Palasin vain kertomaan, että....

... lomat ovat nyt siinä vaiheessa, että pian jatketaan täällä. Kiitos vielä kerran kaikille mummulan kävijöille, toivottavasti tavataan uudessa osoitteessa!

Mummula jää esimerkin mukaisesti nyt uinailemaan! Moi moi!

Kiitos ja näkemiin!

Reilun kahden vuoden  jälkeen Mummula sulkee nyt ovensa. Verkkoalbumi on täyttynyt eikä sinne mahdu enää huonoja kännykällä otettuja kuvia. Kiitos teille muutamalle sinnikkäälle vieraalle, jotka olette näitä käyneet silloin tällöin katselemassa.
Ehkä mummulan keittiö ja näpertelynurkka palaavat myöhemmin jossain muodossa, mutta nyt mummu ja kissakamut pitävät blogiloman - kesäkuun alussa sitten ihan oikean kesäloman.
Saatanpa linkittää aikanaan tänne, jos jotain uutta syntyy.

Kiitos ja näkemiin!
Thank you and goodbye! We'll see, maybe.

Mummulassa sateinen helatorstai

Miten saa vapaapäivän tuntumaan tosi lyhyeltä? Ensin havahtuu aamulla sisäisen kellon herättäessä noin kuudelta - onhan torstai, ei viikonloppu. Koska kuitenkaan ei tarvitse rynnätä minnekään, voi jatkaa vielä hetken uniaan. Tai kolmisen tuntia!! Apua, enpä ole tainnut nukkua vuosikausiin ellei vuosikymmeniin vielä kellon  lähestyessä kymmentä! Nyt tuli sekin koettua. Ihmeellistä, että kissojen nuoriso-orkesteri nukkui vieressäni aivan yhtä pitkään. Mihin niiltä unohtui seitsemän ruokailu?
Hyvin levänneenä olikin sitten kiva viettää sadepäivää leipomalla. Korvapuusteja irrallaan ja vuokaan tungettuina sekä leipää, johon oli piilotettu viimeiset myslin loput. Samoilla lämpimillä vielä päivän ruuatkin. Uunin paistaessa oli aikaa imuroida mummula. Miten ihmeessä tuota kissankarvaa riittää?? Sohvan alta "pelastin" kolmetoista leluhiirtä ja yhden "torakan" (mikä lie kuusijalkainen nahkalelu). Pikkuinen ihastui näihin ilmeisesti kadonneiksi luulemiinsa aarteisiin. Vauhtia riitti piiitkäksi aikaa, ihan yksin. Vielä eivät kaikki hiiret ole palanneet takaisin turvaan sohvan alle.
Siivosin vielä pari komeroa etsiskellen jo syksyllä ostamiani fillarin jarrupaloja. Ne löytyivätkin sitten vaatehuoneesta urheiluliikkeen muovipussista. Tulipahan siivottua. Taas muistan hetken aikaa, mitä noissa varsin paljon tavaraa sisäänsä kätkevissä kaapeissa on. Kyllä muuten on! Taidan olla myös hamsteri.
Jarrupalat siis löytyivät ja koska silloin samaan aikaan olin ostanut myös uuden takarenkaan fillariin, oli viisainta ryhtyä vihdoin hommiin. Vanha päällirengas olikin muuttunut keskeltä kummallisen vihreäksi. Seuraavaksi se todennäköisesti olisi muuttunut verkoksi.
Välillä tuon pyörän kanssa puuhastellessani kyllä kävi mielessä, että ehkä ei tuo vaihto ollut niin kovin viisas päätös kuitenkaan. Minä en olekaan maailman vahvin nainen, en edes lähelle.Tulipahan seikkailtua itsekseen pyörähuollon ihmeellisessä maailmassa. Lopputulos oli oiva, pitemmän kaavan kautta toteutettua (siis se yrityksen ja erehdyksen tie).
Puutarhahommat jätin poutapäiväksi. Kai sellainenkin vielä tulee?

Kuvia olkaa hyvä:

Ei ihme, että jarruttaessa kuului kirskuva ääni. Sieltähän pilkottaa joku metalli jo!

Uusi rengas ja hiljaiset jarrut:) Vanha rengas matkalla kaatopaikalle.

 Pullaa, pullaa, pullaa!

Leipä.

 

Ei kuulunut tik tak?

 

 Olohuoneen kello näyttää kaksikymmentäviisi vaille yksi. Onneksi se näyttääkin pysähtyneen päivällä, ihan noin myöhä ei vielä ole.

Mukavaa loppuviikkoa!

Kipeä kissa ja ylileveä päivä

Taasko se alkoi? Birmapoika rapsutti korvaansa niin, että veri tihkui. Vanulapulla kaivellessa sisältä ilmestyi mustaa mönjää. Lääkäriin. Korvatulehdus. Korvassa on kokki poikineen. Ne on häädettävä pois. Lähtevät kuulemma lipettiin, kun korvaa huuhdellaan aamuin illoin ja lisäksi lääkitään. Onneksi pikkulikan talviseen korvatulehdukseen hankittu huuhteluliuos käy myös reippaille poikakisuille. Sitten lääketippa perään puolen tunnin päästä. Siinähän se aamu kivasti kuluukin. Ja illalla uudelleen. Kissapoika suorastaan "rakastaa" korvien tumpulointia. Halaa pienillä terävillä kynsillään niin, että näytän aivan piikkilanka-aidan ylittäneeltä mutta siinä vähän epäonnistuneelta.

"Pikkusiskon" hellässä huomassa.

Paluumatkalla ajelimme hitaasti pari korttelia kahden valtavan auton perässä. Ensimmäinen kuljetti jotakin valtaisaa nosturin tapaista. Jälkimmäisessä oli kahdessa kerroksessa henkilöautoja. Yhtäkkiä mutta varsin rauhallisesti nämä jättiläiset ajoivat jalkakäytävälle. Mitä ihm....

Vastaan oli tulossa varsinainen muuttoauto. Kyydissä oli puolikas taloa! Perässä ajeli toinen puolikas. Juuri ja juuri mahtuivat risteyksessä liikenteenjakajien välistä etenemään. Hattua nostan noille kuskeille. Se on osuttava just eikä melkein, saa varmasti olla kirjaimellisesti kieli keskellä suuta.

Mukavaa alkanutta viikkoa teillekin! (Ja jalkakäytäville kanssa)

Äitienpäivän illalla mielessä lopuillaan olevan viikonlopun tunnelmat

Perjantaina hyvin mielenkiintoisella ohjatulla luontoretkellä työkaverin kanssa. Oli mukavaa, tosi mukavaa!

Lauantaina "pikavisiitti" pääkaupunkiin. Aamulla bussilla Kamppiin, reipasta kävelyä muutama sata askelta...

Lelun lumo - näyttely veteli viimeisiään. Ihanan paljon nähtävää (oli pää seota!  kuten kuvasta näkyy). Muutama tunti vierähti eri aikakausien leluja ihaillessa. Museokaupasta mm. hauska tuliainen - itselle (ajattelin kyllä noita lainalapsiakin).

 Kuopuksen vauvakuvaa tiirailin...

ja esikoisen...

...tämän kaleidoskoopin läpi!

Bussia odotellessa piipahdettiin kirjakaupassa. Tämä omaan käyttöön ja pojalle mukava keittokirja. Poika olikin leipassut äidille ihanan suklaakakun. Tummaa suklaata ja ripaus chiliä. Oli hyvää! Ja on vieläkin.

Tätä olen sitten selaillut pari päivää (paitsi, että tänään kävin pihalla toteuttamassa omia puutarhasuunnitelmia). 

Pari vierasta käväisi eilen aamulla, kun "taivaanportti" oli vielä pitkällään keskellä pihaa. Nyt se on jo paikallaan odottamassa ruusujen ja köynnöskuusaman kasvua!

Ja mitähän puuhasi kissakuopus menneellä viikolla?

Voi ei!

Pentikin vaasi sai vauhtia (jota se ei kestänytkään). Onneksi ei kisun jalkoihin sattunut!

Ystävät.

Munia

Työpaikan pihalle oli ilmestynyt linnun pesä. Sellainen noin paistinpannun kokoinen ja harmailla höyhenillä pehmustettu. Pesässä oli kymmenen sinertävän harmaata pienen kananmunan kokoista munaa. Lintuja ei näkynyt missään koko päivänä. Höh! Ei taida syntyä tipejä. Olisiko ollut sorsan tekele?? Ranta on kuitenkin  aika kaukana!

Pyöräilin sitten iltapäivällä kotiin. Pihaportilla tapasin naapurin, joka arvuutteli minulle korinsa sisältöä. Koppa oli täynnä kananmunia! Rouva oli käynyt eilen erään kanalan yhteydessä olleessa suoramyyntipisteessä ostaen mm. jääkaapillisen munia. Näistä osaa oli  toimittamassa tyttärelleen tuohon muutaman kilometrin päähän. Hän tarjosi minullekin näitä tosi tuoreita kanalan tuotteita. Siinähän sitten keskustelun päätteeksi pyöräilin loppumatkan kotiin taskut täynnä tuotreita kananmunia! Keskityin erityisen hyvin tasapainon pitämiseen.

Onnistuin!

Tuli mieleeni lapsuuden kesät 60-luvulla, kun isän sedän luona oli pikkuinen kanala. Mummun kanssa vierailimme siellä jonkun kerran ja parasta herkkua noilla retkillä oli sokerin kanssa vaahdotettu tosi tuore kananmuna! Sitä syötiin sitten n a u t i s k e l l e n ! En ainakaan toistaiseksi kuitenkaan vaahdottanut noita muistojen makuelämykseksi.
En muuten muista koskaan ennen pyöräilleeni taskut täynnä kananmunia!

Mennyt maailma ja nykyinen piha

Päivällä pistäydyimme siskon kanssa suljetulla museoalueella. Alueelle oli pääsy, mutta varsinaisesti tämä torpparien elämästä kertova museo on auki vain kesäaikaan. Silloin pääsee kurkistamaan rakennuksiin sisälle ja saanee oikein opastustakin.

 Ajatella, että 1800-luvun loppupuolella maassamme on asuttu näin! Muutos nykyiseen on valtava  toisin kuin  tuosta ajasta satakunta vuotta taaksepäin.

Lähialueella oli myös nuorempaa "rakennuskantaa", joka liittyy maamme menneisyyteen hieman toisessa merkityksessä.

Iltapäivällä kotona hiekkaa lapioimaan, kun terassi ja kalusteet oli ensin pesty. Pihan säilytyslaatikosta auringonkukansiemenpussin vierestä löytyi puutarhakenkään sullottua hallaharso- ja siivousliinasilppua sekä  runsaasti siemenen kuoria. Eipä jäänyt epäselväksi, kenen pirskeet oli olleet käynnissä. Ketään ei laatikosta löytynyt enää.

Lapioidun hiekan päällee tein  pikkupation. Viimekesän raparperilehdet pääsivät vihdoin käyttöön. Jokohan huomenna aamukahville?

Olipa mukava, lämmin päivä!