Taas on viikko edellisestä...

Kevättä kohti mennään. Päivät pitenee. Eilen illalla oletin, että tänä aamuna lähden hiihtämään. Tänä aamuna päätin, etten menekään. Ainakaan aamulla. Lämpömittari näytti -19,3. Minusta se oli aika kova pakkanen. Muutama vuosi sitten en olisi moista noteerannut. Lienen tullut vanhaksi. Toivottavasti talvi vielä jatkuu, jotta ehdin jonkun lenkin kiertää. Sadoista ( tai edes yhdestä sadasta)  kilometreistä ei tänä vuonna puhuta.

Puuhailin sitten kaikenlaista muuta.
Viimeistelin hiihtarien kaavalla ommellut leggarit. En ollut vakuuttunut, että noilla Modan kaavoilla saisin omalle ruumiinrakenteelleni onnistumaan "perinteiset" hiihtarit. Nyt epäilen, että onnistuisi kuitenkin. Joskus aikanaan olen hankkinut lähiseudun (edesmenneestä) tehtaanmyymälästä joka-suuntaan-joustavaa trikoota, josta surautin reilusti ylipitkät housut eilen illalla. Tänään lahkeensuita viimeistellessä huomasin, että niistähän tuli kertaheitolla sekundaa! Oikeaa lahjetta koristaa n. 3cm:n silmäpako (onneksi sitä ei huomaa, kuin ihan läheltä, on neulos sen verran pientä silmäkokoa, ja virhe jää kyllä piiloon pitkän paidan alle).

Ja kuvauspaikalta on viety tyynyt ja peitot ulkoilemaan ;) 

Kylppärin lattialla kuivuu muutama "muumio". Niiden on tarkoitus toimia tukirakenteena myöhemmin syntyville (?) käsinuken päille. Ajattelin samalla tekniikalla toteuttaa kuin tuon "oman kuvani" tuossa oikealla. Esittelen sitten valmiina. Joskus.
Kummallista, kun nykyään tahtoo jäädä monet hommat oudosti puolitiehen. Tästä seurauksena meiltä löytyy ennätysmäärä ns. aloitettuja käsitöitä, askarteluita ym. Tarpeeksi kauan kun niitä katselen, teen valmiiksi tai puran/heitän pois. Kovin herkästi en heitä pois. Silloinhan olisin ikäänkuin tunnustanut saamattomuuteni!

Seurauksena voi olla vaikkapa jotain tällaista:

Lanka: Nalle Kukkaketo Orvokki. En tarvitse sukkia. Kiitos äidin ja siskon. Neuloin tuosta pipon. Langan pätkävärityksestä johtuen tulos oli KAMALA! Purin. Kokeilin toisella neulemallilla. Olisi pitänyt kerralla uskoa. Purin. Entäs kauluri? Epäkelpo. Nyt on muutama isoäidin neliö virkattuna. Ei vielä aavistuskaan mitä noilla tekisin?



Eilen kampailin mummukissan pehmoista turkkia. Voi sitä onnellista hurinaa! Pentunen ihmetteli vähän matkan päässä toimitusta. Sen turkkia ei voi kammata tai raapia minkäänlaisella haravalla. Ohut silkkiturkki on "ainasiisti". Vähän säämiskärukkasella silitellään välillä.

Mummukissa ei ole vielä entisensä. Ei tosin kaatuile enää kävellessään ja tänään oli todistettavasti hypännyt työpöydälleni ilman tuolin suomaa väliporrasta. Kovat ovat lääkkeet edelleen. Lääkepurkin nähdessään pääsee yllättävän vauhdikkaasti juosten karkuun.
Onneksi ruoka maistuu, ruuansulatus toimii ja pentukin saa edelleen kyytiä, jos eksyy liian lähelle yllättäin.


Pennun korvia on puhdistettu kerran päivässä huuhdellen EpiOticilla ja sen jälkeen kaivelemalla sormeenkiedotulla harsotupolla. Voin vakuuttaa, että emme kumpikaan nauti tilanteesta! Tänään viimeinen sessio. Viikko on takana eikä korvasta enää juuri mitään löydy.
Eilen huomasin lisäksi, että neiti oli koristellut melkoisin korvalääkeroiskein eteisen seinän katonrajasta alaspäin, kiipeilytelineensä vierestä. Olisikohan lähitulevaisuudessa tapetonnin paikka? Johan nuo ehtivätkin olla kokonaiset puoli vuotta! Onneksi kuitenkin kissan korva on kunnossa.

Poikakissa on toipunut myös hienosti suolistotulehduksestaan. Menee omat ja kaverin ruuat!

Mukavaa talvista alkavaa viikkoa kaikille!


P.S. Kuvat surkeaa Nokia-tasoa. Sori!