Vähän Vorssan tuliaisia ja muita terveisiä

Aamulla autonnokka kohti Forssaa ja lelumarkkinoita. Näin olivat tehneet myös erittäin monet muut ihmiset. Melkoinen tungos! Onneksi se kolmenkympin helle alkoi vasta myöhemmin päivällä. Kymmenen maissa aamupäivällä oli lämpöasteita auton mittarin mukaan vain 17!
Oli hyvin mielenkiintoisia taidonnäytteitä alan harrastajilta sekä muutenkin mielenkiintoista katseltavaa.
Nelmi sai syksyä ajatellen tuliaiseksi  Hannan valmistaman ihanan kettupuuhkan. Näitä turkiksia voikin huoletta suositella, koska yksikään kettu ei näiden takia joudu henkeään heittämään.

Lastenhuoneessa odottaa myös Aavan tekemä lennokki lennättäjiä.



Nelmin pöydällä on tuliaisina myös uusi leipälaatikko ja hedelmiä odotteleva malja. Kunhan syksyn sato kypsyy, omenat ja päärynät täyttävät maljan. Laatikkoon leivotaan tuoretta leipää heti, kun uunimuurari saa Nelmin uunin valmiiksi.








Vauvanukkea oli tarkoitus ilahduttaa uusilla vaatteilla. Koska hän ei lähtenyt mukaan sovittamaan, kävikin niin ikävästi, että ostamani viehättävä "vanhanaikainen" alusasu ei mahtunut päälle. Vatsan kohdalta teki tiukkaa (eikä nukkevauva kärsi vähimmässäkään määrin metabolisesta oireyhtymästä, sellaista vauvan pyöreyttä vain). Mutta toisen tappio on toisen voitto, aika usein.

Tämä neiti hyrisee tyytyväisyyttään selvästi. 

Täytyy siis ryhtyä ompeluhommiin "pömppömahan" vaatettamiseksi.

Ompeluhommina keskeneräisenä on tosin tällä hetkellä muutama hitaasti etenevä nallenraato.

Eipä näitä vielä nalleiksi tunnista. Eilen oli tarkoitus "synnytellä" nämä kaverit, mutta taisi olla yksi niistä päivistä, kun mikään ei onnistu. Liekö peukalo jotenkin nyrjähtänyt keskelle kämmentä. Toivottavasti vaiva on tilapäinen. Vielä on muutama lomapäivä jäljellä, voin asian tarkistaa ja ryhtyä tarvittaessa jonkinlaisiin kuntoutustoimenpiteisiin.

Ja vielä tuli hankittua "pikkuMarken" turkkikin lelu-markkinoilta. 

Tästä tulee siis kirkas KELTAINEN nalle. Oudon haileaksi muuttui väri salamavalon vaikutuksesta.

Lisäksi tuli lunastettua vähän pieniä silmukkaruuveja ja saranoita, joita tarvitaan sekä Nelmin mummulaan että yhteen todelliseen ikuisuusprojektiin, josta joskus myöhemmin, ehkä. Jos siitä ikinä tulee mitään näytettävää...Liittyy siis ohessa oleviin kuviin.




Kiva oli kierrellä ja katsella. Kiitokset myös siskolle seurasta sekä maittavasta ateriasta. Todellinen vapaapäivä on sellainen, jolloin ei tarvitse edes kokata!


Tämä ei liity mitenkään mihinkään edelliseen (ehkä ruokaan hitusen). Pihapaprika punoittaa jo mukavasti.

Toinen raakile valitettavasti muuttui laidastaan ruskeaksi ja putosi pois. Nyt on ilmestynyt vielä pari uutta alkua. Saa nähdä, tuleeko lisää paprikaa?