sunnuntai 29. elokuuta 2010

No voihan KOTITAKKI!

Kirpparikierroksella käydessämme olemme naureskelleet usein siskon kanssa hyväntahtoisesti kohdatessamme napakasta kukkapuuvillasta ommellun kotitakiksi kutsutun, mielestämme vanhoille naisille sopivan vaatekappaleen. Mieleen tuli oman mummun olemus joskus 60 - 70-luvulta hänen hoosatessaan arkiaskareitaan lapsuutemme mummulassa. 

Mutta hei! Siinähän olisi oikein mukava vaate trikoiden tai farkkujen kaveriksi. Vielä kun löytyi kaappien kätköistä (ja niitä kätköjä piisaa)  reilut 16 vuotta vanha käsityölehti, jossa olivat pienesti muokattavat kaavat, niin mikä ettei? Tuumasta toimeen.



















Tässä kuvat lehdestä. Vasemmalla se varsinainen KOTITAKKI!!

Kankaita on kotona jonkin verran (lue yksi komerollinen), mutta eihän lisä pahaa tee. Ihan tästä syystä emme siis lähteneet siskon kanssa kangaskauppaan. Siellä unikkokuosikaupassa oli kyllä tarkoitus käydä hakemassa jotakin kivaa kangasta. Samalla ihan pikapikaa pistäydyimme varsinaisessa kangaskaupassakin katsastamassa valikoimat. Tulos oli ennalta arvattavissa. Tyhjin käsin kangaskaupasta poistuminen on työlästä ellei mahdotonta, varsinkin kun kaupan perällä on laari täynnä poistokankaita hintaan "täytä-kassi-kympillä". No mehän täytimme! Kotona punnitsin saaliin. 5,2 kg. Sitten vielä mittasin tuotteet: 18,85 m. Ei tullut kovin suuri kilo- tai metrihinta, miten nyt haluaakin laskea. Tässä saalis:

Kirjavaa puuvillakangasta yli 4 metriä, pari erilaista lähes kolmen metrin ohutta paitakangaspalaa, ruudullista fleecea reilut pari metriä ja kahta erilaista paksua ilmeisesti puuvilla-viskoosia (materiaalitutkimukset vielä tekemättä). Sitäkin aika reilusti.
Ja löytyi sieltä unikkokaupastakin kauppaseuralle tosi kaunista unikkoa uusissa väreissä. Siitä ehkä myöhemmin enemmän. Kysyn ensin kankaan omistajalta luvan.

Ompeluintoa riitti niistämisen lomassa. Ehdin jo ääneen ihmetellä, että eipäs ole flunssa tarttunut, vaikka aloitin  elokuun alussa työpaikassa, jossa yksi ja toinen yski ja pärski. Seuraavana yönä se iski. Kurkku kipeä, nenä vuotaa ja vuoroin paleltaa ja pian onkin taas jo kuuma. Villasukat on kova sana ja teetä kuluu litratolkulla. Seurauksena siis sisähommia, kun ulkona ei jaksa mitään. Siis puutarhatöitä tai lenkkeilyä. Kyllä postilaatikolle saakka jaksaa juri ja juuri raahustaa.


















Tässä ompelusession tulos:
Vasemmalla hihaton essumekko-versio Marimekon "Lepo" -kankaasta. Onkin ryhmän levollisin vaate. Oikealla Finlaysonin Muumi-kankaasta lyhythihainen malli ja takana keskellä sama pitkähihaisena "kassikankaasta" ommeltuna. Nyt minullakin on kaikkien perinteisten mummujen suosima kotitakki! 
Kirjavat ja lapselliset pääsevät käyttöön lainalasten kanssa touhutessa, tuota rauhallisempaa voi käyttää aikuisseurassakin. Varmaan.

torstai 26. elokuuta 2010

Syksyn suuntaan menossa

Ulkona alkaa olla jo ihanan raikasta, välillä jopa viileää! Illat pimenevät ja voi sytytellä kynttilöitä. Voi nauttia hyvästä kirjasta sohvan kainalossa tai lukea kaukaisten maitten keittokirjoja ja kokkailla ruokaa, jolla voi ihastuttaa tai kauhistuttaa läheisiään. Voi suunnitella mukavia illanistujaisia ystävien kanssa ja saada maailman näyttämään taas piirun verran mukavammalta paikalta. Voi ommella uusia vaatteita ja kärrätä vanhat kirpputorille, kunhan se toripöytä vapautuu. Miksei noita asioita voi tehdä kesälläkin? Eipä vaan tule kesällä tehtyä.


Kissapoikaakin alkava syksy nukuttaa -mitä kummallisimmissa asennoissa! Vain hurina puuttuu kuvista...
















































sunnuntai 22. elokuuta 2010

Seuraava kaveri esittäytyy



Syntymätodistus vielä puuttuu, joten vähän vaikea on vielä tätä kaveria esitellä. Tarkempi esittely tullee myöhemmin. Nalle nyt kumminkin ja aivan "uunituore".
Uunista tuli mieleen eilinen patonkikokeilu. Leivoin ihan normi taikinan (vettä, hiivaa, vehnäjauhoja, vehnärouhetta ja ripaus suolaa). Taikina taputeltiin leivinpaperille litteäksi. Päälle sipaisin öljyä ja sen päälle vielä Nomu- pestomixiä (tomaatti-chili). Levy rullalle ja nostauksen jälkeen uuniin. Ei voinut moittia (on siis jo syöty)!

Pikkukissa pelkäsi vanhaa, mutta yllättäen toimivaa Nikko-autoa. Ei ollut kauan autoa kokeilleelle pojalle äkäinen. Varsinkin, kun tämä harjasi kaikki takut turkista ja rapsutteli hyvän tovin vielä "kutiavaa" massua. Vastapalvelukseksi pikkukisu päätti suorittaa pojalle hiustenpesun!






















Näin hupsahti viikonloppu. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille mummulassa vieraileville!

lauantai 21. elokuuta 2010

Iivari muutti uuteen kotiin

Mustikkapiirakkaa rakastava Iivari Otsola muutti uuteen kotiin nuoren miehen ja pienen koiran kaveriksi.  Tämän kodin haltijan pikkuveli huomasi aiemmin kesällä, että tästä huushollista puuttuu nalle ja esitti pyynnön asian korjaamiseksi. Nalle taisi tulla yllätyksenä uudeksi perheenjäseneksi. Olen kuitenkin aivan varma, että Iivari sai erinoamisen hyvän kodin (enhän muuten olisi nallukkaa maailmalle lähtettänytkään)! Hän sai mukaansa syntymätodistuksen, kuten kaikki muutkin mummulasta lähteneet nallet. Toivottelen mukavaa jatkoa uudelle nalleperheelle!
Muut aiemmin esitellyt korvattomat syntyilevät täällä vielä kaikessa rauhassa. Esitellään taas myöhemmin.

torstai 19. elokuuta 2010

Ei korvia, ei korvia...

Kolme karhua istuvat soffan reunalla odottamassa korvia, silmiä , kuonoja ja muutakin viimeistelyä. Nämä ovat ne nallenraadot, jotka saivat alkunsa kolmenkympin helteissä, jolloin turkiksen käsittely osoittautui olevan yhtä tuskaa! Eilen illalla oli kivan viileää jo nallepajallakin. 

Ja tietenkin kolmen karhun seuraan pyrkii Kultakutri.


Kultakutrilla on upouudet kengät. Niin uudet, että kiinnitystapakin on vielä päättämättä. Ehkä sievä helmiäisnappi olisi paikallaan.

Yhdet tossut valmistuivat myös entisten huutokaupattavien lisäksi. Ei taida nykynuket tosin kenkiä käyttää, kovin on ollut hiljaista huutokaupassa.


On ollut mukava huomata, että näillä sivuilla jokunen lukija aina piipahtaa. Nyt , kun työt ovat taas katkolla, voi leikkiä seurustelevansa muiden kanssa myös tällä tavalla.Hih! 

Hanna -niminen henkilö oli laittanut minulle s-postia koskien mummulaa. Harmi, että en saanut Hannalle vastattua, sillä lähettämäni vastaus palautui osoite tuntemattomaksi luokiteltuna. Ehkä palataan asiaan vielä ;)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kun on oikein kiukkuinen, voi tehdä vaikka suutarit

Suutari, räätäli jne. lauletaan vanhassa lastenlaulussa. Räätäli olen ollut jo jotain nelkyt vuotta. Olisinko ollut kymmenen korvissa, kun lainailin innokkaana äidin huksvarnaa (kai hänellä jo silloin oli sähkökäyttöinen kone, en ainakaan muista polkunaumannilla vaatteita surranneeni). Koulussa tietysti sitten liki ammattilaisena kiistelin kässäopen kanssa saumavarojen leveydestä. Jääräpäänä olen edelleen sitä mieltä, että 2,5 cm:n saumavarat ovat silkkaa kankaan haaskausta, ellei ole tarkoitus tehdä vaatetta, jota muokataan vaihtelevien käyttäjien mittojen mukaisesti.


Herra ompeluapulainen.

Eilen sitten ryhdyin manoloblahnikiksi ja lisäksi sitten siis suutariksi. Tosin ihan kenkiä ei noista syntynyt, mutta mukavat kerho/tarhatossut kokoa babyborn tms. nukke, jolla jalkaterän pituus on enintään 6 cm.


Punaisissa on oikein kärki kovitettuna (pääsiäsimunan sisuskotelon palalla),joten näyttävät melkeimpä kengiltä. Beiget ovat pehmeät tossukat. Kolme paria on vielä viimeistelemättä, koska  tv:stä loppui U2:n konsertti ja oma jaksaminen viime yönä!

Tässä tossuja esittelee kaksi nukkeneitiä. 
50-luvun nukelle kengät ovat vähän turhan reilut, mutta 2000-luvun käyttäjälle oikein sopivat.
Perustanen tilapäisen kenkäkaupan huutonettiin, sillä eihän meillä ole tämänkokoisia käyttäjiäkään. Seuraavaksi kokeilen jotakin muuta kokoa.

Nämä eivät käytä kenkiä tai tossuja. Eikä kai nukkuessa muutenkaan kukaan.

Eli lämpimät pihalepopäivät menossa. Nyt sitä ollaan jo niin ripirinnan. Toisin oli aikaisemmin keväällä. Kiva näin!

perjantai 13. elokuuta 2010

Smurffin lakiko se oli?

Vai oliko se niin, ettei noilla pienillä keskieurooppalaisilla sinilakkisilla hahmoilla ollut mitään tekemistä minkään lain kanssa. Oliko se joku Murphy kuitenkin, joka päästi suustään totuuden, että KAIKKI mikä voi mennä poskelleen, sen myös tekee! Nyt on juuri sellainen olo. Ja vielä kolmastoista päivä ja perjantai!! En ole taikauskoinen, paljon.
Että voi ihminen tehdä vääriä valintoja hyvässä uskossa ja kirkkain silmin. Ja itsehän ne on seuraukset kannettava. Nyt pitää vaan harkita tarkkaan seuraavaa siirtoa tässä elämän shakkipelissä. En muuten koskaan ole opetellut ko. peliä. Ehkä kaikki johtuukin siitä...
No onhan tietysti asioita, jotka ovat oikein mallillaan (kunhan ei puhuta puhelimista, autoista, työstä...)

Hyvin olevia asioita:

Henkilökohtainen puolukkasato on kohta kypsä takapihalla pihlajanvesan juurella...


kuten myös aronian marjat (tulee varmaan kokonainen litra). Sen siitä saa, kun kynii pensaat!


Hämäläiset tomaatit kypsyvät varmaan jo lokakuun lopussa, jos ilmat pysyvät tällaisina siihen asti. Nyt jo kukkivat. Näin illalla odottavat jo juotavaa.



















Kaikki uudet melkein neljä paprikaa voivat hyvin vielä tässä vaiheessa. 
















Kissat voivat paksusti (kirjaimellisesti) ja nauttivat lämpimästä terassilla. Hassua, miten meillä on näin yhtäkkiä kaksi isoa kisua eikä ainuttakaan pentua enää!











Eikä noissa omissa lapsissakaan valittamista ole. Kotona käymässä oleva yksilö tarjosi juuri fatserinsinistä. Kiitos!



Jos vielä joku heittäisi tänne edes yhden kommentin, alkaisi elo olla jo lähes perfetto!