Kissat ovat todistetusti hengissä, vaikka eilen vähän muuta jo epäilin.Ei sanottavampaa aktiivista toimintaa koko päivänä. Niinpä sitten jätin karvakaverien wc-huollon epähuomiossa tekemättä. No siitäpä pikkukaveri oli yön aikana suivaantunut ja näytti taas minulle palvelusväen asemani käyttämällä vessanaan MINUN vessani lattiaa. Jaa mistä tiedän, että se oli kavereista pienempi? Tuotoksen ulkonäöstä ja siitä, että maailman fiksuin mummukissa ei ikinä kakkaisi lattialle! Ja sitäpäaitsi toinen, kylppärissä oleva kissanvessa oli aivan siisti!! Kyllä tämän täytyy olla jonkinlainen Protesti huonosta palvelusta!
Puhuttelin pikkukisua asiasta, mutta näin paljon häntä kiinnosti koko juttu enää aamulla.
Mummukissakaan ei asiasta tiennyt mitään. Raksutteli vain kuivaruokaa piittaamatta edes viikko sitten poistetusta hampaastaan. Ilmeisesti ei ole arka enää. Lauantaihin asti tosin aamiaiseen kuuluu vielä kipulääkelitku. Eläinlääkärin määräämää desinfioivaa geeliä sen sijaan on mennyt joko poistetun hampaan kohdalle tai vähän sinnepäin. Ohjeessa lukee, että pipetillä laiton jälkeen hierotaan sormella aiottuun kohtaan. Joopa joo! Mummuhan antaa ihan vapaaehtoisesti tunkea sormeni suuhunsa. Eipä siellä tosin mitään tulehdukseen viittaavaa näkynyt, kun ihmisavustajan kanssa eilen asiaa tarkastelimme kissan aktiivisesta vastustelusta huolimatta. E h k ä aine oli pääasiassa osunut kohdalleen kuluneen hoitojakson ajan.
Mummukisu aamiaisella
Lomaviikkojen aikana maalasin rautakaupasta ostamani liimapuulevyn ja ruuvasin sen kaapinpäällisten uudeksi istumapaikaksi edellisten alapuolelle.
Muutama nukkeparka kaipaisi vielä uutta vaatepartta. Vinkkejä kävin hakemassa mm. pirjon ja purjon tyyliblogista. He ovatkin varsin hauskoja tyttöjä ja oikeita tyylinikkareita!
Joku outo tauti iski eilen ja pakotti siivoamaan jääkaapin yläpuolella olevan kaapin. Luulin (suunnilleen) tietäväni, mitä se sisältää. Sieltä löytyi kaikenlaisen tarpeettoman rojun seasta myös pieni kenkälaatikko (ollen joskus olemassaolonsa alkuvaiheessa 38 numeroisten kenkien kotelo). Nyt laatikon nähdessäni, muistin mitä siellä tällä hetkellä on, vaikkei asia aktiivisesti olekaan mielessä pyörinyt viime vuosina. Laatikon sisältö on pysynyt samana viimeiset 13 vuotta.
Aivan oikean ammattikeraamikon (vai pitäisikö sanoa keramiikkataiteilijan) lahjoittamat nuken osat. Hän muistaakseni lahjoitti ne sanoen "kerro minulle, miten tällaisella nukella saisi selän pysymään suorana, niin ettei varsin painava pää kallistuisi eteen tai taaksepäin". Enpä ole tainnut ongelmaa ratkaista, kun osat ovat jääneet kaappiin! Nyt ne nähtyäni, välähti mielessä mahdollinen ratkaisu. Täytyy kokeilla tässä jonakin sopivana päivänä. Harmi vaan, että ei ole aavistustakaan, missä nukentekijä nykyään vaikuttaa. Olisin voinut sitten kertoa, jos ratkaisu onnistuisi. Näin pian!! Tai siis eihän mitään ole vielä ratkaistu edes.
Samassa kaapissa oli varmaan yhtä kauan säilötty pikkuinen tekstiilityökokeilu.
Pikkuruisin pistoin käsinmaalatulle kankaalle tehty "maisema". Raapaisin sen rumista kehyksistä irti ja suunnittelen siirtäväni nukkekotimaailmaan.
Nukkekodissa siirtelin huonejärjestystä, maalasin sisäportaat ja tein epäonnistuneen tapetointikokeilun.
Ja kaikki on aivan kesken edelleen! Makuuhuone on nyt suunnitelmassa no. 1 olleen keittiön paikalla ja siellä on siis synkkä vanhalla kynsilakalla maalattu lattia. Mutta näin tuli keittiöön lisää tilaa. Mahtuu Nelmille hellakin, kunhan valmistuu. Ja jotakin muutakin. Tyhjyyttään ammottava jääkaappi on portaiden alla vieressään upouusi pakastearkku (jolta tyhjentynyt purkkalaatikko mielestäni näytti). Taidan ryhtyä muovailemaan mansikoita 1:12!
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti