Ester Otsola syntyi vappuna 2009. Hän on 56 cm pitkä ja painaa 960 g. Väriltään hän on tumman punainen ja silmät ovat syvän mustat. Esterin ruuminrakenne periytyy 60- luvun otsoilta. Hän on hiukan tanakka Otsolan suvun jälkeläinen. Ester viihtyy sylissä ja tykkää halaamisesta kaikkien kodeissa elävien nallekarhujen tapaan. Ester on rauhallinen ja päätöksiään harkitseva. Joskus hän tarvitseen jopa apua koettaessaan päättää, haluaako hopeanharmaan vai ruusunpunaisen nauhan kaulaansa. Ester rakastaakin kaikkea kaunista, nauhoja, kukkia, tauluja, runoja, musiikkia... Hän on huomannut viihtyvänsä myös muiden eläinten kanssa. Kissojen puuhia on erityisen mukava seurata. Ester kuuntelee mielellään musiikkia ja laulaakin joskus. Tosin useimmiten sillon, kun kukaan ei ole kuulemassa. Mukavaa olisi oppia myös soittamaan jotakin instrumenttia. Peukaloiden puute vain rajoittaa soitinvalikoimaa.Ester pitää monien nallejen tapaan hunajasta ja kaikesta makeasta, mutta syö mielellään myös punaisia marjoja, kuten vadelmia, karpaloita, puolukoita ja tietysti kesällä myös mansikoita. Hän uskoo, että kauniin punaisen turkin väri säilyy näin paremmin.
Puisten niveltensä vuoksi hän pyrkii välttelemään varsinaista kylpemistä. Tarvittaessa punaisen turkin saa pyyhkiä kostealla liinalla puhtaaksi.
Alvar Otsola on tämän kevättalven nallukoita. Alvar on 54 cm pitkä ja painaakin ruhtinaalliset 860 g. Hänellä on vihreä turkki ja mustat nappisilmät. Hänellä on vuotta vanhempi sisar Ester. Alvar syntyi ennätyskovien pakkasten ja runsaan lumen talvena paksuturkkisena ja pehmoisena. Ruumiinrakenteeltaan hän on pyöreähkö, tassut ovat lyhyet ja tanakat. Alvar on vikkelä ja seikkailunhaluinen kaveri, joka ystävystyy helposti kaikkien muidenkin eläinten kanssa. Muita nalleja hän suorastaan rakastaa!
Vaikka Alvar onkin puhelias ja seurallinen, hän haluaa toisinaan olla myös aivan yksin omine ajatuksineen. Mitä suunnitelmia tehneekään silloin? Kaikkia ajatuksiaan ja suunnitelmiaan Alvar tuskin haluaakaan paljastaa.
Herkkuruokaa on kaikki vähänkin makea. Hunaja, hillot ja kiisselit maistuvat, mutta varsinkin tummanruskea , mehevä piimäkakku saa Alvarin suupielet kostumaan!
Alvar on touhukas kaveri ja voi joskus vähän likaantuakin. Kylpemään hän ei mielellään mene, sillä pelkää puisten niveltensä siitä kärsivän. Pintapesu tosin sopii tarpeen mukaan.
Alvar muutti samaan kotiin, mistä Pikkukissa saapui meille ja missä Ester- sisko on asustellut jo lähes vuoden.
Piimäkakku
!½ dl piimää
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1½ dl rusinoita
1 dl sulatettua margariinia tai voita
½ tl jauhettuja neilikoita
1 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
Neilikka ja sooda sekoitetaan jauhoihin. Muut aineet yhdistetään em. järjestyksessä. Kakku paistetaan hyvässä uuninlämmössä. (eli n. 175C noin tunnin ajan)
Ohjeesta kiitokset kuuluvat mummun omalle, jo edesmenneelle Suon mummulle!
Tässä muisto myös papasta, jonka ruokailuvälineet laitoin "talteen" ja joka kuvassa osoittaa lapsenlapselleen (siis minulle), ettei ole leipä lopussa! Kuvasta löytyy myös kyseinen veitsi, jota pappa käytti syödessään.
... ja remontti etenee h i t a a s t i, sillä lattiasta suihkun kohdalta löytyi vähäinen määrä kosteutta, jota nyt kuivatellaan parin puhaltimen voimin. Seuraava kontrolli on ensi torstaina. Mutta seinät on levytetty ja purkaminen päättynyt. Odotellaan siis varsinaisen rakentamisen jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti