No voihan KOTITAKKI!

Kirpparikierroksella käydessämme olemme naureskelleet usein siskon kanssa hyväntahtoisesti kohdatessamme napakasta kukkapuuvillasta ommellun kotitakiksi kutsutun, mielestämme vanhoille naisille sopivan vaatekappaleen. Mieleen tuli oman mummun olemus joskus 60 - 70-luvulta hänen hoosatessaan arkiaskareitaan lapsuutemme mummulassa. 

Mutta hei! Siinähän olisi oikein mukava vaate trikoiden tai farkkujen kaveriksi. Vielä kun löytyi kaappien kätköistä (ja niitä kätköjä piisaa)  reilut 16 vuotta vanha käsityölehti, jossa olivat pienesti muokattavat kaavat, niin mikä ettei? Tuumasta toimeen.

Tässä kuvat lehdestä. Vasemmalla se varsinainen KOTITAKKI!!

Kankaita on kotona jonkin verran (lue yksi komerollinen), mutta eihän lisä pahaa tee. Ihan tästä syystä emme siis lähteneet siskon kanssa kangaskauppaan. Siellä unikkokuosikaupassa oli kyllä tarkoitus käydä hakemassa jotakin kivaa kangasta. Samalla ihan pikapikaa pistäydyimme varsinaisessa kangaskaupassakin katsastamassa valikoimat. Tulos oli ennalta arvattavissa. Tyhjin käsin kangaskaupasta poistuminen on työlästä ellei mahdotonta, varsinkin kun kaupan perällä on laari täynnä poistokankaita hintaan "täytä-kassi-kympillä". No mehän täytimme! Kotona punnitsin saaliin. 5,2 kg. Sitten vielä mittasin tuotteet: 18,85 m. Ei tullut kovin suuri kilo- tai metrihinta, miten nyt haluaakin laskea. Tässä saalis:

Kirjavaa puuvillakangasta yli 4 metriä, pari erilaista lähes kolmen metrin ohutta paitakangaspalaa, ruudullista fleecea reilut pari metriä ja kahta erilaista paksua ilmeisesti puuvilla-viskoosia (materiaalitutkimukset vielä tekemättä). Sitäkin aika reilusti.

Ja löytyi sieltä unikkokaupastakin kauppaseuralle tosi kaunista unikkoa uusissa väreissä. Siitä ehkä myöhemmin enemmän. Kysyn ensin kankaan omistajalta luvan.

Ompeluintoa riitti niistämisen lomassa. Ehdin jo ääneen ihmetellä, että eipäs ole flunssa tarttunut, vaikka aloitin  elokuun alussa työpaikassa, jossa yksi ja toinen yski ja pärski. Seuraavana yönä se iski. Kurkku kipeä, nenä vuotaa ja vuoroin paleltaa ja pian onkin taas jo kuuma. Villasukat on kova sana ja teetä kuluu litratolkulla. Seurauksena siis sisähommia, kun ulkona ei jaksa mitään. Siis puutarhatöitä tai lenkkeilyä. Kyllä postilaatikolle saakka jaksaa juri ja juuri raahustaa.

Tässä ompelusession tulos:

Vasemmalla hihaton essumekko-versio Marimekon "Lepo" -kankaasta. Onkin ryhmän levollisin vaate. Oikealla Finlaysonin Muumi-kankaasta lyhythihainen malli ja takana keskellä sama pitkähihaisena "kassikankaasta" ommeltuna. Nyt minullakin on kaikkien perinteisten mummujen suosima kotitakki! 

Kirjavat ja lapselliset pääsevät käyttöön lainalasten kanssa touhutessa, tuota rauhallisempaa voi käyttää aikuisseurassakin. Varmaan.