Tässä Marke vasemmalla, minä oikealla ja pikkusiskoni turvallisesti välissämme. Marke on jo kunnioitettavassa kahden vuoden iässä.
Ja onhan minulla Marke edelleen. Ikää tässä takana jo viisikymmentäkaksi vuotta.
Marke oli jo välillä muuttunut oudon harmaaksi ja lihaksetkin olivat paikoin menettäneet kimmoisuutensa. Nallevaarin talon Armilta saamieni ohjeiden mukaan puhdistin sen muutama vuosi sitten ja se sai takaisin keltaisen värinsä. Tosin näyttäähän se nallen karvakin haalistuvan ajan saatossa. Kirkkaan keltaista löytyy enää tassujen kiinnityskohdalta ja korvien juuresta. Markea ruokittiin myös lastuvillalla ja vanha pyöreys palasi.
Nallet jäivät leikki-iän jälkeen vähän taka-alalle. Omille lapsilleni kyllä tuli hankittua nalle jos toinenkin ja silloin, yli kaksikymmentä vuotta sitten syntyivät ensimmäiset itse tehdyt nallet. Elossa nekin vielä! Harvakseltaan nalleja syntyi aina tarpeen mukaan lahjoiksi tai lasten leikkeihin.
Parisen vuotta sitten toteutin pienen haaveeni ja ajelin Hyvinkään suuntaan nallekarhumuseoon. Ja niinhän ne nallet saivat mummun pikkusormensa ympärille kertaheitolla. Museolta tosin lähti mukaan vain aika pikkuinen Ruskaksi nimeämäni nallukka. Mutta pian tämän keikan jälkeen piti perustaa se nallekarhujen synnytyssairaala.
Kissamummukin yritti osallistua kirjoiteluun, mutta meni sitten sohvalle kuorsaamaan, kun ei saanut vuoroa. Kerroin hänelle, että puolentoista viikon päästä saapuu se pikkuvelikissa. Kissa ei joko ymmärtänyt koko asiaa tai ymmärsi liiankin hyvin, koska käänsi selkänsä ja jatkoi uniaan. Herätellään silmätippojen laittoa varten myöhemmin illalla. Kissan lääkitseminen ei aina ole niitä yksinkertaisimpia juttuja. Silti Heli Laaksosen runo, jossa kerrotaan "kui katil annetaa pilleri" jaksaa vaan naurattaa. Varsinkin silloin, kun pilleriä EI tarvitse antaa. Vaikka silmätipat ovat vähän sama juttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti