Älyttömän hyvää

... sanovat kissat ja ahtavat massun täyteen possun pumppua! Mikään, ei niin mikään  ole niiiiiiiin hyvää. Kissamummu söi sievästi mutta hurjasti kehräten kupistaan osan ja Kollipoika vetäisi ensin omat ja sitten kaverilta jääneet. Kissat piti eristää ruoan pilkkomisen ajaksi, jottei tullut persialaismallista kuonoa. Nyt kelpaa nukkua pullean mahan vieressä.

Lihaa syömättömät ihmiset sen sijaan keittivät lohkoina perunoita, porkkanoita, lanttua, sipulia ja paprikaa. Samaan kattilaan vielä punaisia linssejä ja hippunen chiliä. Kypsänä käsiteltiin sauvasekoittimella ja joukkoon rasiallinen tuorejuustoa sekä mausteita. Lautaselle vielä raejuustoa ja paahdettua, kuivattua sipulia sekä kotipuutarhan valko- ja punasipulia. Siis versoja. Aika nam!

Hyvin kasvaa, vaikka laitoinkin kasvamaan vähenevän kuun aikaan. Ai niin, mutta nämähän ovatkin oikeasti maan alla kasvavia kasveja. Kevään aikana pitää tutustua noihin vanhan kansan tietotaitoihin puutarhanhoidossa vaikka Anne Pöyhösen Yläkuu ja alakuu -kirjasta. Näkyy löytyvän kirjastostakin. Oma mummu taisi tuntea kuun kierron merkityksen. Muistelen hänen puutarhakasveja istutellessaan näin puhelleen. Tuon oman mummulan perunan istutuksen ajankohdasta en ole aivan varma. Tulihan sieltä joku perunakin aina, mutta varret olivat taatusti kylän mahtavimmat! "Kyllähän perunoita torilta saa, mutta mistä saa noin komeita varsia!" Puheli pappa pellon laidalla. Kostealla suoperäisellä maallakin lienee joku merkitys.

Nyt nousee verenpaine...

Tänään olen kolunnut varastoja. Kimppamme päätti jatkaa vielä viikon kirpparikauppiaana, vaikka tavaraa häviääkin ohi kassan uskomattomia määriä. Että ihmiset viitsivät varastaa tosi pikkurahalla ostettavissakin olevat tavarat. Kävin päivällä siistimässä ja vähän täydentelemässä pöytää. Nuken vaatteet olivat jatkaneet matkaa. Saa nähdä saanko niistäkään koskaan niitä senttejä, mitä hintalapuissa luki. Höh.
Mutta ei tuo nyt vielä verenpainetta nosta. Se sen sijaan kyllä, kun sain palkkalaskelmani. Verotusprosentti 60!!! Arvatenkin aika vähän jäi käteen. Maanantaina on palkkapäivä ja ensimmäinen mahdollisuus selvittää, mitä hittoa on tapahtunut! Olen vienyt verokortin palkanmaksua hoitavalle taholle tammikuussa. Olen saanut helmikuun alkupuolella oikealla, siis tämän vuotisella, veroprosentilla rahaa. Olen vaihtanut työnantajaa ja tarkistanut, että verokorttia ei tarvitse pyytää itselle ja palauttaa sitten takaisin, sillä työnantajan vaihtumisesta riippumatta, sama firma hallinnoi tuota työstä maksettavaa korvauspuolta. Olenpa vielä ilmoittanut esimiehelleni työsopimusta laadittaessa, että verokortti on sitten toimitettu jo ed. työnantajan aikaan. Ja vielä kummallista tässä asiassa on se, että tein 1,5 vuotta sitten saman liikkeen, eikä mitään vaikeuksia ollut rahavirran kanssa.
Oli pakko kirjoittaa tämä, ottaa niiiiiin julmetusti päähän. Nyt pitää sitten vaan yrittää venyttää sitä kuuluisaa senttiä soikeaksi (en tosin tiedä, onko soikea sentti enää käypää valuuttaa). En nimittäin usko, että kukaan ottaa asiasta vastuuta eikä asialle ole palkkahallinnon taholta tehtävissä enää mitään.

Mutta muuten kuuluu oikein hyvää, kiitos vaan! Pakkaset hellittivät ainakin hetkeksi. Viikossa tulee käveltyä työmatkoja noin 60 kilometriä ja huomenna aion mennä hiihtämään pitkästä aikaa. Kunto kohoaa niin, että itseäkin hirvittää.

Tapanani on ollut koristella päivityksiäni jollakin kuvalla. Se on tässä.

 

Hehheh! Vähän paperinmakuinen olo on.Päässä ei ole sahajauhoja. Se on täysin ontto ja naamakin vanhaa sanomalehtee!!! Tässä sitä tyytyväisenä kuunnellaan Zen Cafen "Aamuisin", sillä onneksi on tullut noudatettua ainakin yhtä tuon laulun antamaa ohjetta :)

Oho! Pääsi yllättämään!

