Kuvissa näkyy huonosti nuo halkeamat. Mutta siellä ovat!
Otin purkin kalustelakkaa - varmuuden vuoksi vesiliukoista, sillä liuotinpohjainen olisi taatusti sulattanut päät kivoiksi möykyiksi, joista olisin sitten kätevästi askarrellut pari kunnon hirviötä? Hirviöiden tarvetta kun ei nyt ole, yritin pelastaa, mitä pelastettavissa on.
Näyttää sedillä olevan nyt kunnon hiki pinnassa!
Toinen ukkeli olikin sitten lähes valmis, kun pää ja vartalo päättivät yhteiselonsa. Kaula murtui (en saanut sitä lakattua tältä ensimmäiseksi työstetyltä hahmolta). Onneksi sain tukevaan paperirunkoon liimattua kangasvartalon takaisin. Toivottavasti kestää!
Kaulan palaset. Kaula irtosi kokonaisena renkaana, mutta pitihän minun kokeilla MITEN haurasta tuo massa on! Oli muuten hyvin haurasta. Naps naps naps!
Melkein valmiina.
Pitihän tuo dokumentoida, jos vaikka huomenna ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa!
Juttu jatkuu, sillä aioin kaikesta huolimatta jatkaa toisen hahmon valmistamista.
3 kommenttia:
Mainion oloinen ukkeli. Odotan jo seuraavan esiintymistä.
Taitavasti laaditut kasvot.
Minä aikanaan tein Eevertin kokemattomana massailijana ja tavallisesta askartelumassasta. Nyt olen huomannut, että on vaarassa murentua, sillä en massaa mitenkään käsitellyt suojatakseni sitä. Eevertin ongelma on, että hän kulkee mukana reissuissa, joten on aina tuhoutumisen riski olemassa.
Liityn siis mielessäni hyvin halkeamien tuomaan harmitukseen.
Yhtä kaikki, sympaattisen oloisia ukkeleita. Ja kukapa sitä elämässä ilman säröjä selviäisi.
Kiitos sanoistasi, Mare! Toivottavasti Eevert kestää eikä tarvitse tulevaisuudessakaan kauneusleikkausta :)
Olet oikeassa, elämään kuuluu pienet ja vähän suuremmatkin säröt. Näyttää tässä tapauksessa lakka pitävän naaman kuosissaan ainakin toistaiseksi.
Aivan ihanan ilmeikkäitä!!
Lähetä kommentti