Lihaa syömättömät ihmiset sen sijaan keittivät lohkoina perunoita, porkkanoita, lanttua, sipulia ja paprikaa. Samaan kattilaan vielä punaisia linssejä ja hippunen chiliä. Kypsänä käsiteltiin sauvasekoittimella ja joukkoon rasiallinen tuorejuustoa sekä mausteita. Lautaselle vielä raejuustoa ja paahdettua, kuivattua sipulia sekä kotipuutarhan valko- ja punasipulia. Siis versoja. Aika nam!
Hyvin kasvaa, vaikka laitoinkin kasvamaan vähenevän kuun aikaan. Ai niin, mutta nämähän ovatkin oikeasti maan alla kasvavia kasveja. Kevään aikana pitää tutustua noihin vanhan kansan tietotaitoihin puutarhanhoidossa vaikka Anne Pöyhösen Yläkuu ja alakuu -kirjasta. Näkyy löytyvän kirjastostakin. Oma mummu taisi tuntea kuun kierron merkityksen. Muistelen hänen puutarhakasveja istutellessaan näin puhelleen. Tuon oman mummulan perunan istutuksen ajankohdasta en ole aivan varma. Tulihan sieltä joku perunakin aina, mutta varret olivat taatusti kylän mahtavimmat! "Kyllähän perunoita torilta saa, mutta mistä saa noin komeita varsia!" Puheli pappa pellon laidalla. Kostealla suoperäisellä maallakin lienee joku merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti