niin huono muisti, että aivan varmasti koemme lainalasten kanssa yhteisen yllätyksen jokaisena joulukuun päivänä. Ei, suklaata niissä ei ole. Ostetaan vatserin siniset erikseen.

Tässä yksi "aikavarkaani". Angorina Lyx. Lapsuuteni lanka. Ihan niin vanhaa ei tämä liene, useamman syksyn nähnyttä kuitenkin. Kaulahuivi. Leveys noin 35 cm ja pituutta saman verran kuin minulla. Olisinpa tehnyt vähän leveämmän, olisin päässyt syksyn pimeyttä piiloon sen taakse. Aika pirteä sininen. Eikä sitten yhtään minulle tyypillistä väriä. Kokeillaan, miltä tuntuu!

Muuten aika onkin mennyt ommellessa, töissä, hammassäryssä ym. Hampaasta EI kuvaamallakaan löytynyt mitään vikaa, paitsi sietämätön kipu. Hammaslääkäritäti kuitenkin reippaasti kaivoi hampaan auki ja otti pipin pois - sieltä sellaisen aihuettaja näet kuitenkin löytyi.

Parikin neuletyötä roikkuu keskeneräisenä - ja hartiat kiittää? Onnetar oli kuitenkin suosiollinen ja arpoi minulle työpaikan pikkujoulussa lahjakortin hierojalle!!! Onnellinen minä.

Toistakymmentä vuotta sitten edesmennyt mummuni maksoi siskolle ja minulle teatteriliput ja tarjoaapa vielä kahvitkin. Ei taitaisi katsoa hyvällä, jos viinilinjalle kallistuttaisiin. Vähän tarvittiin nettihuutokaupan apua, kun perintönä oli tullut näitä PYYHKEITÄ!!!!!

Kissoista nuorimmainen päätti aikuistua ruhtinaallisen viiden kuukauden iässä ja aloitti valtaisan mourukonsertin lirautellen siinä ohessa ihmisten sänkyihin sekä liehitellen - etten sanoisi päällekäyvään tapaan- (ex-)kollipoikaa, joka oli aivan järkyttynyt ja hämillään. Onhan se pitänyt kuopusta pentunaan pesten ja hoivaten. Onneksi apuun riensi "vauvelin" virallinen ihmisemo, nouti varhaiskypsän teinin näyttelymatkalle muutamaa päivää sovittua aiemmin ja aloitti asianmukaiset hoitotoimenpiteet moisen käytöksen kitkemiseksi.
Rauha maassa!

Mukavaa alkavaa joulukuuta kaikille vierailijoille!
Laskurin mukaan täällä jotkut piipahtavat jopa päivittäin. Saa jättää kommentinkin. Tulen siitä pelkästään iloiseksi ;)

Marraskuu - syksy jatkuu

2011-11-18T21:51:00.000+02:00

Lähirannassa vihertää, laineet liplattaa. Vielä ei talvesta näy merkkiäkään.

Japanin marjakuusi, sammalta, jäkälää, liekoa ja pari betonikakkua. Piharuukku tässä vielä valoja vailla.

Intohimona lahjarasiat! Pitsiä, kiiltokuva ja käärepaperilla liisteröity pahviloota.

Nyt alkaa olla rasia poikineen. Mitähän niillä tekisi? Kenet pitäisi lahjoa?

Tämä on karhu, ei lainkaan nalle. Karhu muutti lainalasten luo, mutta osoittautuikin niin väsyneeksi, että talvipesän rakentaminen on jo aloitettu. Karhu laitettaneen siis talveksi unille. Ehkä mukaan lähtee myös yksi muoviankka, joka kaksivuotiaan pikkumiehen mukaan on myös jo "vähän väsy"!

Ja lopuksi "pakolliset" kissat:

Suuruudenhullu pikkuinen on löytänyt melko reilunkokoisen keskeneräisen nallenpään. Mukavahan sitä oli ravistella ja heittää ilmaan. Varsinkin, kun ihmiset ympärillä nauroivat katketakseen. Nallen raato piti kuitenkin "pelastaa" kissan kynsistä, jotta se pääsisi ehjänä myöhemmin valmistuvan nallen hartioiden väliin.

Kolmikko syömässä sulassa sovussa.

Kaverukset päiväunilla.

Virkkuuta ja kissoja

2011-11-06T20:08:00.000+02:00

Ne, jotka sotkevat, saavat myös siivota jälkensä!

Nuoriso riehui kermakupit nurin, mutta ryhtyivät siivoamaan heti aivan pyytämättä.

Melko siistiä!!

Mummu siivosi sitten mopilla loput ;)

...sitten leikkimään...

(mikä se siellä lentää?)

Perheen pojat hoitavat kahvinkeiton yhdessä.

Kollipoika ei osallistu tosin kahvin juomiseen. Kahvikerma riittää.

Reilut 200g sateenkaarilankaa on siirtynyt isoksi kolmiohuiviksi. Taitaa tosin päätyä uudelleen langaksi. Ei tullut ihan toiveiden mukainen. Tämähän on varsinaista uusiokäyttöä :)

Kuvassa on tietysti myös pakollinen "linssilude"!

Mukavaa viikon alkua!

Kätevää!

2011-10-30T22:00:00.000+02:00

Kätevä & Tekevä - tapahtumasta mukaan tarttui hyviä ideoita, mukavia keskusteluja alan taitajien kanssa, yhdet värikkäät huopahelmet sekä kukkapuu. Siis se "tappilauta", jonka avulla saa kieputeltua erilaisista langoista tai nauhoista "krysanteemeja". Kokeilin heti.

Mustasta nauhalangasta harvan ja tiheämmän version. Oli varsin paksua ja vietävän liukasta!
Roosasta mohailangasta. Hyvinkin paljon helpompaa. Harmaasta villalangasta samoin. Ihan ensimmäisen tein persikan värisestä samettilangasta. Tuli varsin paksu tehtynä häkkyrän mukana tulleiden ohjeiden avulla. Noin paksun langan kanssa pitänee keskustan sitomista miettiä uudelleen....
Mutta hauskaa oli! Nyt saa kukkia vuodenajasta riippumatta :)

Ja purkkihulluuskin jatkuu. Muutama uusi rasia sai päällisensä.

Kissat (varsinkin nuorimmat) olisivat innokkaita askartelijoita myös. Varsinkin silloin, kun otetaan nauhoja tai lankaa esille, into on päätä huimaava. Onneksi into aina aikanaan laantuu ja sitten näyttää tältä:

tai tältä...

Välillä tietysti leikitään ahkerasti omilla leluilla. Joskus jopa mummukissa innostuu.
Birmapoika pesee "vauvaa" edelleen innokkasti. Ei taida tajuta, ettei se muutu yhtään valkoisemmaksi vaikka kuinka jynssää! Ei muutu birmaksi millään keinolla. Toivottavasti lapsiparka ei muutu kaljuksi - pojalla on tosi karkea kieli!

Mummukissa myös sietää jo pikkuista viereisellä kupilla tai nukkumassa muutaman kymmenen sentin päässä. Ohittaakin saa jo kosketusetäisyydeltä. Pentu suhtautuu mummuun kunnioituksella. Lähestyy varovasti tarkkaillen, mutta koska murinaa tai sähähtelyä ei enää kuulu, uskaltautuu ihan viereenkin. Ikkunalaudalla on jo oravia ja pikkulintuja seurailtu vierekkäin.

HYVÄÄ KANSAINVÄLISTÄ NALLEPÄIVÄÄ 27.10.

2011-10-26T22:32:00.001+03:00

Toivotetaan kaikille "oman verstaan" nalleille sekä kaikille nalleille kautta maailman!

Omalta verstaalta ovat maailmalle lähteneet

Nyyrikki ja Tuulikki

Holger

Takku

Anselmi

Herkko

Jaarli

Alvar

Ester

Köpi

Amanda

Teppo

Selma ja Eliel

Nekku

Töpö

Niku

Jaakko

Iivari

Johannes

Talvikki

Ilona

Rimpula

Tyyki

Hilja

Hyvää nallepäivää myös lapsuudenikiystäväni Marke

sekä hänen ikätoverinsa, löytölapsemme Reissu

ja kaikki muutkin nallehyllyn kaverit (kotoisin kaupoista ja kirppareilta)!

Ja hyvää nallepäivää kaikille tutuille ja tuntemattomille nallejen ystäville, sekä erityisesti jo toimintansa lopettaneen Nallekarhumuseo Nallevaarintalon Armille (vaikka tuskin toivotus häntä edes tavoittaa), jonka innostus aikanaan tarttui Mummulan väkeen!

Tämän vuoden Nallepäivänalle odotteleekin vielä syntymistään - ei taida olla kellään nyt akuuttia nallen puutetta?

Kolmas kerta toden sanoo

2011-10-23T18:40:00.000+03:00

Nyt on villatakki valmis! Novita Victoria on kolmannen kerran neulottu vaatteeksi ja tällä kertaa se saa kelvata. Löytyi vielä sopivat napitkin paikallisesta nappikaupasta. Ensimmäinen yritys oli viime vuosisadalta paita (joka itse asiassa saattaisikin olla muodikas tuota pikaa), jossa oli leveyttä ja pituutta ja hihat pudotettu alkamaan reippaasti olkapään alapuolelta. Lähes valmiina säilytetty toooosi kauan työhuoneen laatikossa. Langoiksi takaisin viime syksynä. Seuraava viritelmä oli patenttineuletta kaksinkertaisella langalla OHJEESTA neulottuna, mutta auttamattoman laaja tuli siitäkin. Jälleen purkuhommiksi.
Tässä nykyinen tuotos.

Lomaviikolla askartelin myös ystävälle ja työkaverille juhlamekkoa. Hän kertoi olevansa tulokseen tyytyväinen. Kiva juttu! Mekosta tulikin ihan käyttäjänsä "näköinen". Onneksi oli lomaviikko, joten saattoi ommella päivällä. Mustan kankaan kanssa askartelu hämärinä iltoina vaatisi tarkempaa näköä ja ehdottomasti parempia työvaloja (seuraava investointi?)

Kuvat ovat kammottavia kännykällä napsittuja. Laiskuusko esti virittelemästä kunnon kameraa? Mekkokin näyttää tehdyn tervapahvista!! Todellisuudessa kangas on hieman hohtavaa, kauniisti laskeutuvaa ja aivan pikimustaa.

Laitanpa vielä "pakolliset" kissat tänne loppuun. Pikkuinen oli nukkumassa omassa "tornissaan", siis kiipeilytelineen päällä. Ei näy kuvassa. Mummukissa ahtautui pikkuisen kuljetusboxiin. Tarkoittaako, että olisi syytä lähteä eläinlääkäriin? Kuljetusboxia kun sen kohdalla käytetään ainoastaan tähän tarkoitukseen. Koska mummeli näytti boxissa niin suloiselta, päätin dokumentoida asian. Samassa hyppäsi "linssilude" edessä olevan silityspöydän päälle ja ilmiselvästi tahtoi samaan kuvaan! Linssilude voi jo paremmin. Lääkekuuri loppui eilen. Nyt jännityksellä seuraillaan, onko äänihuulihalvauksesta käytännön haittaa. Kehruu- ja naukumisääni ovat kieltämättä vienompia kuin ennen. Eläinlääkärin numero on tallessa!

Laiskaa leipää ja gluteeniton maustekakku

2011-10-22T19:51:00.000+03:00

... ja jotain muutakin pientä.

Aamulla vaalea leipä oli vähissä, joten jauhopussin kimppuun vaan. Sämpyläjauhot, kuivahiiva, suola (nykyään lääkärin määräyksestä PALJON enemmän kuin ennen), ripaus sokeria, auringonkukan- ja seesaminsiemeniä kulhoon ja sekaisin. Joukkoon lämmintä vettä ja loraus öljyä ja sekoittamista haarukkavatkaimella edelleen. Pari vuokaa rasvaiseksi sisäpuolelta (hups, mieluimmin ei päältä) ja taikinat vuokiin nousemaan. Muumimammaliina päälle ja uuniin sitten, kun taikina alkaa pyrkiä vuoan reunojen tasalle.

Leipien paistuessa tuoksuvaa maustekakkutaikinaa tekemään. Tällä kertaa gluteenittomista jauhoista. Leipomiskokemukset gluteenittomana ovat niin rajalliset, että onnistuminen vähän jännitti. Pussin kyljessä olevaa ohjetta kun piti sovellella. Ainakin tuotos näyttää mielestäni hyvältä. Myöhemmin saan varmaan myös makukommentit.

Aikaisemmin tällä lomaviikolla tuli myös kärrättyä jokunen kottikärryllinen multaa ja hiekkaa sekä tyhjennettyä pari lehtikompostia. Olipa syntynyt muhevaa multaa (ja useita valkoisia toukkia löytyi talvilevolta).
Samalla oli mukava nauttia kauniista, aurinkoisesta syyspäivästä. Vielä tarkeni nauttia kahvitkin ulkona :)

Huominen vielä ja sitten onkin tämän syksyn lomat pidetty.

Lomapäivän puuhastelua

2011-10-18T23:41:00.001+03:00

Komerosta hajosi korihyllyn kannatin jo kesällä. Uutta etsin, mutta kaikki löytämäni veivät tilaa niin, ettei nykyiset hyllyt enää olisikaan mahtuneet kaappiin. Viidentoista vuoden takaiset mallit lienee myyty loppuun jo kauan sitten. Välillä hyllyasia unohtuikin - kaappihan oli pojan huoneessa, eikä siellä tullut vierailtua kovin usein. Eilen tuli yhtäkkiä eteisen Elfa-laatikostoa järjestellessä mieleen, että sopisikohan sellainen tilalle. Mahdollistahan on vielä, että toinenkin muovihärpäke sanoo sopimuksen irti. Mittanauha esiin ja töihin.

Jess! Kodin Terraan! Korisysteemi sopi paremmin kuin hyvin! 45 cm leveys oli lähes millilleen sama kuin kaapin leveys. Korkeutta olisi saanut olla muutama sentti enemmän, mutta syvyys ihan passeli. Kaapin saranat piti irroittaa, saranoiden ohi ei hylly mahtunut.
Saman tien poika tyhjensi säkillisen epäkelpoja vaatteitaan ja kaappin tuli mukavasti tilaakin.

Terrasta ostettiin myös pussillinen auringonkukan siemeniä. Talitintit ovat käyneet naputtelemassa ikkunoihin ruuan toiveissa ja samalla kissojen kiusaksi.
Kissoille (siis mummelille ja vauvallekin myöhempään käyttöön) ostettiin dental -kuivanappuloita. Poikakisuhan ei taida koskaan oppia ymmärtämään niiden olevan ruokaa.
Kissanruuan mukana sai kaksiosaisen tietokirjan kissoista.

Näitä tänään on lueskeltu!

Vähän olen ommellutkin loman aikaan. Ystävälle juhlamekkoa, jonka esittelen sen valmistuttua, jos mekon tilaaja antaa luvan. Onneksi voi ommella päiväsaikaan, musta kangas haastaa näkökyvyn näin iltahämärässä.

Kissailua lopuksi:

Kun on oikein nälkä, ei kuppi ehdi lattialle asti. Ruokailuvälinelaatikossa VOI seistä!

Kaverin kanssa päiväunet maistuvat makeimmilta!

Isot haluavat ulos, pienintä paleltaa. Pikkuinen meni saunaan leikkimään sillä aikaa, kun isot kävivät naksuttamassa pihalinnuille ja haistelemassa syksynraikasta ulkoilmaa .

Sunnuntaina lokakuu on jo ohittanut puolivälin!

2011-10-16T18:32:00.002+03:00

Hupsista vaan näin pitkällä on syksy! Pihatalkoot on haravoitu, takapiha vaan on edelleen siistimättä. Vaihtoehtojahan on - tulevat lomapäivät puutarhatöissä tai sitten vaan odotellaan, että sataa lumi päälle. Ehkä pitää turvautua kuitenkin tuohon ensinmainittuun vaihtoehtoon.

Kissapojasta kuuluu jo hiukan iloisempia uutisia. Ruoka maistuu ja "vauvan" kanssa viiletetään ympäri taloa jälleen. Välillä levähdetään rinnakkain soffalla. Viime yö oli myös ensimmäinen, jonka vauveli vietti yksiönsä (lue:sauna) ulkopuolella. Lauantai-iltana saunassa oli vielä niin paljon lämmintä, ettei sinne kissanpoikia arvannut majoittaa. Niinpä. Mutta mitään ei särkynyt, ainoastaan kerran oli ihmispoika herännyt, kun kissa oli joko pudonnut tai hypännyt hänen kirjahyllystään. Ilman vahinkoja itselleen tai ympäristölleen. Onneksi.

Tätä kirjoittaessani vilkuilin välillä livin Neulontakerhoa. Sukkaa siellä pukkasi!
Uskallanpa kyllä väittää, että ehta kotimainen sukkamalli on PALJON kauniinpi kuin tuo sikäläisen taiteilijan suunnittelema. Kantapää... hmmm! Makuasia tietysti. En lakkaa kummastelemasta, miten ihmeen monimutkaisesti nuo kerholaiset tekevät neulesilmukat.
Hauska idea oli aloittaa sukka kärjestä ja varsinkin sinne neulotusta tasasivuisesta neliöstä! Neuleblogeja vilkuiltuani olen itsekin innostunut kokeilemaan kärjestä aloitettua, pyöröpuikoilla koko pari kerrallaan valmistuvia sukkia. Vielä en ole aloittanut kuitenkaan. Täytynee saada edes joku noista keskeneräisistä neuletöistä ensin valmiiksi.

Paloja on, mutta yhteenvirkkausta vielä suunnitellaan...

Vetoketju villatakkiin on hankittu, muttei ommeltu kiinni. Muutama saumakin on ompelematta...

Ja siis alimmainenhan on jo kertaalleen purettu ja uudelleen aloitettu. Onneksi jotakin valmistakin on. Muutama nuken sukka, pipoja ja enemmänkin sitten noita ompeluksia.
Ja mihinkäs tässä kiire!
No nyt ainakin antamaan kisupojalle kaksi antibioottinappia. Ääni sillä ei ole vielä palautunut ennalleen ja kehräämisestäkin kuuluu hiljainen hurina entisen pärinän sijaan. Auttaisikohan jonkinlainen "voice massage"? Hyviä ideoita vastaanotetaan, kiitos!

Mukavaa alkavaa (syysloma)viikkoa!

Vaalea, karvainen pikkupotilas

2011-10-13T18:54:00.000+03:00

"Sedaatiossa havaitaan nielussa turvonneet nielurisat. Nielussa tulehduksen merkkejä sekä vasemmalla puolella halvaantunut äänihuuli.Aloitetaan ohjeen mukaan antibioottikuuri, kun kuuri on ohi suosittelen kokeilemaan inhaloitavaa kortisonia. Tämä saattaa laajentaa hengitysteitä ja helpottaa hengitystä. Tarvittaessa voidaan myös tutkia, onko leikkaus mahdollinen hoito ko. vaivaan."
Birmapoikamme lääkärinlausunnosta, kun vein lääkäriin sen lopetettua syömisen, yökkäiltyään ja yskittyään. Nyt pikkuressukkaa yritetään lääkitä kaksi kertaa päivässä antibiootilla, jonka nieleminen on ½cm tablettina mahdotonta kurkkuongelmien vuoksi. Onneksi liukenee veteen ja ruiskulla lirutellaan suuhun. Palkkioksi saa sitten kuivattua kanaa, nam. Nyt vain odotellaan tulehduksen paranemista ja toivotaan sormet ristissä, että halvaantunut äänihuuli palautuu muun paranemisen yhteydessä. Kovin pontevasti ei lääkäri tähän kuitenkaan uskonut. Ei poika oikein jaksa riehua vauvankaan kanssa!

Kissamaista juttua

2011-10-08T23:16:00.002+03:00

Meillä ollaan jo hyviä kavereita.

Pikkuista autetaan aamupesuissa.

Isot ja paksuturkkiset menivät pihalla käymään. Pienet ja ohutturkkiset katselivat kaihoisasti perään.

Illalla "omaiset" kävivät hakemassa pikkuisen huostaansa, sillä aamulla matkataan ensimmäiseen näyttelyyn!

Ompelin näyttelyhäkkiin sisustuksen. Vaalea kangas näyttää oudolta. Todellisuudessa se on vaaleaa, jonka pinnalla on kullanvärinen "tuplakerros". Patja on villakangasta, väri jotakin fuksian ja oranssin välillä. Sisällä pala solumuovista jumppapatjaa. Kaikki kissat ihastuivat lämpimään lepopaikkaan ja nukkuivat siinä vuorotellen.

Toivottavasti saan myöhemmin kuvan siitä, millaiselta verhot näyttävät paikallaan näyttelyhäkissä. Elleivät sitten päätä käyttää joitakin aiemmin tehtyjä verhoja.

Huomenna vauva palailee ja Kollipojan ikävä helpottaa. Nyt kiertelee hämmästyneenä taloa etsien kaveria.

Mukavaa viikonloppua!

Meillä on kissanpäivät ja ulkona on ollut koiranilma

2011-10-04T18:50:00.000+03:00

Mielenkiintoisia vanhoja sanontoja. Meillä kissanpäivät tarkoittavat
a) mummukissalla rauhallista lepäilyä työpöydällä ompelukoneen takana piilossa nuorisojaostaon riehumiselta
b)Kollipojalla vihdoinkin kaveri, jonka kanssa voi RIEHUA
c) Pennulla joko samaa kuin Pojalla tai sikeitä päiväunia ihmispojan sylissä.
Pentu on adoptoinut Ihmispojan sylin omaksi turvapaikakseen. Siinä on hyvä hurista silmät kiinni ja antaa tassujen vipattaa vauhdikkaiden unien tahdissa. Kissa taisi valita ihmisensä :)

Hmmm! Antaa nuorisojaoston riekkua!

Minne se kaveri katosi?

Joko mennään taas?

Kiipeillään... piilosta repun ympäri...

Taas ne juoksee ympäri taloa...

Kauhea vauhti! Kamera ei pysty seuraamaan... ja taas repun ympäri, ympäri, ympäri...

Haa! Sain kiinni!

Verhon taakse piiloon! Löytyy!
Välillä tankataan kupilta

Mukava lelu tuo TAMMENTERHO!

Sylissä. Ihanaa!

... ja koiranilman jälkeen näytti suunnilleen tällaiselta

Syksy on kaunista aikaa!

Tällaista kissakeskeistä "sillisalaattia" tänään.

Mukavia syksyisiä päiviä sinulle, vierailijani!

Yllätysvauva!

2011-10-01T17:06:00.000+03:00

Alkuviikosta en vielä tiennyt, että meillä asuu lauantaina kolme kissaa! Birmapojan lapsuudenkodin väki otti yhteyttä löytääkseen pikkuiselle tyttöselle uuden sijoituskodin. Mietin noin 15 sekuntia ja lupasin, että lapsonen voi muuttaa meille. Tänään hänet sitten tuotiin!
Nyt meillä on sitten kolme täysin erilaista kissaa. Katsellaan kaikessa rauhassa, miten tutustuminen sujuu. Uusi lapsi on kiertänyt ja tutkinut uutta ympäristöään väsymättä muutaman tunnin ajan. Vähän näykkäissyt ruokaa ja suorittanut perusteellisen turkin puhdistamisen.

Neiti on varsin vikkelä liikeissään, joten kuvat ovat vähän niin ja näin. Parempia löytyy ainakin täältä!

Ja mitä tuumasivat kotijoukot?

"Näiksä mikä täällä liikkui?"

"Joo! Mut mennään ottaan aurinkoo!"

"Kai se kohta katoaa jonnekin"

"En tiedä mikä se oli, kova ääni ainakin".

"Nukutaan!"

Mukavaa viikonloppua lukijoille! Minulla kehrää ruskea pikkupikku lämpöpatteri sylissä. Nukkumatti voitti vihdoin!

Ompelua minikokoisille

2011-09-20T19:44:00.000+03:00

... että tämmöstä tällä kertaa.

Vintagea keittiön iloksi!

2011-09-17T19:16:00.001+03:00

"Käyn uudelleen eiliseen...." ja "Yesterday once more"! -fiilikset lauantaipäivän teemana.
Sisko on tyhjennellyt hyllyjään. Syystä. Ja tehnyt löytöjä. Tai siis kyllähän hän on tiennyt hyllyjensä ja kaappiensa sisällöt, minä sen sijaan tietenkään en. Heillä vieraillessanai en yleensä käy kaapeilla. En ole siinä suhteessa tullut isotätiini, siihen, jonka kanssa meillä on peräkkäiset syntymäpäivät ja sama sukunimi. Paitsi käyn joskus sillä kaapilla, jossa he säilyttävät juomalasejaan. Olen kysynyt luvan. Nämä eivät ole kotoisin sieltä. Siinä mielessä ovat minusta löytöjä, etten tiennyt näiden olemassa olosta mitään ennenkuin tänään.
Yhteisen mummumme tällaista perintöä on siis vaalittu tähän asti.

Tsadaa:

Kyllä vaan. Aitoja kalenteripyyhkeitä vuodesta 1973 vuoteen 1981. Painettua puuvillaa, paitsi 1977 ja 1978 ovat pellavaa. Noita pellavaisia lienee käytetty leivinliinoina. Mummuhan oli kova leipomaan! Vieläkin muistan leivinuunisssa paistetun "hiivaleivän" maun, kovakuorisen pehmeäsisustaisen suutuntuman ja ohrajauhon antaman harmahtavan värin. Pellavaisissa näkyy ehkä juuri siksi pieniä käytön jälkiä eli tahroja. Osaa pyyhkeistä sensijaan ei liene käytetyn lainkaan. Värit kunnossa ja tärkkipintakin tallella.

Onpa kiva muistella, mitä maailmassa tapahtui tai itse tein vuonna 1973 , 1974, 1975 jne. Jonakin vuonna sain ajokortin, toisena valmistuin ammattiin tai jonakin muuna muutin uudelle paikkakunnalle tai sain ekan vakinaisen työpaikan. Nuo vuodethan olivatkin harvinaisen vilkkaita! Tuollaisia kalenteripyyhkeitä ei liene valmistetun enää pitkään aikaan. Milloinkahan ilmestyi viimeinen?

(Lisäys myöhemmin: Valmistetaan kuulemma edelleen, kertoi Maija. Kiitos! )

Sovimme siskon kanssa, että tarpeeksi muisteltuamme, siis ihan hetken kuluttua, kippaamme "aarteet" myyntiin seuraaville muistelijoille tai askartelijoille. Noistahan saisi vaikka mitä kivaa, kun vaan jaksaisi viitsiä. Oma aika on nyt niin kortilla, ettei yhtään toteuttamiskelpoista suunnitelmaa tule mieleen eikä varsinkaan tarmoa mahdollisen suunnitelman toteuttamiseksi. Ja pyyhkeitä, leivinliinoja ym. tekstiiliä on kummankin kaapit pullollaan. Ainoa suunnitelma on: "eroon- näistä- ja-heti". Torille tai huutonettiin siis suunta. Kirpparipöytä ei taannoin tuottanut juuri mitään siitä koituneeseen vaivaan ja ohi kassan kulkeneisiin tavaroihin nähden. Ei siis sinne!

Mukavaa viikonloppua vanhoja muistellen tai muuten vaan!

Pihavieraita piilokuvattuna

2011-09-11T11:41:00.000+03:00

Lintulapsikatras (hauska sana tuo katras) vieraili pihallamme. Tai oikeastaan taisivat olla jo nuoria, melkein aikuisia. Reippaasti aronia-aidan alitse ja pihalle torkuille. Kaikkiaan niitä oli kahdeksan. Ikkunan läpi en kaikkia saanut kerralla kuvaan. Ovea en arvannut avata, olisi ehkä lepotauko keskeytynyt. Lyhytpyrstöisiä ja metkan kirjavia, varsinkin nuo kukkopojat.
Klikkaamalla saa kuvat suurenemaan. Tällä kertaa ne on otettu Kameralla!

Ja mitä tuumasi kissa?

No eipä tässä ihmeitä!

Asettui silityspöydälle siliteltäväksi.

Kiva päivä!

2011-09-10T20:41:00.000+03:00

Aamulla Korttitapahtumaan varastoja täydentämään ja muutenkin uteliaisuutta tyydyttämään. Sai taas ihailla, miten taitavia jotkut ovat piirtämään/maalaamaan/valokuvaamaan. Ja painotalo hoitaa loput meidän iloksi - postikorteiksi!

Tässäpä näitä taas maailmalle lähtemään! Paitsi noita Inge Löökin kortteja en taida raaskia lähettää, onhan niissä jokaisessa taiteilijan omakätinen nimikirjoitus. Tai jos sentään joillekin harvoille ja valituille joskus...

Piti ostaa vielä julistekin, jossa meidän mummukissa on selvästi löytänyt meille unelmiemme talon, mummulan!

Seuraava kiva juttu on tässä epäselvässä kuvassa: Kolmas kerta toden sanoo :) Ainakin kaksi edellistä kertaa olivat onnistuneita kokemuksia. Aina parin vuoden välein paluu vuoteen 85 freesaa mukavasti. Vieläköhän vuonna 2013 saa lippuja?
Liput olivat jo kertaalleen loppuun varattuja, mutta sattumalta tänään löytyi vielä (peruutus?)paikkoja. Eikun printtaamaan!!!
Nyt voi sitten hyvillä mielin odotella loppuvuotta.

Kuvat ovat luvattoman huonoja, mutta mieli sitäkin parempi! Mukavaa viikonloppua kaikille vierailijoille!

Tervetuloa uusi lukijani, Riitta!

Ullakolta nahkarotsin etsin taas...

2011-09-05T22:42:00.001+03:00

Paitsi ettei meillä ole ullakkoa. Pahainen välivinttti vaan entisen tasakaton ja nykyisen harjakaton välissä. Siellä on potkukelkka, jonka sain sinne hilattua mutten saa pois. Ei sen puoleen, tänään oli kaksikymmentä astetta lämmintä. Huono potkukelkkakeli.

Nahkarotsikin on feikki. Eurokankaasta ostetusta pikkupalasta tuli kolmelle eri kokoiselle käyttäjälle retrohenkinen rotsi. Yksi kullekin. Kahdelle käyttäjälle tikutin vielä pipatkin. Kolmannelle teen kunhan ehdin. Ja päätän värin. Saa syksy tulla.

Kissaterveiset: Näin meillä nukutaan "ylämäkeen"

Hännän sukiminen siistiksi. IhmisPoika kyllä harjasi, mutta viimeistely pitää tehdä itse!

Kyllä se kohta oppii keittämään kahvit. Ainakin katseltu on innolla.

Ihmeiden aika ei ole ohi! Mummukissa oli (melkein) sylissä monta sekuntia!!

Mukavaa alkanutta viikkoa!! Mummulan väki lähtee nukkumaan (klo 22.40)

Edit 6.9. 2011: Edellisessä postauksessa mainitusta kissanruokapurkista löytyneestä muovinpalasta lemmikkiruokafirma hyvitti tilauksen hinnasta ko. ruokamerkkiä koskevan osuuden kokonaan. Reilut parikymppiä. Aika reilua:)

Puikot suihkii känsät käsiin

2011-08-30T18:55:00.001+03:00

Eteisessä olevassa kaapissa on neulelankoja. Samaan kaappiin oli säilötty aika kauan sitten neulottuja villatakin kappaleita. Alunperin tarkoitus oli tehdä se henkilölle, jonka kanssa en sittemmin ole ollut kuitenkaan missään tekemisissä. Joten tekemättä jäi, valmiiksi asti. Vetäsin langoiksi tässä jokin aikaa sitten. Senhän minä jo osaankin! Lankakin lähenee jo todellista vintagea. Ainakin melkein. Muistaakseni joskus viimevuosisadan loppukymmenillä ostettua. Ei hajonnut käsiin purettaessa.

Tämmöistä, alpakkaa ja villaa 70/30%. Oikein superfine lukee selosteessa.

Aloitin siitä sitten jotakin syksyn lämmikettä joku viikko sitten. Aagh! Kolmosen puikoilla. Hidasta. Novitan lehdestä kopsastua pitsi/struktuurineuletta kolmisenkymmentä senttiä. Silmukoita reilut 300. Aika hitaasti eteni. Monta boxiin säilöttyä elokuvaa tuli katsottua samalla. Ja lisää elokuvia ja jopa urheilua (!!!!) telkkarista 15 -16 sentin joustinneuleen aikana. Mutta sitten... Loppuosaan piti keksiä vielä jokin pintaneulekuvio. Kokeilin ja purin. Nyt on neljäs malli menossa. Enää en pura vaikka tulisi kuinka rumaa!!! Ja koko hoito alkaa painaakin. Komea känsä ilmestynee oikean käden nimettömän kylkeen. Liekö joku vika tekniikassa?
Laiskuuksissani päätin tehdä ympyränä, etu- ja takakappaleet yhtäaikaa. No painaahan se jo tuossa vaiheessa. Ehkäpä tämä kuitenkin joskus valmistuu. Nyt ainakin olen varsin innostunut. Syksyksi uusi neulevaate. Tai talveksi. Tai kev.. ei kyllä sen on pimeän ajan väri!! Siis puikot suihkimaan!

Aion olla (melkein) yhtä sinnikäs kuin kuvassa oleva pihlaja viikonlopun lenkin varrella.

Siellä se sinnittelee miehenkorkuisen lohkareen päällä ulottaen monimetriset juurensa maahan asti. Uskomaton voimannäyte!

Omatoiminen kissapoika nauttii loppukesän auringosta. Mutta ei tietenkään paljaalla terassilla näin viileällä kelillä. Taitava poika. Otti itse pehmusteen penkiltä.

Mummukisulla sen sijaan näyttää olevan oma vakipaikkansa. Joka päivä.

Tämä epämääräinen n. 1x0.5 cm muovi(?) käkkyrä löytyi kissanruokapurkista. Purkin päällä luki chicken and shrimps. Ei kotoisin kummastakaan. Onneksi huomasin, ennenkuin alatinälkäinen poikakisu pääsi osalliseksi.
Laitoin myyjälle reklamaation. Odottelen vastausta. Pitääpä olla entistä tarkempi. Eikä kysymyksessä ollut edes halpa markettiruoka, vaan vähän turhankin ylellinen ostos meidän kotikisuille.

Kuvittelen olevani jonkin sortin käsityöläinen

2011-08-25T20:32:00.000+03:00

Kirjakerhosta tuli tilaamani paketti.
Kaksi kirjaa. Yksi vielä odottaa painosta pääsyä. Jälkitoimituksena tulossa, sillä ilmestymisviikoksi ilmoitettiin juuri meneillään oleva. Odotellaan...

Mutta...

Nukketeatteri ja teatterinuket. Aina yhtä kiehtova juttu.Monenlaisia nukkeja on mummulassa synnytelty, mutta tässä on jotakin aivan uutta (oikeastaan hyvin vanhaa ja perinteikästä) ja hyvin mielenkiintoista. Lueskelin kirjaa ja totesin, että "aivan kuin hyvää söis, muttei taatusti lihota!"

Paketissa oli lisäksi lämpömittari samalla ihanalla "Leikkiviä poikia rannalla" -kuvalla varustettuna kuin siskolta saamani peltirasia. Mittariparka oli vaan kärsinyt itellamyllytyksestä ja särkynyt :(

Laitoin reklamaation heti. Katsotaan, mitä saan vastaukseksi.

Siitä jälkitoimituksessa tulevasta kirjasta sitten myöhemmin.

Lisäksi aion tuhlata rahani tilaamalla käsityölehteä lyhyen jakson. Olin siis kotiin tulleen mainoksen uhri. Mutta näin voin leikkiä olevani taas vähän aikaa käsityöläinen(kin). Ja saan talvella muutaman lehdenmyyjän soittelemaan ja yrittämään ympäripuhumistani tarjoamalla NIIN edullisesti jatkotilausta. Aion suunnitella vuorosanani valmiiksi kaiken varalta.

Ja "pakolliset perheenjäsenet"

Hirveä peto näyttää hampaitaan. Unissaan.

Mummukissan lepohetki pihalla loppukesän helteellä!

Kirpparilta perjantaina

2011-08-21T16:45:00.000+03:00

Meillä on nyt ihanan vanhanaikainen talousvaaka! Vankkaa saksalaista laatua ja yhtä tarkka kuin Prisman hedelmävaaka (banaanit painoivat molemmissa 850 g). Lisäksi löytyi vielä kaksi nallevuokaa "nallemummulaan"! Vuokien vieressä aiemmin hankituilla lauantaina paistetut yrttisämpylät. Samoja nallenpalleroita näyttävät olevan. Vielä, kun kirpparilla oli puolenhinnan päivät, sai vitosesta vaihtorahaakin.

Sämpylöihin ujuttelin kaikkea mahdollista kaapista löytyvää yrttiä mausteeksi. Uuden sadon alta vanhat purkit käytetään nyt tyhjäksi. Maistuvat hyvältä. Myös pehmeän sosekeiton seurana.

Soppaan upposivat pussinpohjan perunat, kesäkurpitsa, muutama porkkana ja kesäsipuli. Ja maun kruunasi tölkillinen kunnon kuohukermaa. Ei siis varsinaisesti mitään kevytruokaa. Yrttisämpylätaikinan loput paistoin uunivuoassa litteäksi rieskaksi.

Tämäkin odotteli ruokaa. Täysin väärässä paikassa. Ruokapöydällä. Mahtavat nuo kissat ihmetellä, kun ensin napataan valokuva ja sitten nostetaan pöydältä alas.

Sunnuntaiaamuna syntyneet pari pussukkaa. Paikkasin ensin kesäkassin pohjan. Kassiparka oli luiskahtanut viime viikolla työmatkaa polkiessa pinnojen väliin ja saanut pikku reiän. Paikkausta varten etsin sopivaa kankaanpalaa ja kankaanpalojanhan kyllä meiltä löytyi. Ensin nuo, jotka herättivät pussukkaideat ja sitten se paikkapala. Paikkauksen jälkeen oli siis ihan pakko ommella. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi kannattanut silittää tuo oranssi tilkku ensin. Nyt lienee mahdotonta ja kankaassa on kamalat laskokset!! Taidan kastella ja tunkea jonkun pallon sinne sisälle. Oikenisivatkohan rypyt? Enkä edes tiedä, mitä ihmettä noilla pusseilla tekisinkään.
Ehkä joku toinen tarvitsisi?

Uusi, mukava viikko alkakoon!

Nuken vaatteita, kissattelua ja vähän neulelankaa

2011-08-19T19:56:00.003+03:00

Lainalasten nukeille kursaisin muutaman helposti puettavan vaatekappaleen.
Mannekiiniksi lupautui kaapinpäällisten viimeinen tulokas (muuan roskiksesta pelastettu irtojalkainen yksilö).

Loppukesän helteisiin hame ja hihaton toppi joustavaa puuvillakangasta.

Linssilude tutkii nuken vaatetusta.

Hameen leveän resorin voi pukea myös topin päälle. Kissa hyrisee tyytyväisenä taustalla.

Paita ja leveälahkeiset housut. Sopii käyttää vaikka pyjamana. Kissakaverikin retkottaa lattialla mutta ilman pyjamaa.

Haalari on tarkoitettu aivan toisen kokoiselle nukkekaverille. Niinpä se näyttääkin turhan kireältä tälle vaate-esittelijälle puettuna!

Kissan mielestä ilmeisesti vaalea turkki tummin tehostevärein on tärkeämpi kuvauskohde kuin nuken uusi trikootunika ja se asettui kuvattavaksi etualalle.

... ja sitten...

viikonlopun keskiaikamarkkinoilla oli jo perjantaina myyntikojuja puiston täydeltä. Myytävää kojuissa jos jonkinlaista ja niitä kierrellessä oli syytä pitää mielessään, että KAAPIT OVAT TÄYNNÄ JO!

Ihan pieniä ostoksia kuitenkin saattoi tehdä...

kuten ihanan herkullisen väristä villalankaa! Vielä ei ole täysin kirkastunut, mihin tuo sateenkaaren väri päätyy.

Ja suloisia keraamisia kissanappeja.

Kissasta puheenollen...

Tämä ei siis mitenkään liity keskiaikamarkkinoihin. Kissamummu lienee tutustunut sanontaan "nostetaan kissa pöydälle" ja kiivennyt sinne ihan itse. Meillähän kissojen paikka ei kuitenkaan ole pöydällä. Yleensä.

Kirppariltakin tein LÖYDÖN, mutta repun rajallisen koon vuoksi ja pyörällä liikkuvana sain löydön ujutettua siskon auton kyytiin. Esittelen sen kunhan saan haettua aarteeni kotiin.

Mukavaa viikonloppua!

Tunnustuksesta kiittäen

2011-08-15T19:46:00.001+03:00

Kiitos Paula !

Olen iloisesti yllättynyt

Sain tunnustuksen ja nyt siis tehtäväni on paitsi kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin.

1. Suosikkiväri: Ehdottomasti Oranssi

2. Suosikkieläin: Kettu (sehän on lähes oranssi! ja varsinainen selviytymisen mestari eri olosuhteissa)

3. Suosikkinumero: Voisi olla vaikka kaksitoista - ei mutta sehän onkin jo luku.... vaikeaa... sanotaan että vaihtelee tilanteen mukaan

4. Suosikki alkoholiton juoma: Kylmä kaivovesi kesähelteellä ja kylmällä kelillä kunnon cappucino

5. Facebook vai Twitter: Eipä ole oikein mun juttuni kumpikaan

6. Intohimoni: Vaihtelee. Olen helposti intohimoutuva. Syötävä intohimo on ainakin pähkinät!

7. Saada vai antaa lahja: Lahjalla ilahduttaminen on aina yhtä mukavaa

8. Suosikkikuvio: Ellipsi, tai oikeastaan mikä vaan missä ei ole teräviä kulmia

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai - harvemmin mitään "pakkoja" kuten esim. herätyskellon vaativa piipitys

10. Suosikkikukka: Kotipihassa alkukesän kurjenmiekka, muuten oikeastaan kaikki kukat miellyttävät

Kymmenelle mahtavalle blogille tunnustuksen edelleen jakaminen onkin sitten vaikean ja mahdottoman välillä, joten....

OLE HYVÄ JA NAPPAA MUKAASI, ARVOISA VIERAILIJANI!

Vessan katolla vilkkuu

2011-08-14T22:48:00.000+03:00

Kissapoika taisi unohtaa, mistä laatikolle mennään, kun vessalaatikko piti siirtää tilapäisesti eteiseen.

Onneksi muistihäiriö oli tilapäinen. Reitti koppiin löytyi myöhemmin.

"Sitä kissa ostaisi..." suoraan lähikaupan hyllystä. Meillä kissat eivät suosi lähiruokaa, vaikka toivottavaahan se olisi. Ruokalähetystä odotellessa piti tällä kertaa varastoja täydentää lähimmän kaupan hyllystä. Lisänä oli "saksiruokaa". Saksiruoka on possunsydäntä, joka pilkotaan keittiösaksilla palasiksi kuppiin. Nykyään meidän katit ovat niin tarkkoja, että keittiösaksia ei voi ottaa käyttöön mistään syystä ilman, että kissat hiippailevat mouruamaan viereen jopa kesken toisessa päässä asuntoa nauttimiensa päiväunien aikaan. Pavlovin koirakokeet on meillä todettu siis yhtä hyvin kissoilla toimiviksi.

Itse syöminen tapahtuu sitten valtaisan kehruun säestämänä ja vauhdilla! Mahtaa olla erinomaisen herkullista!!

Mustia käpyjä. Aika veikeän näköisiä. Epäilen havupuuta jonkin sortin pihdaksi. Kasvavat lapsuuden kotikunnan hautausmaan laidalla.

Viikonloppu vierähti arkisissa askareissa. Käsityöt rajoittuivat muutamien isoäidinneliöiden virkkaukseen. Torkkupeitto valmistuu hämäläisen verkkaista tahtia!!

Otin käyttöön parisen viikkoa sitten tehdyt, varsin edulliset kirpparilöydöt. Kirjottuja tai virkattuja/neulottuja pöytäliinoja meille mahtuu lisää aina vaan :)

Elokuussa ollaan jo lähempänä joulua

2011-08-04T20:31:00.001+03:00

Ha haa! Onneksi kuitenkin vielä tosi kaukana! Ihanan lämpimät kesäpäivät jatkuvat, aurinko paistaa ja hyttyset yrittävät syödä hengiltä mummulan väen!
Onneksi sain asiantuntija-apua etupihan säilytyslaatikkoon pesiytyneen ampiaisyhdyskunnan hävittämisessä. Olivat ryökäleet muuttaneet laatikossa olleen superlonpalan sisälle rakentaen n. 15 - 20 senttisen pesäkennoston. Toisaalta harmitti hävittää pienten eläinten ahkeroima rakennelma, mutta valinta oli niiden ja ihmis- sekä kissa-asukkaiden välillä. Valokuvaa en ottanut. Vein pökertyneet ampparit kiireellä roskikseen, jos vaikka eivät olisi olleetkaan aivan hengettömiä.

Leivoin joulutorttutaikinasta pikaista "kahvipullaa". Laitoin oikein luumusosetta täytteeksikin. Mallia vaihdoin hiukan perinteisestä, jottei ihan liikaa joulu tulisi mieleen.

Tosin kahvi on kyllä ihan loppu! Keitetään sitten vaikka teetä.

Ulkoilevat kissat piipahtivat sisälle. Kissamummu napsii raksuja ja poika näyttää napsivan kaverin häntää! Poika ei vieläkään ymmärrä kuivaruuan päälle mitään, mutta osaa erittäin kovaäänisesti ilmaista purkkiruuan tarjoilun välttämättömyyttä ajoittain (aika useinkin). En vaan ymmärrä mihin kaikki syöty ruoka joutuu. Poika on edelleen pikkukirppu!

Mummun kanssa käytiin viime viikolla eläinlääkärillä tarkistuttamassa silmänpaineet. Hiukan oli vasemmassa enemmän kuin oikeassa. Ihan odotettu juttu. Silmätippahoito jatkuu edelleen. Apteekin uusi farmaseutti ihmetteli vuorostaan sitä, että kissan glaukoomaa hoidetaan samalla lääkkeellä kuin ihmistenkin. Onneksi hoidetaan. Leikkaushoito ei ole mahdollista, vaan huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa silmä jouduttaisiin poistamaan. Vielä kun tuon mummelin saisi ymmärtämään hoidon tarpeellisuus, ei tarvitsisi jahdata vanhusta pitkin saunanlauteiden alusia tai rakentaa tilapäisansoja kiinni saamisekseen.

Mukavaa loppuviikkoa sinulle, joka luit tänne asti!

Suomalaista superfoodia

2011-07-30T15:23:00.000+03:00

Aamun viileydessä - kun lämpöä oli vasta noin 20 celsiusta- lakaisin terassin ja kastelin kukat. Illalla jäi huoltohommat nukkumatin jalkoihin. Traakkipuu asuu pihalla kesällä. Lurautinpa sillekin ruukun vesiosastolle aimo tujauksen. Ruukusta kömpi esiin uskoakseni hiukan närkästyneen näköinen perhonen. Olen aika varma, että se vieläpä haukotteli tullessaan. Lajista ei ole varmuutta. Tuollaisten perhosten lajituntemukseni on hiukan hataraa. Vielä näitä yleisimpiä päiväperhosia vaivatta tunnistaa, mutta harmaiden yöeläjien suhteen jätän tunnistamisen viisaammille. Hetken tuo kaveri ihmetteli kirkasta aamua ja pyrähti sitten jonnekin kasviston hämäriin. Onneksi en hukuttanut sitä!

Terassin siivouksen jälkeen otin suunnan lähimetsään. Aurinko paistoi ja kävi mukava tuulenvire.

Siellähän sitä suomalaista superruokaa pilkottaa. Namnam. Onneksi oli pikkuämpäri mukana ihan tätä silmälläpitäen.

Lainaus oman paikkakunnan torstaisesta lehdestä.

"Saalis" täytti astian mukavasti. Oranssit ovat oikeasti punaisia, kypsiä vadelmia. Kirkas valo vain varasti niistä värin.

Lapsuuden makua kaukaa vuosikymmenten takaa. Talkkunajauhoja, piimää, ripaus sokeria ja ihania mustikoita. Ei - nyt huijasin vähän. Ei maistunut samalta, sillä lapsuudenmakuisia talkkunajauhoja, niitä hienoja,jotka suorastaan narskuivat pussista otettaessa hienon jauhatuksensa ansiosta, ei saa valitettavasti enää mistään! En ainakaan ole löytänyt. Voi, kumpa niitä vielä jossakin jauhettaisiin... Nämä ovat vain kalpea aavistus "Syrjäsen" talkkunoista.

Mustikoita peratessa tein tuttavuutta eläinmaailman edustajien kanssa. Perhostoukka, kolme erikokoista hämähäkkieläintä, marjalude ja leppäkerttu, joka oli pukeutunut gootiksi. Kokonaan musta lukuunottamatta punaista pistettä kummassakin peitinsiivessä. Luulin jo nuijineeni paran hengiltä mustikoillani, mutta hetken levättyään pyrähti sitten lentoon ja katosi.

Nyt odotellaan tuulen tyyntymistä illaksi, jolloin kaupungilla olisi nähtävissä kuumailmapallojen yhteislähtö.

Mukavaa viikonloppua!!

Hellekesä jatkuuuuu

2011-07-24T21:30:00.000+03:00

Tänään on ollut tavallinen kesäpäivä = lämpötila jäänyt alle kolmenkympin. Innostuin sitten leipomaan. Kuusi pullapitkoa ja viisi pikkuleipää. Pulla ilman kananmunaa ja pikkuleipien mausteena mantelirouhetta ja fariinisokeria. Ihan kelvollisia.

Asettelin yhden pitkon ja pikkuleivän ruokalautaselle kahvitaukoa silmälläpitäen. Nyt voin sanoa syöneeni puolikkaan pitkoa ja juuri ja juuri kokonaisen pikkuleivän kahvimukillisen seurana.

Eilisen, helteisen illan tuotos. Ostin keväällä kankaan paikkakunnan kangaskaupasta. Palakangaslaatikko, jossa oli "ohutta paitapuuvillaa", oli täynnä vaaleaa ruutua ja raitaa. Siellä tämä lämpimän keltainen, selvästi kesämekkokangasta. Ei vain tullut ommeltua aikaisemmin. Säätiedotus lupasi lämpimien kelien jatkuvan edelleen, joten huomenna pyöräilen helmat hulmuten töihin!

Ukonilma, kaatosade ja kissanpäivät!

2011-07-21T18:04:00.000+03:00

Aamulla, kun piti töihin polkaista, tuli vettä siinä määrin, että uskallan epäillä pisaroiden välissä ilmaa olleen lainkaan. Samalla salamoi ja jyrisi lähes tauotta. Muuten olikin sitten varsin hämärää. Tulin sitten syöneeksi sanani, kun eilen vielä annoin työkavereiden ymmärtää, että minä en ainakaan kesäaikaan autoa työmatkoille tarvitse. Onneksi oli se auto!

Kissat olivat varsin hämmästyneitä moisesta paukkeesta ja välkkeestä. Eivät kuitenkaan vaikuttaneet mitenkään säikähtäneiltä tai pelokkailta.
Jotakin kummaa kuitenkin on tapahtunut. Tänään on eletty hyvin tiiviisti rinnakkain. Yleensä mummeli hermostuu pojan pörräämiseen nopeastikin, mutta tänään on näyttänyt tältä:

Ollaan ihan hereillä

... melkein hereillä

... kaveri nukahti...

... nukkumatti yllätti molemmat...

Nuorempi pyörii unissaan. Ei haittaa!

Ulkona paistaa aurinko ja ilma on kuin haaleassa saunassa.

Tiistaina heinäkuun 19.

2011-07-19T18:36:00.000+03:00

On se kiva tulla töistä, kun kahvinkeittäjä on jo valmiina. Vielä kun sen saisi opetettua käyttämään tuota keitintäkin!

Tässä vielä se viikonloppuna keskeneräiseksi jäänyt reukku. Jokseenkin valmiina.

Ja postipoika toi kissanruokaa "kaapillisen". On taas pojalla popsimista. Osallistuuhan mummukissakin purkkien tyhjentämiseen, joskaan ei sillä intensiteetillä kuin poikanen. Mummulainen osaa syödä myös kuivaruokaa, pojan kanssa olen jo kaiken toivon heittänyt. Ahdetun ruuan määrästä huolimatta poika on ruipelo!

Utelias ja innokas linssilude kuitenkin. Verkkokaupasta ruokien mukana tuli mm.tällainen kissanhierontahanska. Samaan kuvaan piti asettautua tietenkin.
Voi sitä surinaa ja purinaa, kun heittiä vuorotellen noilla nystyröillä hieroskeli.
Ääni oli lähes yhtä kova (ei nyt sentään ihan) kuin silloin, kun tarjolle tuotiin saksiruokaa = keittiösaksilla leikattua raakaa possun sydäntä. Niin sikeästi ei meidän karvakamut nuku koskaan, että keittiösakset saisi laatikosta ulos ilman valvovia kissansilmiä. Kahta paria. Jos kissa saisi valita...

Taidanpa tehdä vielä muutaman laukun. Seuraavaksi valmistuvan kangas on tässä.

Kokeiluompelua

2011-07-16T23:59:00.000+03:00

Ulkona satoi tämän tästä. Aamulla kuvittelin pääseväni iltapäivällä puutarhaa tonkimaan. Yritän kaivella kiivaasti leviävää punaista ruusua tällä kertaa oikein juurineen ylös. En mennyt posti- tai roskalaatikkoa kauemmas kuitenkaan. Satoi. Välillä hiljaisesti, välillä voimakkaasti. Kun aurinko pilkahti ja antoi lupauksen poudasta, tuli seuraavassa hetkessä jo vettä taivaan täydeltä. Eipähän tarvinnut kastella istutuksia.

Aloittelin eilen illalla ompelukokeiluna pikkuista laukkua. Viimeistelin tänään.

Sitten ompelin hassun apukassin entisten nojatuolien irtopäällisten keskikappaleista. Käytin kappaleet sellaisenaan. Lisäsin vain vetoketjun ja sangat. Iso kukkaruukku?

Suurimman osan aikaa käytin pallokangaslaukun kanssa. Kangasta oli senverran niukalti, että piti ripotella vetoketjutaskuja vähän sinne sun tänne paloja yhdistellessä. Ja sitten vielä surautin huolimattomuuksissani toisen sivukappaleen nurja puoli päällepäin. Enkä tietenkään huomannut ennen kuin saumat oli tikattu ja saumurilla huoliteltu. Olen siis purkanut tikin jos toisenkin. Lopulta sain tämänkin päätökseen. Kangasta jäi pikkuinen tilkku, josta sai juuri ja juuri pikkuisen pussin.

Yksi laukku on vielä vähän kesken. Katsotaan, joko huomenna valmis...
Kaipa näille kaikille käyttöä tai vaikka uusi omistaja löytyy.

Muutapa en sitten tänään juuri tehnytkään. Siivoaminen rajoittui keittiöön, kissat tuli syötettyä ja ihmisten ruuankin onnistuin ylikypsentämään.

Kuinka kauan kestää kissan hampaiden vaihtuminen? Metelöivä nuorukainen täyttää neljän kuukauden päästä kaksi ja poskihammasta pukkaa edelleen. En kyllä muista, että kissamummulla olisi aikanaan noin hitaasti hammaskalusto uusiutunut. Tosin siitä on jo niin kauan. Ei ihme, että poikakisu järsii kaikkea, mikä kohdalle sattuu ja varsinkin jalassa olevia villasukkia!

Reukku vai kappu?

2011-07-12T22:32:00.001+03:00

Reppu + laukku = reukku. Kassi + reppu = kappu. Ompelin sisustuskankaasta innoissani selässä tai olalla kannettavan kassin tai oikeastaan laukun. Koko on noin 30x 25x15 cm. Menee mahdollisesti uudelleen sijoitukseen.

13.7.
Jippii! Reukku kelpasi tilaajalle. Oli ihan älyttömän mielissään. Haluaisikohan joku muukin? Noita on niin mukava tehdä muiden hommien lomassa :)

Ukonilma meni mutta edelleen sataa

2011-07-09T21:56:00.000+03:00

Eipähän tarvitse kantaa kukille vettä! Sekä kesäkukat että perennat voivat mainiosti siis. Otos sisääntulopihalta.

Valoa!

Vaaleanpunasävyinen marmoroiden värjätty kangas sai väistyä vanhanaikaisen näköisen viskoosikankaan tieltä. Punertava näytti tosi oudolta olohuoneen uuden värityksen kanssa. Nyt ollaan sohvan värillä liikkeellä.

Kokeilin samalla kuvansiirtokalvon käyttöä tähänkin. Kisut ovat kuin kissamummu pentuna! Nyt siirsin kuvat leimasimella ja värinä oli musta silkkiväri (koska mustaa leimasinväriä ei nyt sattunut käsille). Enpä tuota käyttäisi kovin vaativiin kohteisiin.

Ukkosta ilmassa

2011-07-09T16:18:00.001+03:00

Hui! Ulkona rytisee ukkonen jonkun matkan päässä. Laitan koneen kiinni heti kun saan kuvan ladattua. Näitä puuhia viimeaikoina (rempan viimeistelyn, mansikan poiminnan, sekalaisten kotihommien ja varsinaisen leipätyön ohella). Lisää kuvia, kunhan haen viimeiset tekeleet siskon pihalta kuivumasta. Muurauslaastilla ei sitten kannata kokeilla valua. Se ei kuivu kokoon. Mutta mistäpä me se olisi tiedetty. Lätkittiin vaan lehdille mokkoo. Onneksi osa oli ihan kunnon sementtiä ja nämäkin kappaleet ties mitä, mutta kovia ja kuivia.

Tältä näytti taivas viime sunnuntaina naapurikunnassa. Kuva äiten parvekkeelta! Satoi ja rytisi, kuten täälläkin kohta.

Ai niin juu. Revin valtaisan kirvan syömän humalan pihalta. Miten pääsee humalasta eroon? Oikea vastaus ei ole nukkumalla. Kyse on viheliäisestä köynnöksestä, jonka juuret ulottuvat puoleen pihaan ja jolle lapiolla tai talikolla ei mahda yhtään mitään! Hyviä vinkkejä, kiitos!

Mutta nyt rytisee jo siihen malliin, että

Hyvää viikonloppua!

Tää ei oo kivaa - tää on -

2011-07-02T16:53:00.004+03:00

Nimittäin lattianvaihdon takia tyhjennettyjen täpötäysien kirjahyllyjen uudelleen täyttäminen yli kolmenkymmenen asteen helteessä ei ole kivaa. Ei meillä sisällä ole kuin 28,5 oikeesti. Noita kirjoja on ihan liikaa. Poiskaan ei raaski heittää. On joku kumman kunnioittava suhtautuminen kirjoitettuihin opuksiin - ei jätepaperia. Onhan tuossa valikoimassa tietysti runsaasti sellaisiakin, joita tarvitsee/lukee ajoittain/ ja niitä, joihin on vain muuten kiintynyt. Hmm... kiintynyt kirjoihin...
Joka tapauksessa lintsaan tuosta kuntoliikunnasta ja kirjoitan tätä.
Eilen tehtiin siskon kanssa pari lahjatyynyä. Ne näyttävät tältä:

Yritimme siirtää valokuvia kankaalle siirtokalvolla, joka ei sitten ollutkaan ihan sellaista kuin oletimme. Kuvista tuli aluksi kumimaisia ja kiiltäviä. Ei hyvä. Leivinpaperin läpi "tuoreena" silittämisen jälkeen pinta oli enemmän sellainen, jota haimme. Tiedä noiden kestävyydestä sitten. Tuskin tulee kuitenkaan alvariinsa pestyä. Edelleen etsitään siirtotekniikkaa, jolla kuvan saa siirrettyä niin, ettei se näytä halpakaupan t-paitapainossa tehdyltä. Vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!

Saman tien, kun ompelin tyynyliinat kangaskaupan palalaatikosta ostetusta pellavasta (oli muuten noin puolta halvempaa kuin sama kangas pakalta), ompelin vielä tänään myös olohuoneeseen kesäverhot! Niitäpä olikin haettu ympäri kylää. Ostin jo yhden mieluisan kankaan englantilaista painettua puuvillaa vain huomatakseni, että siitä "haalistuivat" värit punaisen valtaistuimen vieressä. Näissä ei haalistu! Vallilan kangas löytyi Anttila Koti - myymälästä. Oli just melkein sitä mitä etsinkin. Kankaan nimi vaan näyttää pahalta - "Suolaheinä"! Sitä nimittäin riittää takapihalla useampaankin villivihannessalaattiin. On puutarhuri ollut muissa puuhissa ja piha sen näköinen!!

Sohvatyynyissäkin on uudet, väriin sopivat päälliset. Lähtivät väkisin mukaan kun hain sisätyynyjä noihin kuvallisiin päällisiin. Nyt on väriä! Sohvatyynyt muuttavat ihan kohta beigelle sohvalle väriä antamaan. Lukulamppu kurkistaa hyllyn takana ja odottaa uutta varjostinta. Se näyttää nyt haalistunelta.
Huom. nurkassa pilkottavat uudet lattialistat. Itte sahasin ja naulasin enkä kerro, kuinka monta mokaa tein ennenkuin napsahti kohdalleen kaikki 25 metriä. Minusta meillä on ihan liikaa kulmia sinne ja tänne. Sekä oviaukkoja. Helpompaa olisi asua jossakin nelisnurkkaisessa hallissa.
Nyt on helpottunut olo, kun revohka on ohi. Vielä, kun jaksan kantaa ne kirjat...

Mukavaa viikonloppua!

Juhannuspäivän iltana

2011-06-25T20:15:00.000+03:00

Ekat pihamansikat on syöty. Ahomansikan taimi tuli joskus perennalahjoituksen kylkiäisenä ja vuosien kuluessa levittänyt rönsyjään pitkin pihaa. Satoakin on tullut pitkin kesää jo useampaan vuonna, vähän kerrallaan. Olivat makeita!

Nykyään meillä on enimmäkseen beigeä. Seinä on sävytetty tismalleen kissojen kiipeilytelineeseen sopivaksi. Ja aivan vahingossa!

Lattia sen sijaan on sävytetty aivan kissaan sopivaksi. Eipä tullut tuokaan mieleen pinnoitteen väriä valitessa.

Ja vanha mattokin napsahti saman sävyisenä entiselle paikalleen. Samoin kissan "unipussi".

Mutta on meillä uusikin väri! Meillä on uusi tuoli. Vanhat Sirut muuttivat uuteen kotiin ja mummulaan muutti kunnon laiskanlinna. Nyt voin ruveta kertaheitolla entistä laiskemmaksi.

Heti tuolin tultua alkoikin laiskottaa niin vietävästi, ettei rempan jälkisiivous tahdo millään maittaa. Onneksi on hyvä (teko)syy. Lattialistat ovat vielä rautakaupassa, joten esim. kirjahyllyjä ei kannata täyttää. Nehän pitäisi purkaa ja siirtää listojen kiinnityksen ajaksi. Koska kirjahyllyjen sisältö purettiin viimeisenä, kaikki muu on niiden takana/alla piilossa, joten eihän muutakaan tavaraa paikoilleen saa! Muutamalle taululle löytyi kuitenkin jo paikka. Samoin eteisen peili muutti täsmälleen entisille sijoilleen.

Tässä kelpaa retkottaa! Peili heijastelee valoa tuttuun tapaansa.

Tuoliin laitoin suojaksi peitteen, koska huomasin jonkun muunkin nauttivan siinä laiskottelusta.

Tai oikeastaan laiskottelijoita on enemmänkin. Aamulla kissamummun piti sanoa oikein "kova sana" ennenkuin poika ymmärsi, ettei aina voi olla sen vuoro. Tulin siis ostaneeksi mukavan kissanpesän, jossa itsellänikin on joskus vuoro istua.

On hyvin taloudellista, kun on samat lempivärit joka paikassa. Auringon haalistamat ikkunapokat sai paikkamaalattua saunan seinien sävytyksessä vuosi sitten käytetyllä kyllästeellä. Oli tismalleen samaa tummanruskeaa. Puisiiin maalaamattomiin ikkunalautoihin tuputtelin parkettivahaa. Sitähän ei enää onneksi tarvitse lattialle levitellä. Ikkunalaudoissa oli muistaakseni jokin huonekaluvahakäsittely entuudestaan. Sitä vahaa ei vaan enää taida olla jäljellä. Ei ainakaan mistään löytynyt.

Arjen tultua on suunnistettava verhokauppaan. Kun kaikki on siis haalean vaaleaa ja väritöntä sitä tuolia lukuunottamatta, pitää verhoihin löytää jotakin jujua. Isoja kuvioita? Ehkä kukkia? Katsotaan, mitä löytyy. Meidän kylällä on onneksi uusi verhokauppias valtakunnallisen ketjun lisäksi.

Katsastellaan... Jotakin ideaa on muhimassa, mutta hyviä vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!

Kissat rempan jaloissa

2011-06-23T23:33:00.000+03:00

Naputusta, koputusta, ratinaa ja ryskettä. Välillä vähän konesahan soittoa. Lattian vaihto ei ole ollut äänetöntä puuhaa ollenkaan. Kissamummua ei meteli ole haitannut. Liekö kuulokin jo heikennyt (vaikka hyvin kuulee vaikka umpiunessa, kun kuivaruokapussia käsittelee). Poika pelkäsi aluksi kaikkea mahdollista tavallisuudesta poikkeavaa ääntä, mutta selvästi päivien kuluessa alkoi tottua (paitsi kuviosahan meluun).

Kissoilta ruokapöydälle meno on periaatteessa kiellettyä, mutta kun silmä välttää, voi talitinttejä hypätä tiirailemaan oudossa paikassa olleelle pöydälle. Talossa lienee rauhallinen hetki.

"Tule vaan siihen viereen"

"Mitä nyt tehtäis? Onko ehdotuksia?"

Katsellaan unia yhdessä. Unelmoidaan lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta.

Leppoisaa juhannusta!

Viikonloppu vierähti

2011-06-19T22:29:00.000+03:00

Lauantai meni tapetoidessa ja parkettia repiessä.On se kumma, kun saa yhden seinän (sen suunnitellun) kuntoon, seuraava huutaa selvästi kunnostusapua. Alunperin piti tapetoida olohuone. Näin myös tapahtui. Olkkarin seinät ovat nyt kukkatapettien jälkeen pellavanväristä paperia ja kermanvalkoista "vakosamettia". Tai siis vakosametilta näyttävää struktuuripintaa. Oikein tylsän näköiset. Mutta puhtaat, kauniit ja valoisat.
Perimmäinen tarkoitus on ollut jo jonkinaikaa vaihtaa olohuoneen ja eteisaulan lattia, joka on loppuunajettua ja alunperin hiukan hmmm. erikoisesti asennettua parkettia. Vielä, kun kollipoika päätti merkata sen useammastakin paikasta, ei uusimista ollut enää syytä pitkittää. Koska eteisen seinät oli päällystetty alaosastaan lautapaneelilla (kyllästyttänyt jo vuosikaudet), nekin piti poistaa. Tilalle tapetit. Tykkään enemmän kuin maalatusta pinnasta. Tällä kertaa.

Liisterin sekoitusapulainen. Ämpärissä vettä ja hetki kuvan ottamisen jälkeen apulainen nousi ämpärin reunaa vasten ja mätki käpällään vettä ympäri lattiaa! Liisterin lisäyksen yhteydessä siirsin avustajan toiseen huoneeseen.

Myöhemmin "pomo" tarkasteli tapahtunutta muutosta tähystyspaikaltaan.

Eteisen uutta, vihertävää seinää. Väri luonnossa huomattavasti kauniimpi. Tämä puhelimen värintoisto on vähän niin ja näin...

Siis mitä IHMETTÄ täällä on tapahtunut? Kissamummu kummastelee kuvassa parketin alta paljastuneella aidolla VINTAGEMUOVILATTIALLA.
Parketin irtikampeamisesta lähti melkoinen ääni, jopa ilman sähköisiä työkalujakin. Kissat välttelivät melua koko viikonlopun lymyten ties missä koloissa. Nyt niitä koloja piisaa, kun koko olohuone on tyhjennetty täyttäen vastaavasti muut huoneet.

Outoa on! Tuumaavat kaverukset.

Ja mikä se tämä on?

Siinähän on ollut pätkä seinää joskus talon varhaisvuosina. Näppärästi oli parketin asentaja tasoittanut muovimaton puutteesta aiheutuneen lattian kolon leikkelemällä muovitabletin suikaleiksi. Näppärää! Yllänköhän vastaavaan luovuuteen ennen uuden lattian laittoa?

Ja tässä pari kuvaa liittyen edelliseen postaukseen. Tilava perheauto on myös oiva kuljetuskalusto :)

Sinne me kaikki sovittiin, eikä tullut edes ahdasta.

Vanhan lattian toimittamiseen kaatopaikalle tarvitaan kyllä sitten lähipiirin apua ja peräkärryä. Ei mahdu, ei!

Rempassa pidin kirpparikierroksen mittaisen tauon sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä vain siskon seuraksi ja tosiaankin pitämään vähän taukoa.

Mukaan tarttui kuitenkin vanha Riihimäen lasin vaasi (näitä on jo monta ennestään). Ensimmäiset, vaaleanpunaiset, perintönä omasta mummulasta sieltä kaukaa lapsuudesta. Mukaan lähti myös hauska posliinikoira (sisko osti sen kaverin) sekä ARI -tehtaan nukke. Alunperin muinaisesta DDR:sta kotoisin. Nukke on saman mallinen, kuin joskus aikanaan hankkimani tukkatöyhtökappale. Selvästi kaksoset.

Alla ison sylissä se töyhtöhyyppä.

P.S Kaikki kuvat ovat huonoja puhelinkuvia. Kameran välijohto on jossakin hyvässä piilossa. Löytynee rempan päätyttyä.

Miten viisi elefanttia mahtuu kuplavolkkariin?

2011-06-18T00:01:00.000+03:00

Tai kuusitoista laatikkoa lattialaminaattia, puoli tusinaa ovenkahvoja, muutamia työkaluja, yksi pyörätuoli, kuski sekä yksi matkustaja Toyota Corollaan?

Elefantithan menivät kolme taakse ja kaksi eteen. Vähän samalla tavalla se Corollakin täytettiin.

Remppa siis jatkuu. Olohuone on tapetoitu puoliksi. Toinen puoli vailla uusia tapetteja vielä. Ovat rullalla. Eteinen on tapetoitu melkein. Liisteri loppui illalla enkä jaksanut ruveta sekoittamaan uutta. Olin joskus ostanut jostakin rautian alennuskopasta tapetteja ilman sen kummempaa suunnitelmaa niiden loppusijoituksesta. Vihertävät päätin sitten liimailla eteisen seiniin huomatakseni yllätyksekseni, että ne ovatkin himmeän raidallisia! Meille tulee siis raidallinen eteinen. Kuva tulee, kun loput raidat seinää koristaa.

Päivä EI alkanut oikein mukavasti. Lämmintä ja aurinkoista oli sää tosin. Ja isännöitijä soitti aamulla. Olen maanantaista asti yrittänyt häntä kiinni, eilen jätin soittopyynnön ja sain lupauksen soitosta "ihan kohta". Kahdeksantoista tuntia. Se ihan kohta. Mutta asiat selvisivät odottamallani tavalla.

Päätin sitten lähteä reippaana mummuna rautakauppaan. Hyppäsin autoon, ajoin pihasta kadulle ja kuulin ILKEÄN räsähtävän äänen ja sitten vasemman etupyörän tienoilta alkoi kuuluua rahisevaa, laahaavaa rutinaa. Vikadiagnoosini lienee osunut oikeaan. Jousi poikki mummun ralliautosta. Voi (sensuroitu sensuroitu sensuroitu) ! Rauhallisesti kadulta takaisin pihan puolelle ja soittamaan jo hyvin läheiseksi muuttuneelle korjaamolle. "Vaihteessamme on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa....." Lopulta joku vastasi, eikä onneksi tarvinnut kuunnella jotakin verenpainetta nostattavaa odotusmusiikkia. Lupasi ensin hövelisti yhdistää huoltoon, mutta palasikin kertomaan, että siellä ollaan kovin varattuja, mutta soitetaan hetken päästä minullepäin. Tarkisti vielä puhelinnumeronikin. Klo 9.50. Hyvä odottelenpa hetken... toisen hetken... kolmannen hetken...
Ei, hitto! Poika kuskiksi ja sinne rautakauppaan lattiaa hakemaan. Puhelin taskussa. Samalla keikalla hoideltiin muitakin asioita. Ei soittoa. Kotiin noin neljän tunnin päästä (huhhuh olipa noita asioita !). Ei sitä soittoa kuulunut. Soitin uudelleen . Ja kas sain juuri sen henkilön kiinni, jota tavoittelinkin. Sitten hinausautolla mummun kulkuneuvo korjaamolle ja nyt odotellaan milloin saa lunastaa älyttömän paksua setelitukkoa vastaan. Kyllä tänään vähän otti pattiin!!!
Ai niin ja pojalle tuli ilmoitus postipisteeseen saapuneesta paketista. Sekin oli eksynyt väärään hyllyyn ja tarvittiin kolme postineitiä etsimään kadonnutta kissanruokalähetystä. Onneksi löytyi ja kissat saivat appeensa.

Niinpä oli varsin rentouttavaa repiä lattiasta vanhaa kissanpissaamaa parkettia (oli se pirun kovaa liimattu levyksi - oli lähteä koko huoneellinen kerralla ja joku ovikin pudota saranoiltaan).

Kai tässä iloisempiakin päiviä on odotettavissa! Ja onneksi ei satanut. Ennenkuin illalla vähän.
Ei kuvia. En jaksanut ladata. Toisena päivänä. Hyvää yötä!

Räjäytimme huushollin - melkein

2011-06-15T23:21:00.000+03:00

Siis tarkoitus on tämän kesän aikana poistaa kollipojan merkkaama ikivanha parketti ja laittaa tilalle uutta lattiapintaa. Kollihan vapautettiin "sukukalleuksistaan" ja elämä on ollut varsin rauhallista sen jälkeen. Tarkoitus on siis korjata aiempia vahinkoja, jotka kieltämättä taitavat vieläkin tuoksahtaa herkimpiin neniin.
Ihan lattiatasolle ei vielä päästy. Aloitettiin repimällä vanhat tapetit olohuoneesta ja ammuvainaan aikaiset puolipanelit eteisestä.

Näin lähtee vanhat seinäpaperit!

Ja tältä näytti eteisessä, kun panelien purkaminen oli jo aloitettu.

Tässä paikkaillaan lukuisia naulan ja ruuvin reikiä. By assistenttini!

Tässä on jo seiniin maalatut kukkakuviot peitetty Empire- kalustemaalilla (jota löytyi purkinpohjat kaapista). Samalla maalilla paikkamaalattiin ovikarmien kolhutkin. Seiniin päälle tulee tapetti, joten ennakoitiin siis kukkien mahdollista läpikuultavuutta...

Tässä on jo uutta tapettia pakallaan. Pellavan väristä peruskamaa. Kuvassa näyttää oudon sinertävältä! Sopii hyvin muutenkin tylsään ympäristöön....

Lattiaa ei vielä purettu kuin kokeeksi. On kyllä varsinaisen amatöörin laittama (asentajana joku asukas paljon ennen meidän perhettä tai edes meitä edeltänyttä..) Huomenna olisi tarkoitus ryhtyä tositoimiin ja kaivaa alta suklaanruskea muovimatto vuodelta 1979! Sen päälle sitten uutta pintaa.

Mukavasti kuluu lomaviikot - ruhtinaalliset kaksi (2)- näissä sisustuspuuhissa.

Mukavaa kesäkuuta sinullekin!

Meitä on petetty!

2011-06-11T18:47:00.000+03:00

Kesäkuun 11. päivä. Huomenna on Helluntai ei Juhannus. Silti juhannusruusut ovat täydessä kukassa!

Pionit olivat näin pulleita eilen illalla klo 22.30. Nyt vaalean punaiset ovat jo auki. Samoin keltaiset päivänliljat. Ja ruskoliljat. Kukkiikohan tuolla pihalla enää mitään juhannuksen jälkeen vai onko silloin kaikki ohi jo??

Nyt mietin, lämmittäisinkö saunan vai menisinkö istumaan terassille? Taitaisi olla sama tulos. Onneksi suihkusta tulee vettä. Kukat ja mummu kiittää!

Pikkuruisen kansakoulun pikkuiset opetustaulut

2011-06-11T09:31:00.000+03:00

Vihdoinkin viime yönä sain aikaan kauan suunnittelemani operaation. Yötyö johtui siitä, että klo 22 oli vielä kirkasta kuin päivällä, enkä huomannut vilkaista kelloa ja kun tulin aloittaneeksi....
Vuosikausia - olin sanoa vuosikymmeniä (enkä olisi juuri liioitellutkaan) - sitten erään koulun roskakuormasta pelastamiani aitoja kuvia on nyt saatu muokattua. Kuvat ovat ymmärtääkseni 50-60 -luvulta ja tarkoitettu alakansakoululaisten ainekirjoituksen tueksi. Tulipa monta vanhahtavaa sanaa! Jos joku tietää näistä enemmän, kertokoon ihmeessä minullekin!

Kuvat ovat noin 5-6,5 cm kokoa, siis opetustauluja 1:12. Niitä on aikamoinen rasiallinen, paljon erilaisia, joten ryhdyn tässä miettimään myyntikanavaa...

Kuviin liittyi vyötteitä, joissa oli seuraavanlaisia selitteitä:

Osa vyötteistä oli niin repaleisia, että leikkelin olennaisimman talteen.

Kuvat on nyt liimattu ohuelle kartongille. Väri näyttää vähän haaleammalta kuin luonnossa. Kovin kirkkaita ne eivät ole, sillä ilmeisesti originaalit on akvarelleja. Tässä siis tällainen otanta kuvavarastosta.

Ihana kesäkeli!

2011-06-05T20:46:00.000+03:00

Päivällä käveltiin piiitkä lenkki kaukana kaikesta metelistä. Mukavan lämmintä oli, ei liian kuumaa kuitenkaan. Lähirannassa härkälintupari pesimäpuuhissa. Toivottavasti saavat elää rauhassa läheisestä uimarannasta huolimatta. Härkälinnut ovat pesineet samassa paikassa jo vuosikaudet, mutta eipä minulla olekaan minkäänlaista mielikuvaa poikasista??? Samalla järvellä pesii myös runsas lokkiyhdyskunta, tiiroja, sorsia ja äänestä päätellen myös kuikat puhumattakaan rantojen lintuasukeista. Lajien kirjo on varsin runsas!

Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Keskellä kiveä oleva valkoinen läikkä on oikeasti hautova kalalokki!

Kesäpäivä järvellä

Järvivesi olisi ollut jo uimalämmintä!

Kotona odotti yrttivahti pihalla

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, vierailijani!

Kissamummun syntymäpäivä ja päihdeongelmainen isikisu

2011-06-01T20:53:00.000+03:00

Kissamummu täytti kaksitoista vuotta. Syntymäpäivä on toukokuun 29. tai 30. Ihan varmaa ei kuulemma ole, kumpana päivänä kissaemo pyöräytti pentueensa jonnekin maalaistalon ulkorakennukseen. Viime vuosituhannen viimeistä kevättä silloin elettiin.

Ihan vauvana uudessa kodissa.

Edesmenneen siskon kanssa ikkunalaudalla. Sisko on oikeanpuoleinen.

Samalla ikkunalaudalla varjokuvan kanssa.

Uusissa punaruutuisissa valjaissa pihalla vuoden vanhana.

Rento ote elämään. Lainasin ihmispoikien kerrossänkyä.

Että tämmönen kiipeilyteline. Tehkääs perässä!

Enää ei mummukissa paljon kiipeile. Ketterästi tosin hyppää pöydälle (varsinkin työpöydälle aina kun ommellaan) ja vikkelästi sänkyynkin. Toisinaan innostuu nuoremman kaverin kanssa vilistäämään pitkin taloa, mutta suurimman osan päivää viettää torkkuen.

Synttärikakku oli muuten pakastekalaa, nam!

Sitä söi myös isikisu, se entinen kollipoika. Poikahan ei ole oppinut syömään kuivaruokaa lainkaan. Ihmettelee vain, että mitä ihmettä noilla nappuloilla pitäisi tehdä?! Siksipä olinkin aika hämmästynyt eilen aamulla huomatessani kissan puuhaavan jotakin kovin keskittyneesti keittiön lattialla olevan "raksupussin" takana. Viereisestä kaapista oli keploteltu näyttelytuliaisina saatu kissanminttupussi. Pussin oli purtu reikiä ja suurin osa minttunapeista oli näljätty pehmeäksi mössöksi tai osin syöty. Sitä, kuinka paljon oikeasti oli syöty, en osaa sanoa. Ei ehkä kovin monta kuitenkaan. No, vauhti oli sen jälkeen hirmuinen. Pallot ja lelutorakat saivat kyytiä! Vaikutti hyvinkin nousuhumalaisen touhulta. Nyt alkoi välitön päihdekuntoutus. Minttunapit on varmassa paikassa, josta niitä saa rajoitetusti.

Ihahhaa ihahhaa

2011-06-01T20:07:00.000+03:00

Nyt on heppa luovutettu omistajallleen. Kuvan voi julkaista. Tässäpä taisikin olla ensimmäinen valmistamani keppiheppa, ellei lukuun oteta vuosia sitten lasten kanssa villasukasta valmistettuja. Ainakin kissoja, koiria, hiiriä, jäniksiä, siilejä, jokunen kana, kukko, possu, lohikäärme sekä muutama Turtle on "pajalta" aiemmin valmistunut.

Tämä heppa on neulottu Huopanen-langasta, huovutettu sen jälkeen pesukoneessa ja venytellen muotoiltu hevosen päätä muistuttavaksi. Pää on täytetty puulastulla. Korvat perinteisesti märkähuovutettu ja neulaten kiinnitetty. Ostin muuten huopaneulaimen. Siihen ei löytynyt hyllyn reunasta, ei alta eikä päältä hintaa, mutta koska päätin sen olevan minulle ehdottoman tarpeellinen, otin mukaani. No, kassalla meinasin lentää selälleni!!! Toivoa sopii, että on yhtä pitkäikäinen kuin omistamani kinnasneula, frivolité-käpy tai kakskyt senttiä pitkä patjaneula. Kun ne on joskus hankittu, se on sitten siinä. Loppuelämäksi kenties!
Hevosella on vielä paksu raanulankaharja ja villakankaiset suitset!
Uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä. Kiva!

Tänään on ollutkin oikein kuuma hellepäivä karautella hevosella tukka hulmuten pitkin maita.

Oikein tylsä ilma ja rumanvärisiä ompeluksia

2011-05-29T19:13:00.000+03:00

...ja vielä huonosti kuvattuinakin! Viikonloppu meni hevostellessa. En kuitenkaan ratsastanut tms. Kyseessä ei ole ollut elävä hevonen. En myöskään koheltanut, säheltänyt tai suuremmin uhonnut mitään. Muistaisin,että noiden asioiden suhteen on käytetty joskus ko. termiä. Hevostella. Lauantai ja sunnuntai menivät jokseenkin ei-elävän-hevosta-muistuttavan-esineen synnytyksessä. Ihan varmuuden vuoksi pidän kuvan tuotoksesta vielä pari päivää piilossa täällä läppärin uumenissa. Ulos ei tehnyt mieli, koko ajan satoi tai ainakin näytti siltä, että kohta ropisee.

Perjantaina kävimme työporukalla ruokailemassa. Vaatekaappia tutkiessani huomasin, että housuosastolla löytyy farkkuja, mustia housuja, farkkuja, erilaiseen liikuntaan tarkoitettuja housuja ja sitten noita farkkuja. Jos tulisi kesäisemmät kelit, olisi mukavaa jos olisi jotakin vaaleampaa (niiden kahdesti kavennettujen pellavahousujen lisäksi, jotka eivät enää mitenkään istu käyttäjälleen).
Kangasvarastolta löytyi jotakin vaaleeta rumaa "teryleeniä" ja laatikosta kaavat, joita oli käytetty joskus joidenkin housujen ompeluun. Enpä ollut laittanut mitään merkintää asiasta kuitenkaan muistiin, joten tehtävän nimenä oli "katotaan, mitä tulee". Tuli kamalan näköiset housut pidettäväksi pitkän paidan kanssa. Ei siksi, että ne jotenkin olisivat epäonnistuneet, vaan siksi, että kaikki ylimääräinen karsittiin pois. Ei takataskuja, ei vyön lenkkejä - ei edes vyötärokaitaletta. Malli on siis kuin mammavainaan puolihame mut kahdella lahkeella. Katso vaikka!

Mutta toisaalta. Ne istuu jalkaan oikein hyvin!
Alla on edelisessä postauksessa mainittu jakku. Menee tosin korjaukseen. Ompelin mielipuolisella kiireellä sen kummemmin sovittelematta ja vasta valmiissa työssä huomasin, että takakappale on jollekin podarille. Hartialeveyttä piisaa. Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään, luulen. Onhan tuo valmiin purkaminenkin tullut tutuksi vuosien saatossa. Tylsää!

Seuraavana tietotekninen avustajani. Ääntelee naputtelun tahdissa. Hrr hrr hrr!

Istumme yhdessä sohvalla. Sininen olen minä.

Pihallakin on sinistä!

Kärhöt kukkii...

ja syreenit...

ja kurjenmiekat...

sekä talviot...

kuten myös lemmikit. Joista osa onkin valkoisia!!

Juhannusruusu on täynnä nuppuja!

Ennustajana voisin sanoa, että kukkii ennen juhannusta, jos eivät kirvat napsi nuppuja.

Nyt vaan aurinkoa odottelemaan!!

Yksityinen ompeluseura ja välillä ihan pihalla

2011-05-22T22:06:00.001+03:00

Lauantai meni ommellessa. Erittäin harvinaista, että kaikki meni niin sanotusti "putkeen". Leikkelin kaavoja muunnellen joskus ammoin kangaskaupan löytölaarista ostetusta kankaasta paidan. Oletin ensin sen riittävän mekkoon, mutta töpöksi jäi. Ompelussa ei sitten enää syntynyt pienintäkään ongelmaa. Ihme! Surautetaan vielä housut kaveriksi tässä joskus.
Kangas lienee jotakin viskoosin ja polyesterin sekoitetta. Näin päättelin sytyteltyäni jämätilkusta lankoja palamaan. Pitää muistaa, ettei kohella tulitikkujen kanssa tuo nuttu päällä. Voi tulla vähemmän iloinen soihtu.

Tällainen (kuvassa hassun näköinen, ei yöpaita)

Seuraavaksi leikkelin jakun muovikassikankaasta. Siis ei tietenkään itse siitä muovikassista, vaan yhdestä sinne sullotuista kankaista. Oli näppärää pellavanoloista ommeltavaa. Tosin viskoosiksi epäilen tuonkin kankaan paljastuvan lähemmin tarkasteltuna. Hyvä materiaali toki sekin.
Siinä virityksessä on vielä vähän viimeisteltävää, joten ei kuvaa. Aina on yllätyksellistä, kun ryhtyy muokkaamaan valmiista kaavasta uutta. Joskus onnistuu.

Sunnuntaiaamuna oli oiva lenkkisää. Kävelin MBT-kengät keinuen tutun, mutta harvemmin kiertämäni lenkin. Olipa maisemat muuttuneet! Uutta asuntoaluetta pukkaa yhä laajemmalle ja metsää kaatuu. Bussin päätepysäkki oli ennen umpimetsässä, vaan nyt näyttää tältä:

Vähän on laidoille jätetty puita. Kohta lienee pelto täynnä taloja. Mistä noita ihmisiä oikein riittää?

Ensimmäisellä laajemmalla peltoaukealla tapasin Rusakko 1:n. Se mennä viipotti yli tien ja laajan peltoaukean pitkin loikin. Seuraavalla peltoaukealla taisi selvitä määränpää. "Torikokous".

Kuvaa suurentamalla voi laskea kaikki kuusi kaverusta. No, kaveruudesta niin tiedä. Aikamoinen nyrkkeilyottelu oli muutamalla töpöhännällä käynnissä ajoittain. Enkä tietenkään tiedä, oliko joukossa aiemmin näkemäni jussi. Loikkimisen suunta oli ollut kyllä juuri tämä pelto.

Kotiin tultuani tapasin kissakaverit tyylikkäästi pojan sängystä muodostelmaunilta.

Poikakissa voi leikkauksen jälkeen oikein hyvin. Lelut ja ruoka saavat kyytiä ja uni maittaa. Toivottavasti toimenpide jätti nurkkiin ruikkimisen (ikävien) muistojen joukkoon. Nyt meillä olisi kanisterillinen hävyttömän kallista pissan hajun poistavaa pesuainetta (jonka haju jo itsessään yököttää minua). Enpä taida taikauskoon vedoten vielä laittaa edelleen jakoon :)

Ai niin. Pihalla tappelin vuohenputkien kanssa. Erävoitto mulle, muutamaksi päiväksi. Lisäksi Mummula uhkaa muuttua ilmeisesti Ruususen linnaksi pihalle leviävän punaisen ruusun täyttäessä vähitellen koko alueen. Voimia kysyy niidenkin repiminen muun kasvuston seasta. En välitä Ruususen linnasta, vaikka kohta satavuotiaalta näytänkin. Kimppuun vaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti!

Nukuttaa

2011-05-19T19:56:00.000+03:00

Tänään klo 17 Kollipojalla oli aika lääkärin vastaanotolle. Nyt on kollin merkit poistettu ja toistaiseksi vaan nukuttaa. Kisulla on oma asunto kylppärissä lämpimän patterin vieressä. Lääkärin kertoman mukaan tänä iltana siis vain nukutaan. Seuraavat pari päivää menee haavan umpeutumiseen. Tikkejä ei laitettu lainkaan!

Kissankuvia askartelun lomassa

2011-05-17T20:33:00.000+03:00

Elämme salaperäistä aikaa. Erilaisia erilaisten ihmisten merkkipäiviä lähestyy. Lahjoja rustaillaan, mutta niitä ei voi esitellä, vaikka lahjansaajat EIVÄT todennäköisesti koskaan eksykään tänne. Varmempi parempi. Siis jättää esittelyt myöhemmäksi. Valokuvia, leikkausta, liimausta ja luonnonmateriaalia on käsitelty asianmukaisin keinoin huovutuksen ja puikkojen suihkinnan lisäksi.
Ja tänään hain vielä kirjastosta vinon pinon käsityölehtiä. Jos vaikka ryhtyisi ompelijaksi...
Laitan kuitenkin kuvia meidän rentoutumisen mestarista, joka ei yhtään arvaa, mitä torstaina klo 17 tapahtuu. En ole kertonut, että edessä on eunukin tulevaisuus.

Meidän pojat! Ihmispoika istahti sohvalle ja kissapoika salamana syliin ja silmät kiinni, ettei vaan ajeta pois!

Harmi, kun näihin ei saa äänitehosteita. Voi sitä kurlaamisen, maiskutuksen ja vingahtelun määrää, mikä kisusta lähti sen rentoutuessa sohvalla välillä asentoa vaihtaen.

Lattialla jumppaamassa.Vuorotellen pään ja jalkojen nostelua. Lopuksi kyljelleen kellahdus! Semmonen iltajumppa.

Kuvataidetta ja musiikillinen ympäristö

2011-05-15T17:00:00.001+03:00

Lauantaina siskon kanssa aamubussilla pääkaupunkiin. Kävimme katsastamassa Arjen sankarit - näyttelyn. Onneksi ei jäänyt viiimetippaan. Näyttely sulkeutuu vasta tänään, näillä minuuteilla. Jonotimme pääsylippuja lähes puoli tuntia aamulla. Moni muukin oli liikkeellä lauantaiaamupäivällä. Oli ehdottomasti katsomisen arvoinen kokonaisuus 1800-luvun loppupuolen naturalistisesta taiteesta. Jo näyttelyn ripustus oli taideteos sinänsä.
Ateneumista piipahdimme upouuteen musiikkitaloon avoimien ovien päivän viime minuuteilla vielä katselemaan tätä ihmettä ja kuuntelemaan sekä talon esittelyä että otoksen talon aulassa esittelypäivänä annetuista musiikkiesityksistä. Onhan se hyvä tietää jo ennakkoon sitten minne on menossa, jos ja kun jokin mielenkiintoinen tapahtuma saa liikkeelle tuohon suuntaan. Ei sitten maalainen ole aivan eksyksissä!
Musiikkitalosta jatkettiin matkaa kadun yli Kansallismuseoon ja vihdoinkin jo kauan suunnitelmissa olleeseen nukkekotinäyttelyyn.
Sieltä tullessa jalat vaikuttivat jo oudon painavilta. Onneksi Kamppiin ei ollut pitkä matka ja kotiseudulle lähtevää bussiakaan ei tarvinnut kauan odotella.
Matkalla jo meinasi väsy yllättää ja lopulta se vei voiton, kun oli kotona saanut ruuan lautaselta vatsaansa. Helsingissä tuli nautituksi vain tosi vaatimaton lounaan korvike. Kokemus on osoittanut, että normiruokailun jälkeen ei sitten enää mitään jaksakaan. Joten pienessä nälässä pysyy pirteämpänä. Ehkä.
Kuvataiteesta kirjoittelin, mutta ainuttakaan kuvaa en laittanut. Linkeistä luulisin löytyvän.

Aurinkoinen äitienpäivä!

2011-05-08T19:33:00.000+03:00

Aurinko paistoi. Oli lämmin. Aamupäivällä rannan kautta metsälenkille ja iltapäivällä vähän pihahommia.

Ruukuissa lähikaupasta ostetut yrtit ympärillään keskeneräinen piha. Suunnitelmat tuppaavat muuttumaan päivittäin... Loppukesällä ehkä näkee, minkälaiset suunnitelmat lopulta toteutettiin.

Kissatkin ahkeroivat pihalla jahdaten terassilaudoituksen välistä vilahtelevia hämähäkkejä ja muurahaisia. Sisälle tultua väsytti kamalasti!

Eteisen lattialta, keskeltä taloa, löytyivät mystiset siivet! Tai siis siivethän kuuluvat varsin yleiselle nokkosperhoselle, mutta missä on vartalo? Siipien välissä oli tyhjä aukko! Kuva on valitettavan huono (nokialainen).

Kesä on jo nurkan takana. Ihan varmasti!

Näissä maisemissa hiihdettiin vielä muutama viikko sitten.

Kuutisen viikkoa sitten vastaranta näytti tältä ->

Jään alla ollut pohja paistaa! Ja aurinko.

Vappuviikonloppu loppuu

2011-05-01T20:20:00.000+03:00

Vappuaattona pihansiivousta. Ja ompelua. Uskon vahvasti, että kesä tulee joskus, joten ompelin hellemekon! Vapunpäivänä kangaskaapin siivousta.
Mikähän olis se lääke, joka ehkäisisi uusien kankaiden hankkimisen, vaikka vanhojakin on metritolkulla? Tietysti kangaskauppojen välttely on aika hyvä keino.... Mutta toisaalta olipa kaapista tempasta materiaalit mekkoonkin!
No nyt on taas kaikki taiteltu paikalleen jonkinlaiseen järjestykseen. En laita kuvaa kankaista, ettei kenellekään selviä hamstraustaudin vakavuus.

Tässä sen sijaan siivouskaveri ottaa rennosti ompelupöydällä.

Välillä vein pyykkiä kuivumaan hyiseen säähän pihalle.

Ja toinen kaveri odotteli hyvinkin rennosti sisällä.

Pehmusteita ja pehmusteita

2011-04-27T22:55:00.000+03:00

Tiistaiaamuna heräsin pää tempurtyynyn VIERESSÄ. Tässä syy.

Kollipoika oli hiippaillut aamulla unikaveriksi, kun makuuhuoneen oven saattoi jättää auki. Nurkkiin lirutteleminen on loppunut (toivottavasti kokonaan) tai ainakin tauolla. Kiitos! Tampereen suunnan eläinlääkärillä oli vielä yksi keino. Tosin poika on ollut aika väsynyt uuden lääkkeen aikana. Toivottavasti löytyisi vielä niitä halukkaita tyttöjä kisuäideiksi... Yksi vauvahan jo syntyi aprillipäivänä tänne! Se on suloinen!!!

Tiistaina sain vihdoin napit ommeltua pihatuolien pehmusteisiin, jotka syntyivät maanantaina joskus kauan sitten sattumalta (???!!!) ostetusta puuvillakankaasta. Ulkovarastolle haisevat sai heittää roskikseen...

Mukavan aurinkoista on ollutkin, pehmusteet tulivat juuri sopivaan aikaan valmiiksi. Muutamat kahvit juotu pihalla nautiskellen kesäisestä säästä.
Nyt pitää ottaa selvää, voiko nuo kalusteet huitastakin vaihteestaan valkoisella kyllästysaineella ikuisen ruskean sijaan. Alkaa kyllästyttää ruskealla kyllästetyt! Ja sitten pitäisi löytää vanhat ompelukoneen jalat. Omaa "antiikkikonetta" 20-luvulta ei voi tähän tarkoitukseen käyttää... Kierrätysmyymälään ja kirppareille siis. Mihin niitä tarvittaisiin selvinnee ehkä sitten, kun sopivat löytyy. Salaperäistä, hehheh.

Juustokakkuakin riitti pääsiäisenä !

2011-04-25T21:59:00.000+03:00

Ensin kerätään kaapeista kaikki puolityhjät keksi- ja pikkuleipärasiat. Tyhjennetään sisältö (vajaa litra) kulhoon ja jauhetaan muruiksi. Muruseokseen voisulaa (tai voirypsiöljyseosta) vajaa dl. Sekoitetaan ja painellaan irtopohjavuokaan. Sitten tehdään täyte uunin kuumentuessa 175 asteeseen.
Täyte:
3 kananmunaa
4 rkl sokeria
vatkataan vaahdoksi

purkillinen mascarponea (olikohan 250g)
yhtä paljon raejuustoa
sitruunan mehua n. ½ dl
1 tl vaniljasokeria
sekoitetaan keskenään ja lopuksi lisätään munavaahto pienissä erissä
Kaadetaan murupohjan päälle ja paistetaan puolisen tuntia.

Sillä aikaa sekoitetaan 2 dl turkkilaista jugurttia (kermaviilikin käy ja creme fraische), reilu ruokalusikallinen sokeria ja tl vaniljasokeria.

Puolen tunnin paistamisen jälkeen otetaan kakku uunista jäähtymään vähintään 15-20 min. (ja paistetaan vaikka välillä pellillinen pullaa tms.). Kaadetaan jugurttiseos päälle ja laitetaan uuniin vielä muutamaksi (lue 5-10) minuutiksi. Jäähdytetään sitten muutaman tunnin ajan ja laitetaan jääkaappiin, josta voi käydä napsimassa ja nostaa välillä kunnon kimpaleen lautaselle kahvikupposen seuraksi. On meinaan hyvää!!! Maistui kaverillekin.

Välillä tietysti mummulassa käytiin jatkamassa pihan tonkimista talikolla ja lapiolla. Sää oli loistava! Nyt on pienen perunamaan verran nostettu kevätkaihoa, alpia, ruusun juuria ym. ja kannettu kompostoitumaan. Vielä ei tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä tilalle. Alkaa olla monta kakkosvaihtoehtoa, muttei yhtään ykköstä. No mummulan kesä on vasta tulossa.....

Hyvää pääsiäistä - Happy Easter

2011-04-22T19:40:00.000+03:00

Pihahommia

2011-04-17T18:40:00.000+03:00

Meidän pihalla ei ole lunta. Naapurin on. Toisen puolen naapurin ei. Kummallista.
Kadonneista lumikasoista innostuneena tartuin talikkoon lauantaina puolilta päivin. Siirsin muutaman neliön kasvillisuutta kompostoitumaan. Ei sitten ollutkan ihan pikkujuttu. Nuo neliöt olivat tiiviisti kevätkaihonkukan (päällimmäinen kerros), siperian kurjenmiekan pikkulapsen ranteen paksuisten juurimukuloiden (toinen kerros) sekä maailman sitkeimmäksi kasviksi suosittelemani punaisen "ties-minkä-pensasruusun" varsien ja juuriversojen (kolmas kerros) sekä lisäksi vielä reippaasti vuohenputken ja koskaan-kukkimattomien-kielojen juurakoiden vallassa. Puhumattakaan iloisesti levinneestä suikeroalpista, puuvartiseksi muuttuneesta oreganosta, ja muutamista karanneista syreenin versoista... Huh huh!

Meiltä muuten saa sinisen Siperian kurjenmiekan juuria, jos viitsii tulla hakemaan. On niitä varmaan vielä viisi kiloa tallessa saavissa mullan alla "valeessa". Jonkun aikaa säilyvät varmasti. Kaikkea en aio uudelleen istuttaa. Nyt kyttäilen "kynnöspeltoani" ja kylvän jotakin rounduppia heti kun jotakin vihreää nousee pintaan, vaikka periaatteessa suhtaudunkin kaikkeen myrkyttämiseen varauksella. Pihan uudellleen istutus on suunnitelmissa myöhemmin keväällä.

Samalla vauhdilla (ja odotettavissa olleella selkäsäryllä) tyhjensin vielä mustan muovikompostin mullan sekaan pihalle - oli vähän hileessä sisältä, siirsin sen uuteen paikkaan ja talikoin häkkikompostista maatumattomat muovilootaan. Häkki lähti muovilootan entiseen paikkaan, koska oli talven aikana nitkahtanut melkein sen naapurin puolelle, jolla ei ole enää myöskään lunta. He aikovat pykätä rajalle aidan. No mikäs siinä! Nyt ei ainakaan mummulan puutarhajätteet ole esteenä rakennusinnolle. Aika erikoista muuten, että hileessä olleesta lähes maatuneesta kompostista ryömi esille täysin virkeä liero!!! Ihmettelimme asiaa naapurin kanssa. Hän oli myös jo pihaistutuksiaan kuopimassa. Pakastamisen kestävät madot!

Piha nykykunnossa "riehumisen" jäljiltä. Keltaiset, violetit ja vaalean lilat krookukset ovat täydessä kukassa. Edessä olevat keltaiset kasvit ovat kevätkaihonkukan lehtiä, jotka olivat kasvaneet katolta pudonneen lumen alla (lapioin loput jääksi tiivistyneet lumet sulamaan hiekkapihalle). Talvihorroksen tai muun talvisen olomuodon ovat jättäneet taakseen ainakin kimalaiset, kärpäset, sitruunaperhonen, nokkosperhonen ja leppäkerttu.

Sitä pelkäämääni selkäsärkyä ei kuuden tunnin rehkimisestä huolimatta tullut. Olisiko syynä ollut hierova istuin, lämmin sauna vai nukahtaminen piikkimatolle? Vain polvenraato valitti saamastaan huonosta kohtelusta.

Sunnuntaina kuitenkin pienelle lenkille näkemään joutsenia lammeksi muuttuneella pellolla, sinivuokkoja metsässä ja peura lähes keskellä kylää. Joutsenet olivat liian kaukana nokialaisella kuvattaviksi.

Peura ryökäle ehti karata lähes näkymättömiin kaivaessani kuvanottovälinettä taskusta.

On kuitenkin juuri ja juuri nähtävissä kuvan keskellä.

Sinivuokot eivät karanneet. Ovat nähtävissä keskellä kuvaa ja lukuisissa paikoissa lähimetsissä.

Näin humahti viikonloppu mummulassa. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Kangasbroileri eiku kana

2011-04-13T20:18:00.001+03:00

Pääsiäinen tulossa, kana valmiina pääsiäismunimaan. Lainalasten kanssa luvassa jotakin kivaa... Kanamuori pääsee mukaan!
"Missä on Helmiina? Kot kot kot..."

Viime viikonloppuna

2011-04-13T20:15:00.000+03:00

... käytiin Tampereella Amurin museokorttelin kahvilassa herkuttelemassa lauantaina. Pikkuvilahdus sisätunnelmista. Ja kahvi oli hyvää ja lohipiirakka myös. Suosittelen!

Kotona ompeluhommia. Entinen verhopellava, nykyinen liivihame. Tässä vielä ilman nappeja tai neppareita. Siskolle lähdössä.

Talvi-kevät

2011-04-08T22:02:00.000+03:00

Työmatkalla otettujen kuvien välillä on viikko aikaa. Paikat ovat suunnilleen samat. Lumen määrä ei. Onneksi!

Kisuille on tulossa kevät!

2011-04-08T21:57:00.001+03:00

Kollipojasta tuli isi!

2011-04-02T09:04:00.000+03:00

Kollipoika reilu vuosi sitten. Ihan vauva!

Eilen sain viestin, että Kollipojasta oli tullut isä. Talvisen viikonloppuvierailun seurauksena oli siis uusi jäsen Birmasukuun.

Näin rauhallisesti Kollipoika otti tiedon vastaan.

Ei lähtenyt baariin, vaikka hallitsee oudotkin juomatavat.

Ei myöskään vaatinut mitään juhlapäivällistä. Tavallinen kissanruoka menettelee.

Tarkisti kaiketi kuitenkin, miltä sellainen pentu näyttää. Siis ennenkuin nukahti!

Tässä Kolli tähyää toiveikkaana tulevaisuuteen. Viime viikolla oli jo eläinlääkärille sovittu käynti, jonka seurauksena lisää jälkikasvua ei enää seuraisikaan. Kollipojallahan on ollut suorastaan raivostuttava tapa ruikkia tai peräti kastella läpikotaisin kotimme verhot, lämpöpatterit, saunan lauteet ja seinät, kylppärin kaappi, erinäisiä ovia, keittiökaappien välitilakin kertaalleen jne......... Koska kukaan ei koko ajan ole vahtimassa, koska töissäkin pitää piipahtaa, vahingot ovat olleet sitä luokkaa, että kesän -joka toivottavasti tulee joskus- aikana seuraa aika mittava lattiaremontti. Vapaaehtoiset talkoolaiset voivat ilmoittautua :).
Moiseen aktiivitoimintaan on kokeiltu ainakin homeopaattista hoitoa, ilmaan erittyvää feromonia, Tardakia, joka on ensisijaisesti koirille tarkoitettua "antihormonia". Muistankohan edes kaikkia? Ja kotia pesty kaikenmaailman kissanpissanhajua poistavilla litkuilla. Ei kuulemma onneksi haise, sanoi eräs täällä vieraillut henkilö.

Eläinlääkärin veitseltä Kollin pelasti toistaiseksi oma kasvattajaemo, joka soitti kiireesti ja toivoi vielä yhtä mahdollisuutta, kun joku kissatyttö ehkäpä kaipaisi Kollipojan apua jälkikasvun aikaansaamiseksi ihan lähiaikoina. Nyt Kollin aktiivikastelua hoidetaan eläinlääkärin määräämällä ihmisen mielialalääkkeellä. Ans kattoo ny! Kahteen päivään ei lammikkoja ole löytynyt. Olen silti hiukan skeptinen, sillä näin kävi myös Tardakin kanssa. Hmm... Mielialalääkkeiden vaikutuksesta Kolli on melkoisen raukea, melkeimpä apaattinen. Kovin kauan noita myrkkyjä ei ole kiva niellä. Toivottavasti se Birmatyttö ilmoittaa tarpeistaan PIAN!

Kun pitäisi olla jo kevät!

2011-03-30T20:47:00.000+03:00

Kuvat kertovat enemmän kuin sanat. Aamuseitsemän jälkeen töihin kävellessä näytti tältä:

Lunta puussa, lunta maassa...

Kevyen liikenteen väylät paikoin jo aurattuna

Aurinko kurkistaa taivaanrannasta

Jonnekin aura ei vielä ollut ehtinyt

Sydäntalvi?

Joku huimapää lentää kuumailmapallolla

Kuvassa pitäisi näkyä etelään lentävä kuumailmapallo ja pohjoista kohti suuntaava lentokone. Lentokoneen sijainti jää arvattavaksi (ilmapallosta ylös ja oikealle).

Puhelin ei ole kuitenkaan kunnon kamera.

Mekkoja

2011-03-28T22:12:00.000+03:00

Ompelin mekon ja mekon. Samasta kankaasta, mutta vähän eri mallisina.

Ja tietenkin mummun pikku ompeluapulainen oli ahkerasti mukana.

Aamiaisleipää

2011-03-26T09:52:00.001+02:00

1 dl heraproteiinijauhetta
1 pussi kuivahiivaa
1,5 tl ruususuolaa
ripaus hunajaa
sipulijauhetta maustepurkista
3 dl lämmintä vettä
hiivaleipävehnäjauhoja sen verran että syntyy sopivan kiinteä taikina
½ dl ruokaöljyä (tällä kertaa aurinkokuivattujen tomaattien purkista)

Vaivataan taikinaksi, taputellaan pellille kahdeksi leiväksi, ripotellaan vaikka kauraryynejä (sesamin siemenetkin käy) päälle. Annetaan kohota kunnolla ja paistetaan 225 asteessa kauniin ruskeaksi. Nam!

Kevätharjaus

2011-03-25T16:38:00.000+02:00

Viikon kysymys:

Miten kuvassa olevat kolme asiaa liittyvät toisiinsa?

Pöydällä makaa tyytyväinen kissamummu ja kehrää kuuluvalla äänellä (jota en osannut liittää tänne) edessään kovaksi puristettu kissankarvapallo (hyvin huopui) sekä irtokarvan poistoon käytetty suka.

Mikäpä tässä viikonloppua aloitellessa (kun ei vielä ole käsketty edes alas pöydältä).

Mukavaa viikonloppua kaikille vierailijoille!!!

~~~~Mainan Mummula~~~~