Kissavauvan kehräystä, pehmeitä tassuja ja kirkkaan sininen katse

Eilen illalla soi ovikello odotetusti ja sieltä pari tuttua ihmistä tuli mukanaan iloinen lähetys Tampereelta! Pieni, suloinen, pehmoinen ja hyvin hellyttävä kisupoika muutti meille. Yllä olevassa kuvassa ikää on vajaat 10 viikkoa, nyt jo ruhtinaalliset viisitoista.
Kissamummu hämmästeli tulijaa ja katsoi lyhyen nuuhkaisun jälkeen parhaaksi ryömiä sängyn alle omiin oloihinsa. Pikkuinen touhusi aikansa kanssamme ja nukahti sitten syliini "keinoemojensa" lähtiessä. Ilta meni nukkuessa, leikkiessä, vähän syödessä jne. Hyvin oli vauvan oma emo opettanut siisteysasiatkin. Hiekkalaatikolla käynti sujui juuri niinkuin kuuluukin. Ja se kehruuääni on jo varsin ... hmm...miehekäs!

Mutta kyllä hän on pieni! Ja sievä!

Kissamummu ei oikein taida tietää, miten tuollaiseen pikkuveljeen pitäisi suhtautua. Kääntäisikö selkänsä, murisisiko vähän vai antasiko olla vain omissa oloissaan. Kissa on muutamia kertoja parin viimevuoden aikana toiminut lainakissojen kaverina. Aina menee muutama päivä ihmetellessä, mutta lopulta ollaan parhaita kavereita. Varmasti tässäkin tulee ihan pian käymään niin!

Tässähän me ollaan jo melkein saman kokoisia!