sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hiihtoretken jälkeen ja muuta mukavaa

Oli oltu lainalasten kanssa hiihtolenkillä lähimaastossa. Yhdellä kaverilla kävi vähän samoin kuin Suomen muutamilla olympiahiihtäjillä, ei kertakaikkiaan kulkenut. Tästä suivaantuneena ilmassa alkoi lennellä sauvaa, pipoa ja rukkasta. Turhautuminen oli ilmeistä!
Myöhemmin ruokapöydässä kerroin kotijoukoille epäilleeni, että olimme törmänneet siihen kuuluisaan Känkkäränkkään hiihtoreissulla.Pienin porukasta, ikää 3,5v. siitä kyselemään, että mikä se Känkkäränkkä oikein on. Laulelin sitten hänelle pätkän asiaa valaisevaa lastenlaulua, johon pikkuinen jatkoi välittömästi: " Mun Sami on nähnyt ihan oikeen noidan!"  Kuulomatkan päässä toisaalla talossa ollut veli huikkasi: "Jaa mitä mä oon nähny?" Salamannopeasti pikkusisko teki vastakysymyksen hänelle: "Etkö oo muka koskaan nähny OVARAA!" No just! Mitäpä tähän lisäämään, vai?

Ei kommentteja: