Talvi!

Lunta, lunta lunta... nyt sitä vihdoin on! Pian voidellaan sukset. On tätä odotettukin. Mieltä piristää puhdas valkoinen hanki ja kirkas auringonpaiste. Mukava muutaman asteen pakkanen on parasta talvea. Eikä tuosta tuulesta olisi niin väliä.

Kissoille kuuluu vaihtelevaa. Nuoriso alkaa olla kunnossa. Suolistotulehduksesta toipunut poika syö "kuin hevonen". Ei sentään ruohoa - ruukkuun kasvatetut oraat eivät ole kelvanneet! Kummallista. Muuten ruokamäärä on melkoinen. Hyvä!

Pikkuinen kirppu riitelee vielä n. viikon ajan siitä, laitetaanko aamuin ja illoin korvaan tippoja vai ei. Jos se saisi päättää, tipat jäisivät pulloon, mutta kun ei saa. Syötävä lääkekuuri tosin loppui jo. Pikkukisu oli erittäin kuuliainen lääkkeen syöjä. Nappi lattialle ja kisu hotkaisi sen nopeasti - kiitos!
Pojan mahalääkkeet sen sijaan piti kätkeä kissanherkkutikkumassaan, sillä suuhun paljaaltaan laitettaessa lääke sai aikaan valtaisan kuolaamisen ja se sylkäistiin aivan varmaan suusta niin kauas kuin suinkin. Poikakissa ei koskaan ole osannut syödä mitään kovaa ja nappimaista - kaikkein vähiten mitään lääkettä.  Pojan nieluun nakatut antibiootit loppuivat jo torstaina. Ruokahalua lisäävää lääkettäkään ei enää maanantain jälkeen ollut - eikä tarvittukaan.

Taas kavereina nukutaan, tai...

etsitään sohvan alta leluhiiriä...

joita sitten löytyikin aika lauma. Mukana muutama terho tamminen. Ja taas mentiin pitkin huushollia!

Tätä kirjoittaessani huomaan hiirten kadonneen. Avataan sohva myöhemmin uudelleen.

Mummukissallekin kuului jo aika hyvää. Ruoka on maistunut oikein hyvin, kulkeminen sujunut jo kohtuullisen normaalisti. Ainoastaan sängylle tai tuoleille hyppääminen on ollut hiukan epävarmaa. Pää on näyttänyt olevan jo aika lailla  oikeassa suunnassa. 

Mutta. Tänään iltapäivällä torkuilta herätessä taas kallistettiin vasemmalle ja kulkukin näytti horjuvammalta kuin eilen. Voi ei! Näinkö tulee takapakkia. Kissa on muuten ok. Syö, käy laatikolla ja sähisee tai murisee pennulle, joka yrittää samoille apajille tai muuten häiritsee vanhan rouvan oloa. 

Korvahan jäi suunnitelmista huolimatta tähystämättä meistä riippumattoman, onnettoman yhteensattuman vuoksi. Näinköhän mennään uudelleen lääkäriin alkuviikosta. Tai päivystykseen jo aiemmin, jos jotain dramaattista sattuu. 

Mummukin on torkuilla. Näyttää hassun typistetyltä!

Eläinhoitajana työskentelyn ohessa on vähän käsitöitäkin valmistunut vuoden vaihteeen tienoilla.

1. Ruudullinen liivihame siskolle, josta EN MUISTANUT OTTAA KUVAA! Enkä sen puoleen kysyä lupaakaan kuvaamiseen tai paremminkin sen julkaisemiseen. Kangas on villan ja jonkin keinokuidun sekoitetta. Polttelin kuituja.

2.Oma  musta liivi(hame) jostakin hiivatin keinokuitukankaasta (polyesteriepäily), joka suorastaan imee kaikki vaaleat kissankarvat noin kymmenen metrin etäisyydeltä. On suihkutettu "comforttia" kuten minua ammoin teatteripuvustajan oppilaana ohjeistettiin. Pah! Täytyy kulkea "karvalaastarirulla" perstaskussa.

Kuvassa näkyy myös kiva alelöytö ennen joulua Tampereelta. Messinginvärisellä metallirusetilla somistettu vyö. Tykkään.

3. 4. ja 5. Puikotkin suihkivat juhlakaudella jonkin verran. Kaulaliina (se virkatusta kudottu), löysä pipo ja ranteen lämmikkeet.Nyt ei puutu kuin takki, jonka kanssa ne sopisivat. Mitähän villakankaita tuolta kangaskaupasta löytyisi...

Ja viimeisenä kuvana ahkera liinavaatekaapin järjestäjä. Ovi oli raollaan ja tassut vaan vilahtivat, kun pöytäliinat laskeutuivat lattialle.