lauantai 18. kesäkuuta 2011

Miten viisi elefanttia mahtuu kuplavolkkariin?

Tai kuusitoista laatikkoa lattialaminaattia, puoli tusinaa ovenkahvoja, muutamia työkaluja, yksi pyörätuoli, kuski sekä yksi matkustaja Toyota Corollaan?

Elefantithan menivät kolme taakse ja kaksi eteen. Vähän samalla tavalla se Corollakin täytettiin.

Remppa siis jatkuu. Olohuone on tapetoitu puoliksi. Toinen puoli vailla uusia tapetteja vielä. Ovat rullalla. Eteinen on tapetoitu melkein. Liisteri loppui illalla enkä jaksanut ruveta sekoittamaan uutta. Olin joskus ostanut jostakin  rautian alennuskopasta tapetteja ilman sen kummempaa suunnitelmaa niiden loppusijoituksesta. Vihertävät päätin sitten liimailla eteisen seiniin huomatakseni yllätyksekseni, että ne ovatkin himmeän raidallisia! Meille tulee siis raidallinen eteinen. Kuva tulee, kun loput raidat seinää koristaa.


Päivä EI alkanut oikein mukavasti. Lämmintä ja aurinkoista oli sää tosin. Ja isännöitijä soitti aamulla. Olen maanantaista asti yrittänyt häntä kiinni, eilen jätin soittopyynnön ja sain lupauksen soitosta "ihan kohta". Kahdeksantoista tuntia. Se ihan kohta. Mutta asiat selvisivät odottamallani tavalla.

Päätin sitten lähteä reippaana mummuna rautakauppaan. Hyppäsin autoon, ajoin pihasta kadulle ja kuulin ILKEÄN räsähtävän äänen ja sitten vasemman etupyörän tienoilta alkoi kuuluua rahisevaa, laahaavaa rutinaa. Vikadiagnoosini lienee osunut oikeaan. Jousi poikki mummun ralliautosta. Voi (sensuroitu sensuroitu sensuroitu) ! Rauhallisesti kadulta takaisin pihan puolelle ja soittamaan jo hyvin läheiseksi muuttuneelle korjaamolle.  "Vaihteessamme on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa....." Lopulta joku vastasi, eikä onneksi tarvinnut kuunnella jotakin verenpainetta nostattavaa odotusmusiikkia. Lupasi ensin hövelisti yhdistää huoltoon, mutta palasikin kertomaan, että siellä ollaan kovin varattuja, mutta soitetaan hetken päästä minullepäin. Tarkisti vielä puhelinnumeronikin. Klo 9.50. Hyvä odottelenpa hetken... toisen hetken... kolmannen hetken...
Ei, hitto! Poika kuskiksi ja sinne rautakauppaan lattiaa hakemaan. Puhelin taskussa. Samalla keikalla hoideltiin muitakin asioita. Ei soittoa. Kotiin noin neljän tunnin päästä (huhhuh olipa noita asioita !). Ei sitä soittoa kuulunut. Soitin uudelleen . Ja kas sain juuri sen henkilön kiinni, jota tavoittelinkin. Sitten hinausautolla mummun  kulkuneuvo korjaamolle ja nyt odotellaan milloin saa lunastaa älyttömän paksua setelitukkoa vastaan. Kyllä tänään vähän otti pattiin!!!
Ai niin ja pojalle tuli ilmoitus postipisteeseen saapuneesta paketista. Sekin oli eksynyt väärään hyllyyn ja tarvittiin kolme postineitiä etsimään kadonnutta kissanruokalähetystä. Onneksi löytyi ja kissat saivat appeensa.

Niinpä oli varsin rentouttavaa repiä lattiasta vanhaa kissanpissaamaa parkettia (oli se pirun kovaa liimattu levyksi - oli lähteä koko huoneellinen  kerralla ja joku ovikin pudota saranoiltaan).

Kai tässä iloisempiakin päiviä on odotettavissa! Ja onneksi ei satanut. Ennenkuin illalla vähän.
Ei kuvia. En jaksanut ladata. Toisena päivänä. Hyvää yötä!

Ei kommentteja: