Kipeä kissa ja ylileveä päivä

Taasko se alkoi? Birmapoika rapsutti korvaansa niin, että veri tihkui. Vanulapulla kaivellessa sisältä ilmestyi mustaa mönjää. Lääkäriin. Korvatulehdus. Korvassa on kokki poikineen. Ne on häädettävä pois. Lähtevät kuulemma lipettiin, kun korvaa huuhdellaan aamuin illoin ja lisäksi lääkitään. Onneksi pikkulikan talviseen korvatulehdukseen hankittu huuhteluliuos käy myös reippaille poikakisuille. Sitten lääketippa perään puolen tunnin päästä. Siinähän se aamu kivasti kuluukin. Ja illalla uudelleen. Kissapoika suorastaan "rakastaa" korvien tumpulointia. Halaa pienillä terävillä kynsillään niin, että näytän aivan piikkilanka-aidan ylittäneeltä mutta siinä vähän epäonnistuneelta.

"Pikkusiskon" hellässä huomassa.

Paluumatkalla ajelimme hitaasti pari korttelia kahden valtavan auton perässä. Ensimmäinen kuljetti jotakin valtaisaa nosturin tapaista. Jälkimmäisessä oli kahdessa kerroksessa henkilöautoja. Yhtäkkiä mutta varsin rauhallisesti nämä jättiläiset ajoivat jalkakäytävälle. Mitä ihm....

Vastaan oli tulossa varsinainen muuttoauto. Kyydissä oli puolikas taloa! Perässä ajeli toinen puolikas. Juuri ja juuri mahtuivat risteyksessä liikenteenjakajien välistä etenemään. Hattua nostan noille kuskeille. Se on osuttava just eikä melkein, saa varmasti olla kirjaimellisesti kieli keskellä suuta.

Mukavaa alkanutta viikkoa teillekin! (Ja jalkakäytäville kanssa)