Juhannuspäivän iltana

 

 Ekat pihamansikat on syöty. Ahomansikan taimi tuli joskus perennalahjoituksen kylkiäisenä ja vuosien kuluessa levittänyt rönsyjään pitkin pihaa. Satoakin on tullut pitkin kesää jo useampaan vuonna, vähän kerrallaan. Olivat makeita!

 

Nykyään meillä on enimmäkseen beigeä. Seinä on sävytetty tismalleen kissojen kiipeilytelineeseen sopivaksi. Ja aivan vahingossa!

Lattia sen sijaan on sävytetty aivan kissaan sopivaksi. Eipä tullut tuokaan mieleen pinnoitteen väriä valitessa.

Ja vanha mattokin napsahti saman sävyisenä entiselle paikalleen.  Samoin kissan "unipussi".

Mutta  on meillä uusikin väri! Meillä on uusi tuoli. Vanhat Sirut muuttivat uuteen kotiin ja mummulaan muutti kunnon laiskanlinna. Nyt voin ruveta kertaheitolla entistä laiskemmaksi.  

Heti tuolin tultua alkoikin laiskottaa niin vietävästi, ettei rempan jälkisiivous tahdo millään maittaa. Onneksi on hyvä (teko)syy. Lattialistat ovat vielä rautakaupassa, joten esim. kirjahyllyjä ei kannata täyttää. Nehän pitäisi purkaa ja siirtää listojen kiinnityksen ajaksi. Koska kirjahyllyjen sisältö purettiin viimeisenä, kaikki muu on niiden takana/alla piilossa, joten eihän muutakaan tavaraa paikoilleen saa! Muutamalle taululle löytyi kuitenkin jo paikka. Samoin eteisen peili muutti täsmälleen entisille sijoilleen.

Tässä kelpaa retkottaa!                           Peili heijastelee valoa tuttuun tapaansa.

Tuoliin laitoin suojaksi peitteen, koska huomasin jonkun muunkin nauttivan siinä laiskottelusta.

Tai oikeastaan laiskottelijoita on enemmänkin. Aamulla kissamummun piti sanoa oikein "kova sana" ennenkuin poika ymmärsi, ettei aina voi olla sen vuoro. Tulin siis ostaneeksi mukavan kissanpesän, jossa itsellänikin on joskus vuoro istua.

 

On hyvin taloudellista, kun on samat lempivärit joka paikassa.  Auringon haalistamat ikkunapokat sai paikkamaalattua saunan seinien sävytyksessä vuosi sitten käytetyllä kyllästeellä. Oli tismalleen samaa tummanruskeaa. Puisiiin maalaamattomiin ikkunalautoihin tuputtelin parkettivahaa. Sitähän ei enää onneksi tarvitse lattialle levitellä. Ikkunalaudoissa oli muistaakseni jokin huonekaluvahakäsittely entuudestaan. Sitä vahaa ei vaan enää taida olla jäljellä. Ei ainakaan mistään löytynyt. 

Arjen tultua on suunnistettava verhokauppaan. Kun kaikki on siis haalean vaaleaa ja väritöntä sitä tuolia lukuunottamatta, pitää verhoihin löytää jotakin jujua. Isoja kuvioita? Ehkä kukkia? Katsotaan, mitä löytyy. Meidän kylällä on onneksi uusi verhokauppias valtakunnallisen ketjun lisäksi. 

Katsastellaan... Jotakin ideaa on muhimassa, mutta hyviä vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!