Olisipa mahdollisuus talviuniin!

Kyllä nyt saisi jo tuo lumentulo ruveta loppumaan pikkuhiljaa. Sopisi vaikka ihan äkkipysäyskin!

Oikeat "nallet" ovat talviunilla, mutta leikkinallet ei. Pakkasten aikaan niitä on ollut hyvä tuuleltella ulkona, lumisateeseen en ole hennonnut viedä edes keinokuituvanulla täytettyjä.

Laitanpa esittelyyn tällä kertaa kotona asuvat "omat" nallet. Myöhemmin sitten enemmän maailmalle matkanneista.

Anselmi Karhulaakso on 48 cm pitkä, 660g painava savunruskea nalle, jolla on musta kuono ja ruskeat silmät. Anselmi on vanhaa nallesukua. Kuonon malli periytyy 1900-luvun alun nalleilta. Anselmi on syntynyt kansainvälisenä nallepäivänä, eli 27.10. Hän on yli sata vuotta nuorempi kuin maailman ensimmäinen nalle. Anselmi on hyvin rauhallinen ja hiukan arka. Hänen oli tarkoitus esiintyä lapsille heti syntymänsä jälkeen näytelmässä "Kultakutri ja kolme karhua". Yhteensattumien vuoksi esitys siirtyi. Tästä Anselmi oli vain hyvillään, ehtihän hän tutustua paremmin vastanäyttelijäänsä Ruskaan.
Ruska (alunperin saksalainen) ja Anselmi viihtyvätkin erinomaisen hyvin yhdessä. Anselmi on mainio karhujuttujen kehittelijä. Hän saa Ruskan ja muut nallet nauramaan kippurassa, joskus jopa niin, että putoavat kotihyllyltään. Anselmi on myös taitava matkimaan erilaisia ääniä. Viime aikoina hän on kouluttautunut imitoimaan kissan kehruuääntä, joten muiden on vaikea päätellä, kummasta ääni lähtee, kissasta vai nallesta! Anselmin lempiväri on oranssi ja hän olikin erittäin iloinen saadessaan syntymäpäivänään oranssin rusetin kaulaansa.

 

Tässä on Takku Nallekarhu. Kuva on vain oudon värinen!! Takku on oikeasti kullanvärinen (ja istuu muuten mandariinien päällä). Tässä on nyt joku nallejekku haudattuna! Mutta Takusta siis: pituus 31 cm, paino 260 g. Silmät ovat mustat.  Takulla on pitkulainen, terävähkö kuono, jolla hän nuuskii vaikkapa säätilan muutoksia. Takku nauttii lämpimistä kesäaamuista ja auringon paisteesta. Talvella hän viettää aikaa mielellään jossakin lämpimässä paikassa, jos sattuu pysymään hereillä. Hän nauttii musiikista, (laulaakin joskus salaa) sekä ihmisten puheiden seurailusta. Ei hän pahoita mieltään yksin jäämisestäkään. 

Karhujen tapaan Takku pitää mustikoista sekä tietenkin hunajasta. Takku on vanhojen esikuviensa tapaan täynnä lastuvillaa ja nivelet paksua pahvia, joten sateesta ja kylpemisestä hän tulee hyvin huonovointiseksi. Takulla on kaksoisveli Niku. He eivät ole identtiset, mutta muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Niku lähti nuorena maailmalle ja hänestä kerron enemmän myöhemmin.

Tässä on Herkko Mesikämmen. Hän on  hunajanruskea 52 cm pitkä nalle, jolla on painoa 725 g. Ruumiinrakenne muistuttaa 50-luvun nalleja. Herkolla on ruskeat silmät ja hunajan vaaleat tassut. Liekö syynä hunajainen väri vai mikä, mutta Herkko on erityisen perso hunajalle. Tästä johtuen turkki on usein vähän tahmea. Herkko rakastaa mehiläisiä, mutta inhoaa niiden pistoja. Hän syökin siksi hunajansa yleensä kaapista löytämästään purkista. Runsaasta makean syönnistä johtuen hän on usein hiukan sokerista hiprakassa ja perushyväntuulinen. Herkko on kova nauramaan vaikka ei aina ymmärräkään kaikkia vitsejä. Hän tykkää myös erityisen paljon halaamisesta (tahmeita tassuja kannattaa varoa).