Kalevalan päivänä 28.2.

Suomalaisen kulttuurin päivänä, Kalevalan päivänä piti parin hahmon irroittautua kertomaan eepoksesta lainalapsille. Sanon piti siksi, että aikeeksi jäi tällä erää. Unohdin taas ääneni eilen jonnekin. Olisiko pudonnut töihin kävellessä. Siellä sen puute nimittäin vasta huomattiin. Ei, flunssan oireita ei ollut, ennen kuin tänä aamuna olen aloittanut paperinenäliinojen täytön. Huh!

Mutta tässä siis suunnitellun tarinan keskeiset hahmot. Tuttuja jeppejä?

Väinämöinen huijjaa Ilmarisen  Pohjolaan Sampoa takomaan.

Monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen ihmemylly viimein syntyy jauhaen viljaa, suolaa ja ....

nykyversiossa euroja! Valitettavasti vain pahvisia tällä kertaa. Ja vain saman verran kuin sisään sai tungettua.

Sammon synty on ollut lapsille aiemmin varsin mielenkiintoinen tarina. Samaa piti testata tänäänkin, mutta täällä sitä kotona naputellaan läppäriä...

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hyvä vanha sanonta.  No joo. Toteutus nyt vain jäi kokonaan.

Tarinankerrontavaatekin roikkuu henkarissa hyvin silitettynä. Pah!

Muuten viikinkiaikaan (johon puvun malli  viittaa) ei tainnut olla noita Birmoja. Olisi pitänyt ottaakin mummukissa kuvaan mieluummin, mutta kun tuo nuoriso ON niin uteliasta. Puku ei ole rekonstruktio mistään todellisesta löydetystä, vaan aika vapaalla kädellä tehty fiktio. Tämä muistuttaa kyllä tehtyjä löytöjä.
Joku tarkkasilmä huomannee  melko vapaata tulkintaa. Sadun kerrontaan sopiva?

Mekkoilua

Operaatio "kankaat kaapista vaatteiksi" on menossa. 

Vihreä liivihame jotakin kummallisen venyvää elastaanilla tehostettua keinokuitukangasta. Tuli vähän leveä ja lyhyt! Trikoot tai farkut alle niin käy passelisti vaikka töihin. Ei kiristä, ei purista.

Sininen collegekankaan loppu paidaksi (on mekoksi turhan niukkapituinen - kaikki meni  ja hihoihin piti laittaa jatketta resorilla). Voi käyttää farkkujen kanssa, Kokeiltu.

Keltaruudullinen on  mun lemppari. Kangas vaan taitaa olla tarkoitettu verhoiksi tms., mutta en kerro kenellekään. Ihan näpsää puuvilla näyttää olevan.

Näitä tässä ommeltu viimeisen (noin) viikon aikana, minkä työpäivien jälkeen on jaksanut/ehtinyt/viitsinyt. Eikä kangasvarasto näytä yhtään vähäisemmältä. Huoh! Jatkuu siis...

Nyt otan potkukelkan ja lähden lenkille. Eilen kävin hiihtämässä vasta ekaa kertaa tänä talvena ja nyt huomaan, että käsivarsissani on kai jotkut lihakset - vai mikä siellä aristaa?

Hyvää alkavaa viikkoa!

toivottaa myös perheen kuopus leikkien Piltti-purkin kannella.  Kaikki leluhiiret lienevät vuodesohvan alla - taas. Eilen niitä pelastettiin sieltä 13 kpl. Vikkeliä hiirulaisia.

Kukkoilua

Päivittäinen pihavieras käy ilahduttamassa (?) "laulullaan"  mummulan väkeä. Kanaa kaivattaisiin - kevät näyttää olevan tulossa lumikasoista huolimatta.

Kirpparilla

Ystäväni laittoi viestin, että paikallisella kirpparilla on pöydällinen nukkeja myynnissä. Hän ei mieltänyt itseään kovin asiantuntevaksi, mutta epäili, että voisin olla kiinnostunut. Tottakai kiinnosti (vaikka hyllylle EI mahdu ainuttakaan). Mitään nukkelöytöä en kuitenkaan tehnyt tällä kertaa. Kiertelin sisko seuranani kuitenkin myyntipöydät ja jotakin aika metkaa löytyi. Neulelehti vuodelta 1951! Lehdestä  löytyi ohjeet 41:lle neuletyölle. Naisille, miehille, pojille ja tytöille omansa.

Kuvat on napattu taas kehnolla nokialaisella. Joten eihän  niistä mitään selvää saa!
Lehden kieli on ihanan vanhahtavaa. Ja vaatteiden kokonumerointi poikkeaa nykyisestä. Esim. yllä oleva "Soma boleropuku" on kokoa 42 jossa vartalonympärys on 92 cm, vyötäinen (niin tuossa lukee) 68 cm. Melkoinen "ampiaisvyötäinen" siis! Nykymitoituksella vyötärö olisi kokojen 36 ja 38 välillä, vartalonympärys kokojen 38 ja 40 välillä. Langanmenekki ilmoitetaan vyyhteinä tai grammoina ja puikkokoko on kaikissa 2½ tai 3. Aika ohutta siis.
On siitä aikaa, kun sai pidellä äidille vyyhtiä ojennettujen käsien välissä hänen keriessään lankaa kerälle (jossa sormet piti pitää kerittävän kohdan alla, jottei kerästä tule liian kireää ja lanka veny!). Nykyään lähes kaikki neulelanka on jo valmiiksi kerällä ostettaessa. Tosin tämän lehden ilmestymisaikaan en ollut vielä edes syntynyt.

Pallopoika ja tyttökisun luontopäivä

 Aamun leikit kissanminttupallolla. Piti oikein pentuselle MURISTA tämän tullessa liian lähelle palloilijaa.

Viikonloppuna komea kukko tuli huutamaan pihapöydälle ei-niin-komealla äänellään.

 Pentu tarkkaili tilannetta turvallisesti ikkunan ja kukkaruukun takaa.

Eilisen kotiinkävelyn fiiliksiä. Tänään tulikin sitten lunta niin, ettei meinannut sekaan sopia. Aamu oli ihanan aurinkoinen!

Käsityörintamalle kuuluu kaapista löytyvien kankaiden muuttamista kolmiulotteisiksi tuotteiksi. Kuvia tulee. Myöhemmin.

Se toinen kaveri ja pipo

Nyt on buutsit jalassa ja pipo päässä. Nenä on vähän noessa, vaikkei kaveri olekaan nuohooja. Vähän harmittaa tuo "pakollinen" lakkakerros, joka saa naaman kiiltämään keljusti. Mutta parempi kiiltävä hipiä kuin haljennut kallo (vrt. ed. post.)

 Aloitin pipon kutomisen päälaelta vrt. sukan aloitus kärjestä (jota en tosin vielä ole kokeillut). Lankana Novita Fauna, jota lienee valmistetun joskus viime vuosituhannella. Kerä löytyi kaapista, jossa on edelleen hmm... jonkin verran lankaa.

Eipä ollut sopivaa, ei

Kotona äänettömänä vetelehtiessä on ollut aikaa rakennella noita "ukkeleita". Toinen oli jo melkein valmis, kun huomasin, että sillähän on kallo halki! Massa ei siis sopinut ohuena kerroksena paperimuotin päällystämiseen. Tosin halkeamia oli paitsi ohuessa pään takaosassa myös reilusti massaisessa nenän ja otsan liittymäkohdassa (ei mitään logiikkaa). Ehdin jo sättiä kissatkin. Epäilin niiden tietenkin kohdelleen kaltoin puolivalmiita otuksia. Ehkä kuitenkin syyttä tällä kertaa. Harmitti ihan kyllä jonkin verran!
 Kuvissa näkyy huonosti nuo halkeamat. Mutta siellä ovat!

 Otin purkin kalustelakkaa - varmuuden vuoksi vesiliukoista, sillä liuotinpohjainen olisi taatusti sulattanut päät kivoiksi möykyiksi, joista olisin sitten kätevästi askarrellut pari kunnon hirviötä? Hirviöiden tarvetta kun ei nyt ole, yritin pelastaa, mitä pelastettavissa on.

 Näyttää sedillä olevan nyt kunnon hiki pinnassa!

Tiedänpähän seuraavan kerran, että tutusta cernitistä tulee "iskunkestävät" päät. Vinkkejä otetaan vastaan, mikäli teistä jollakin on käyttökelpoista tietoa vaihtoehtoisesta materiaalista. Kiitos!


Toinen ukkeli olikin sitten lähes valmis, kun pää ja vartalo päättivät yhteiselonsa. Kaula murtui (en saanut sitä lakattua tältä ensimmäiseksi työstetyltä hahmolta). Onneksi sain tukevaan paperirunkoon liimattua kangasvartalon takaisin. Toivottavasti kestää!

Kaulan palaset. Kaula irtosi kokonaisena renkaana, mutta pitihän minun kokeilla MITEN haurasta tuo massa on! Oli muuten hyvin  haurasta. Naps naps naps!

Melkein valmiina. 

Pitihän tuo dokumentoida, jos vaikka huomenna ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa!

Juttu jatkuu, sillä aioin kaikesta huolimatta jatkaa toisen hahmon valmistamista.

Hyvää Runebergin päivää!

Poika leipoi. Minä en olisi jaksanut. Yritin yskiä koko viime yön keuhkojani pihalle. Palelin vaikka kissanuoriso koitti parhaansa mukaan lämmittää valloittamalla kaiken sängyssäni olevan vapaan tilan. Nyt on ääni poissa, yskittää edelleen ihan vimmatusti kaikista lääkintäyrityksistä huolimatta ja minulla ON KUUMETTA! Se on hyvin epätavallista. Aamulla tuskin kuulun esimieheni suosikkeihin antaessani hänelle tilanneraportin.

Illalla selviää maamme seuraava presidentti. Siellä se on minunkin ääneni laskettavien joukossa. Ääni. Kamalaa! Sinnekö äänestyskoppiin se jäikin?   En varmaan jaksa valvoa,  mutta eiköhän tuo sama mies ole vielä aamullakin samassa pestissä.  Ja jos sitten laskennan jälkeen saan ääneni takaisin.

Eilen esitellyt päät eivät sitten saaneetkaan vielä vartaloita sun muuta lisuketta. Homma jatkuu, kun jatkuu...

Hyvää alkavaa viikkoa! Köh köh! Me täällä lepäillään.

Muumiot hakevat muotoaan eli työkaluja tulossa

Jaa-a. Tulikohan tehtyä järkevä materiaalivalinta? Päällystin edellisen postauksen "muumiot" SuperSculpeylla eilen illalla. Koskaan ennen en ole tehnyt ko. massasta näin isoja juttuja. Massan väri oli vaan oli paljon parempi kuin "Maina-mummun" pään materiaalissa. Saa nähdä, miten toimivat ja kestävätkö käytössä? Siis kunhan ensin saan aikaan jotakin muutakin, kuin nuo kaksi kaljua! Olisi siis tarkoitus syntyä vanhan ja vähän  nuoremman miehen hahmot. Teatterikäyttöön epäammattilaiselle harrastelijalle.

Siinähän pönöttävät "kultaisella" jalustalla. Tulevaisuus on paljon koruttomampi!