Ei, tämä ei ole finnmarin-lämpöasu eikä Mälsä-tädin aamutakki vuodelta 1960 (huom! sisko). Tästä tuli takki nimeltä "yhdistin-yhtä-sun-toista-mitä-kaapista-löytyi". Aika tarkkaan meni vuoritikki - hihat piti leikata poikkisuuntaan sekä ompelulanka - viimeisen napin kiinnityksen jälkeen jäi 30cm. Siis tuli tikkitakki tikkivuorilla. Erilaisia valmiita kaavoja yhdistellen leikattu ja viikonloppuna kokoon kursittu. Piristän sillä mieltäni mennessäni huomenna hammaslääkäriin!!!!
Kuka kumma tuli lintulaudalle? Sehän oli ystävmme akrobaattiorava! Yritäpä muuten itse syödä pää alaspäin riippuen! Huh, ihmettelee sitä pentunenkin.
Laitoin myös ruokaa (avustaja pyrki ensin mukaan, mutta valitsi lopulta lepopaikan työvalon lämmöstä).
Viikonlopun kampanja on "kaapit tyhjiksi ja pakastimeen tilaa". En sitten käynyt kaupassa ollenkaan.
Sunnuntain lounas koostui lohkoperunoista ja kuorrutetusta uunikalasta. Kuorrutus kalalle syntyi seuraavasti:
Unohdetaan lauantaina kolme palaa ruisreikäleipää leipäkoriin kuivumaan. Voih!
Paloitellaan ne tänään löydettäessä monitoimikoneen kulhoon. Mukaan lisätään noin sentin levyinen viipale oltermannia (se, joka ei enää tottele juustohöylää) ja 2/3 rasiaa yrttimaustettua tuorejuustoa (joka ei ollutkaan niin maukasta kuin kannen kuva antoi ymmärtää) ja annetaan koneen tehdä työtä tovi. Tuloksena on jonkinlainen tahna, joka levitetään vuoassa lepäävien mitäänsanomattoman makuisten kalafileiden päälle.
Tökätään koko komeus perunavuoan seuraksi noin 200 asteiseen uuniin.
Raastetaan paistumisen aikana kaikki kolme kaapissa ollutta porkkanaa. Lisätään vähän kuivattua valkosipulirouhetta ja sipulijauhetta (tuoretta ei näköjään ollut) ja aimo tujaus appelsiinilla maustettua salaattikastiketta. Kansi päälle ja jääkaappiin "tekeytymään".
Uunista paistuneet perunat, kuorrutettu kala (sekä vähän öljyttyjä, all'dente-kypsiä vihanneksia) porkkanaraasteen kanssa lautaselle ja siitä suuhun. Se maistui hmmm.................ÄLYTTÖMÄN HYVÄLTÄ!
Oli niin herkullisen näköistä, että ehdittiin kauhoa jo lautasille, ennenkuin muistin kuvata.
Muutama kuva kissoista vielä:
The mummu! Hyvin maistuu ruoka ja muutenkin elämä on mallillaan. Paitsi - vähän on tasapaino vielä horjuvaa. Kahta eri antibioottia sekä kortisonia "nautitaan" päivittäin. Lääkintää aamuin, illoin. Kissa ON jatkuvasti asiasta eri mieltä. Nyt vähän nukuttaa.
Nuoriherra istuu rennosti keittiön lattialla. Varmaan odottaa ruokaa (joka maistuukin nykyään jo hyvin).
Pentu löysi lämpimän paikan. Hellalla pidän käytön jälkeen vesikattilaa niin kauan, kuin tarvitsee jäähdytellä pintaa. Takalevyllä on taatusti keittokattilan jäljiltä kuitenkin lämpöä vielä.
Huomenna pentusen korvakontrolli.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille vierailijoille!
Kiitän kommenteista! Sekä jo aiemmin julkaistuista, että uusista.
5 kommenttia:
Mälsä-täti ei olis ikuna hankkinu noin radikaalin väristä aamukaapua! Komee rotsi sulla! Ja alokkaalta vielä kiitokset parturoinnista.
t. Systis
Toivotaan kisuille paljon rapsutuksia ja hyvää oloa!
Täällä peukut, varpaat ja tassut pystyssä korvakontrolliin!
Love the coat and looks so cozy and warm and you would need that out in the snow. Also good to see your sweet kitties
Happy new week
Hugs
Carolyn
Kiitos kommentoinnista!
Systis: Rotsi on ihan mainio pikkupakkasella. Alokasta parturoidaan jatkossakin tarpeen mukaan (ja vaikka alokasajan jälkeenkin;))
Naukulan mamma: Rapsuteltu on, kaikilla onkin olo paranemaan päin. Siltä vähän näyttää.
Elsa: Pentusen korvista tulehdus poissa, mutta huuhtelua jatketaan. Korvat ovat täynnä "mönjää". Ne suuret korvat taitavat kerätä paljon tavaraa sisäänsä!
Carolyn: Thank you! I do like the coat too and our cats are so sweet and everyone almost well now!
Lähetä kommentti