lauantai 20. marraskuuta 2010

Hurahdus ja kirpputorisaaliita

Lankoja siellä ja koukkuja täällä, isoäidinneliöitä siellä ja täällä! Hiiala hiiala hei! En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut virkkaamisesta. En myöskään nypläämisestä senkään vertaa. Nyt olen joutunut isoäidinneliöiden vainoamaksi. Vai miten pitäisi tulkita, kun ne hyppäävät silmille lehdistä, kirjoista, tv:sta, blogeista...  Pitihän sitä kokeilla. Ääh! Miten niitä taas tehtiinkään? Virkkuukoukku ja lankaa. Virkataan ketjusilmukoista lenkki, johon  pylväsryhmiä... Haa! Muisti olikin sormissa! Parin virhekokeilun jälkeen onnistui!
Kaapissa ON lankaa. Ja lankaa. Ja vielä lisää lankaa. Valitsin joskus kakkosammatin opiskelun aikoihin oppilaitoksen inventaariosta ostettuja ja myöhemmin joillakin kasveilla (en muista yhtään millä) värjäämmiäni ohuita villalankoja. Neliöitä alkoi syntyä. Vielä ei harmainta aavistusta, mitä noista tekisi. Kolmisenkymmentä virkattuna ja kohta tulee lisää, kun suljen koneen ja tartun virkkuukoukkuun. Tämähän on suorastaan KOUKUTTAVAA!

Päivällä virkkaamisessa oli taukoa. Alunperin haaveilin  messumatkasta Tampereelle, mutta strepto- nimisen kokkipojan asettuminen mummun kurkkuun  muutti suunnitelmat. Messujen sijasta vierailimme siskon kanssa naapurikunnan antiikkikaupassa ja muutamalla kirpputorilla.

Tässä "saalis"

Vanhanaikaiset/vanhat nahkaiset (vuorineen) ja nahkapohjaiset luistimet. Aivan sopivatkin! Made in Czechoslovakia joskus mummun nuoruusaikaan!! Hyvin paljon tuollaisilta, joskin valkoisilta, näyttivät nekin, joilla "russarilenkkiä" kierrettiin tai muuten vaan vietettiin pitkät illat luistinradalla ja välillä kopissa villatumppuja patterilla kuivatellessa. Nuo tuskin lähtevät enää teroitetttavaksi saati jäälle. Jotakin omien muistojen taulua koristamaan kenties.
Kuvassa on mukana luistimien lisäksi koko kirpparisaalis. Aika kaunis ja kulunut sihtilusikka, askarteluun päätyvät hanhikorvakorut ja muovipussillinen nappeja. 7,50€ edestä tavaraa siis!


maanantai 15. marraskuuta 2010

Kisujen terveisiä



Pikkukisulla kävi vieraita. Kisu esitteli kaikenmaailman temppujaan paperitollon metsästämisestä söpöyskohtauksiin saakka. Niin kovasti sitten väsytti, että koko yö meni nukkuessa. Heräsi vasta ihmisten herätyskellon soittoon. Tästä seurauksena myös ihmiset saivat nukkua koko yön ilman valtaisaa NAUUU; MJAUUU, KRNAUUU konserttia rytmikkäillä käpälän naputuksilla tehostettuina.
Nyt on pikkukisua taas huijattu (ja melkein onnistuttukin). Possunsydän on parasta mitä kissanruokarintamalla on tarjolla. Kysykää vaikka meidän kissoilta! Kuivanappulat ovat mummukissasta oikein käypää ravintoa, pikkukissasta käsittämätöntä einettä. Pikkukissan ientulehdusta hoitamaan eläinlääkäri suositteli dentalraksuja. Joopa joo!! Possunpumppua kuppiin ja sekaan vähän raksuja... Yäk! Kissan ilmeestä oli helppo päätellä, mitä mieltä se moisesta sekoituksesta oli. Mutta possunpumpun tuoksua ei kauan voinut vastustaa. Pakko oli käydä maistamassa, vähän lisää, lisää ja lisää. Taisi mennä muutamia kuivaruokanappuloitakin samalla. Huomenna yritetään uudestaan! Nyt on possut syöty.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pahvipurkin uusi elämä

Jotakin myöhempää käyttöä varten olen laittanut talteen muutamia kartongista tehtyjä purkkeja (cappuccino, karkki, leivinjauhe, vanilliini jne.).
Aamulla kaappeja kolutessa (missä ihmeessä on kuumaliimapistooli?) purkkeja putoili syliin. Kun ei sitä liimapyssyä löytynyt, jätin eiliset nukenraadot odottamaan ja hain tapetinjämiä purkinverhoiluun. Ei tullut kuvattua purkkeja ennen toimenpidettä, mutta tältä ne näyttivät vähän "paranneltuina". Kahdesta puuttuu vielä pahvinen suojakansi ja ruusupurkkiin tulee jotain dekoteerauksia lisää.


Näyttävät vähän kellertäviltä kaikki ilman salamavaloa.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Uutta pikkuväkeä muovailemassa


Kokeilu Super Sculpeylla aamulla.
Aikaisemmin olen muovaillut "pikkuväkeä" Cernitistä tms. tutusta massasta. Tänä aamuna kokeilin sitten keväällä ostettua massaa. Hyvin muovautuvaa oli tämäkin.
Paistettaessa muuttuivat aika ruskeiksi. Toinen otuksista on kokoa Nelmi eli 1:12 mutta toinen on hiukan isompi. Kokeilin samalla pään muovailemista erillisenä kiinnitettäväksi vasta valmiiseen torsoon ja näin sitten mahdollisuutta pään liikutteluun. Jatkan tästä.  Ehkä joskus näytän valmiin suippokorvan ja kaverin.Nimittäin JOS saan ne valmiiksi joskus...


Muovailussa yritti vaalea karva-apulainen avustaa parhaansa mukaan. Kiitin yrityksetä, mutta passitin toistuvasti apukissan matkoihinsa.


Ja ulkona satoi räntää!

torstai 4. marraskuuta 2010

Puhekieltoviikon puuhia

Huomenna kokeilemaan, joko ääni kestää. Takana on "hiljainen viikko". Toivottavasti ei enää tarvitse käheyden kanssa taistella tänä syksynä (tai mieluummin enää koskaan).

Kaikennäköistä on viikon aikana mummulassa puuhailtu yskimisen, niistämisen ym. lomassa ja enimmäkseen ilman ääntä.




Kävelyreitiltä lähimetsästä. Kuusikossa oli SYNKKÄÄ! Polun varrella oli mielenkiintoinen paikka. Useita lehtipuita, enimmäkseen koivuja kallistuneena kohti maata. Liekö keskellä vaikka AARRE? Erikoisen näköinen ilmiö, kun kaikki puut näyttivät kumartuneen kuin likinäköiset kurkistamaan maassa olevaa jotakin.
Puut olivat jo lähes lehdettömiä ja yleisvaikutelma hmmm... harmaa.




Monta kirjaakin tuli luettua. Kiitos siskon ja lähikirjaston. Nämä ovat siskon kirjastosta.




Näiden kirjojen maailmaan uppoutuen tein samalla lukiessani paksusta langasta kuohkean ja taatusti lämpimän SUUREN huivin. Lanka oli hankittu ties koska johonkin tarkoitukseen, josta en enää ole lainkaan varma. Taisi olla ostettu jonkin huovutetun villan "liitteeksi". Siitä huovutuksestakin tuli aikanaan jotakin aivan muuta kuin alunperin oli tarkoitus.

Lainalasten nukensänkyyn ompelin patjanpäällisen, täkin ja tyynyn sekä näihin sopivat pussilakanan ja tyynyliinan. Toivottavasti sopivat. Kangasvarasto sisälsi enimmäkseen tummia ja ei-niin-lapsellisia kankaita. Entiset vuodevaatteet olivat kadonneet ties mihin, joten tyhjää paremmat nämäkin. Uskoisin, että kelpaavat.

Pussilakanana on uudelleen tuunattu tyynypussi, josta täytteet on käytetty muuhun tarkoitukseen aiemmin.





Kirpputorilla piipahdin odottaessani suutarin korjaavan lempilaukkuni. Sieltä löytyi yksi "Ludwig". Hinta oli vähemmän kuin halpa, joten ostin pois ja uskoin puhdistamalla saavani sen siistiksi. Kuppi oli maalattu sisäpuolelta. Maali oli jo osittain lähtenyt ja kevyesti raaputtamalla näytti lähtevän lisääkin.


  Ennen                                                                     ....  jälkeen.

Nyt on noita "viilikuppeja" neljä saman kokoista ja muutamia pienempiä tai isompia.

Eikä tässä vielä kaikki, mutta lisää kerron myöhemmin tai sitten en.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Mummukissa lääkärissä




Mummukissalla on silmänpainetauti. Sitä on hoidettu jo monta vuotta silmätipoilla. 3-4 kuukauden välein käydään eläinlääkärin luona mittauttamassa paineet. Tänään oli se päivä. Menimme tutulle mutta uusitulle lääkäriasemalla. Kissaa jännitti selvästi. Kuljetuskopasta ei halunnut poistua ollenkaan. Lääkärikin oli aivan uusi, sillä "omalle lääkärille" ei lähipäivinä ollut aikoja tarjolla.
Tämä uusi lääkäri otti ystävällisesti vastaan. Tarkisti korvat, kuunteli keuhkot, paineli vatsaa ja katsoi suuhunkin vielä kysellen samalla kisun vointia ja kuntoa. Suusta löytyi hiukan ientulehdusta ja takahampaisiin oli ilmestynyt vähän hammaskiveä. Saimme hoito-ohjeet. Desinfioivaa tahnaa pumpulipuikolla ikeniin (helppo juttu !?!?!)ja hampaiden harjausta edelleen. Jos vaiva jatkuu, otetaan uudelleen yhteyttä. Ostettiinpa mukaan vielä hammaskiveä ehkäisevää ruokaakin (aika arvokasta).
Silmänpaineet mitattiin lopuksi. Olivat kunnossa. Tippahoito jatkuu ja kontrolli taas 3-4 kuukauden päähän.
Ajattelin kotiipäin ajellessamme, että varasin ajan silmänpaineen mittaukseen, mutta samalla lääkäri tutki koko kissan ja kartoitti mummelin voinnin ja siinä tapahtuneet mahdolliset muutokset sitten edellisen käynnin.
Jos minulla olisi silmänpainetauti ja varaisin ajan lääkärille, mitkähän tutkimukset minulle tehtäisiin?

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Talviaikaa valoisissa merkeissä!





Kollipoika on lääkekuurilla. Kävimme verikokeissa viime viikolla. Syntymäkodissa suunnitellaan pojalle kovaa vauhtia jo tyttöystävää ja mahdollisten lasten äitiä. Kollipojalla todettiin samalla lääkärikeikalla ientulehdus. Eläinlääkärin  mukaan birmoilla hyvinkin yleistä. Samoin  kuin maine cooneilla. Enpä ollut ennen kuullutkaan. Nyt on sitten nelisen päivää syötetty kisulle antibioottia. Suu näyttää jo hyvältä, vatsan toiminta ei. Sekaisinhan se meni. Katsotaan, onko eilen haetusta gefiluksesta apua. Mummukissalle oli, kun oli kesällä lääkekuurilla.

Muuten poika on virkeä oma itsensä. Rikkoo kaikki lelunsa ja kantaa paperista rypistettyjä palloja heitettäväksi. Koira vai kissa? Ahkeroihan se muutenkin. Puree mummun jalassa olevia villasukkia - ja sukissa olevia jalkoja - minkä ehtii. Ei kiva! Muu pureminen on onneksi vähentynyt huomattavasti. Oikein kiva.

Mummu on taas, edelleen, jatkuvasti, raivostuttavasti... puhekiellossa. Ääni ei kestänyt töissä kuin muutaman päivän. Ihan kivaa. Uusi työpaikka. Kohta entinen työpaikka? Ihanjonkinverranharmittaa.

Puhekielto ei estä onneksi liikkumasta. Lenkille oli tarkoitus lähteä heti aamusta. Heräsinkin jo ajoissa. Noin puoli seitsemän maissa tätä normaaliaikaa. Makuuhuoneen katto oli oudon aavemaisen valojuovituksen kuvioima. Kekrin tai halloweenin kummituksetko liikkeellä? Huh! Pian oivalsin, että kuvio syntyy ikkunan sälekaihtimien muodostamista varjoista. Mutta mikä saa varjot aikaan?
Ikkunan takana on vain valtava kuusi (ei tulessa) ja kuusen takana naapurin piha (ei voimakasta valonlähdettä). Rohkeasti nousin ylös ja lähdin ottamaan asiasta selvän. Tuskin sain töppöseni lattialle, kun tuli kertakaikkinen pimeys. Mitä hittoa??


UUDET ulkovalot!!!! Virittelin eilen lähellä ikkunaa olevassa ruukussä törröttäviin männynoksiin uudet ledit.


Illalla paloivat hienosti muutaman tunnin ajan ajastimen päähän kytkettynä. Aamuksi EI oltu ajastettu. Näin luulin. Asiaa tarkemmin tutkittuani huomasin, että OLINHAN minä ajastanut epähuomiossa valot päälle aamulla vartiksi painamalla tuosta muutaman euron vehkeestä sellaisen toiminnan sallivan nippelin alas eli sähkö virtasi ja maailma valaistui. Uskomattoman voimakas valonlähde sysipimeällä pihalla! Aavemaista!!


Lenkille en toistaiseksi ole edistynyt vaikka syytä olisi. Ostin eilen farkut, suurimmat ikinä! Nyt ne on saatava väljiksi.

Mutta, kun...Rupesin lataamaan kuva-albumiin kollipojan kuvia (terveiset myötäkarvaan). Samalla eilisen messuvierailun innoittamana jatkoin illalla aloittamani kaulahuivin tms. neulomista. Kokemus sinänsä tuon kissakaverin kanssa!!!!

Onneksi on tämä ylimääräinen tunti, joten NYT vetäisen lenkkivaatteet päälle. Kissapoikakin jo rauhoittui, mummukissa nukkuu aamiaisen jälkeisiä päiväuniaan.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja erityisen hyvää sunnuntaista nimipäivää mummun vanhemmalle pojalle!! Ja kaikille kaimoille kans!