Hyvin kissamaisia juttuja tai sitten ei ja sananen rempasta

Tällä viikolla se sitten tapahtui. Kissamummu kiilasi pennun pois kupiltaan ja päätti syödä itsekin jotakin muutakin kuin kuivanappuloita. Niitähän pentu ei ymmärrä ruuaksi, joten saavat jäädä tältä suursyömäriltä rauhaan. Muuten pikkukissa syö aivan kaikkea, mitä kiinni saa (hernekeittoa pojan lautaselta, kaurapuuroa, pesee jugurttipurkit ja lipoo biojäteastiasta sinne kaadetun bataattimuusin lopun, ellei ole kannen sulkemisessa riitävän nopea jne.). Lisäksi tietysti Kissamummun ruuat. Kissamummu kun on aina ollut hidas syöjä näykkien ateriaansa rauhallisesti poistuen välillä muualle.

Mutta nyt kävi näin:

"Riiviö" tunkeutui samalle kupille,

mutta Kissamummu päätti murahtaen, että nuoriso saa nyt mennä vähäksi aikaa kauemmas.

Pennun uusin leikki on asettua vesikupin viereen, kastella etukäpälä kupissa, läiskyttää vettä ja ravistaa sitten koko ympäristö märäksi. Ja sama uudestaan! Ja uudestaan! lopuksi astutaan koko jalalla kuppiin ja kaadetaan loput vedet lattialle. 

Tällainen episodi oli alkanut aamulla hakiessani lehteä postilaatikosta ja se huipentui kupin kaatamiseen seitessäni vieressä ihmettelemässä.

Ilmeisesti sama leikki oli jatkunut päivällä kissojen viettäessä päiväänsä evakossa makuuhuoneessa. Kotiin tullessani kissojen vesikuppi oli tyhjä ja makuuhuoneen lattia mattoineen aivan märkä!

Ja taas väsyttää!



Kylpyhuoneesta terveisiä!

eilen

ja tänään

ja ovessa terveiset laatoittajalta.

Nyt ovat siis laatat kiinnitettynä ja saumattuna. 

Tämä taitaa vähitellen valmistua! Viisi viikkoa peseytymistä työpaikalla, sukulaisten luona (lämmin kiitos heille!!) ja uimahallissakin sekä minitalouden pyykinpesua taloyhtiön jättikkoneessa on takana. Mukava uskotella itselleen, että tässä suhteessa loppu häämöttää jo kenties seuraavalla viikolla.Uskomattoman mukavalta tuntuu ajatus paluusta "normaalielämään" lähiaikoina.