Tulipa mieleen kovissa pakkasissa kärvistellen, että olikohan jo viime talvena tähän aikaan "mummula" olemassa ja oliko jotakin mainintaa talvesta? Ja kas kummaa!! Juuri 21.2.2010 näkyy olevan ensimmäinen merkintä. Vuosi vilahti melko nopeasti.
Siispä täytekakulle!

Kirpparilta...ja kevättä odotellen

Kirpparilta...

Ai kun onnistuisikin tuo kirpparikierros niin, että tavaraa kulkisi vain yhteen suuntaan. Aina jotakin tarttuu mukaan vaikka lähtisi vain muutamia kolikoita mukanaan.

Kauan sitten meille lentäneen tunturipöllön poikanen sai seuraa kahden euron pöllömuorista.

(Eläimille on aina käyttöä noiden lapsukaisten seurassa.)

Vaikka ei näytäkään ihan sarvipöllöltä...

Olkoon silti vaikka muistona viime vuonna uuden omakotialueen alle jääneestä pöllömetsästä.

Vanha käsityölehti. Melkein kaikki muut numerot löytyvätkin jo täpötäydestä hyllystä. Kansiteksti neulakintaan ohjeesta sytytti. Aikanaan osasin niitä tehdä, nyt voisi taitoa yrittää palauttaa...

 

Lisäksi muutamia postikortteja, yhdet käyttämättömät crocskopiot.

Kevättä odotellen ;) 

Esikoita kaupasta.

 Oikealla oleva pahvipurkki EI tullut kirpparilta, vaan kaupasta kaameaan makeannälkään. 

Aikuisten lakritsia (sanoisin kyllä paremmin salmiakiksi).

The original from Holland. 

ja kyljessä ainoastaan saksaksi teksti

ERWACHSENENLAKRITZ, KEIN KINDERLAKRITZ.

Muunkieliset lapset saanevat syödä. Meillä tällaista maistoi myös Kollipoika. Aluksi nuolaisten, sitten myös hampailla järsien. Koska kuitenkaan ei liene kysymys kissanruuasta, katsoin paremmaksi vaihtaa sardiineihin nämä herkkupalat.

Kirpparia ja kissoja

Kirpparille matkattiin tällä kertaa myyjän ominaisuudessa. Siis kaapeista löytyy edelleen käyttökelpoista mutta ah niin tarpetonta tavaraa. Laitetaan kiertoon!
Kissoja kiinnosti ihan vähän iso kassi, jossa tavaraa torille kuskasin.

Kukkuu! Kuka siellä?

 Mitä siellä on? Vastaa nyt jotain, kun mä täällä varovasti kurkistaen kyselen!

No höh! Jos ei kiinnosta, mä lähden pois!

Onkohan tuolla sitten jotakin? Vieras haju. Taidan kurkistaa.

Hmmm! Tännehän mahtuu hyvin ainakin yksi kissa.

Mihin toi kaveri nyt aikoo? Eihän siitä näy enää kuin häntä! Tuo kassihan nielaisee sen!!!

Mitä nyt tapahtuu? Mihin sä menet? Mitä siellä on?
Onko kaikki kunnossa? Pitäisikö hakea apua?












 Sinne katosi!

Hui, miten rohkea! Emmä vaan uskaltais! Hämmästyttää!!

 Mitä IHMETTÄ täällä on? Rapisee. Kummallisia muovikuplatyynyjä.

Ei täällä olekaan hyvä päiväunipaikka!

Ja niin Kissa katosi!

Kulttuuripläjäys ettei ihan mökkihöperöidy

Mummu kävi eilen illalla nautiskelemassa musiikkitarjonnasta muutaman sadan muun kanssa paikallisessa konserttisalissa. Lahden Sinfoniaorkesteri ja John Lennonin musiikki sopivat oikein hyvin mummun korville. Vaikka Beatlesien menestyksen aikaan mummu olikin vielä aika pikkulikka, musiikki on tullut läpikotaisin tutuksi.Eihän siltä oikeastaan ole voinut välttyä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kuva kopioitu paikallisesta sanomalehdestä.
Vain kapellimestari tavoitettu kameralla  vaikka lava oli täynnä musiikin ammattilaisia ;)

Mielenkiintoista nähdä, millaiset arvostelut tuo paikallinen lehti mahdollisesti julkaisee. Vaikka mitäpä siitä. Minulle tuli hyvä mieli ja se riittää!!

Muutamia juttuja vaan

Viikonloppuna nautittiin kauniista säästä. Sunnuntaina oli kaunis auringonpaiste. Illalla auringon laskiessa taivas värjääntyi tumman turkoosin siniseksi. Puhelimella kuvattuna lumi näyttää katuvalojen vaikutuksesta keltaiselta!! Aika oudon näköinen tulos.

Myöhemmin illalla katselimme kissojen kanssa telkkaria. Lieneekö kollipoika hiukan likinäköinen?
Aiemmin poika katseli ruudussa kiitäviä laskettelijoita yrittäen saada niitä käpäliinsä ja ihmetellen, minne ne joutuivat, koska telkkarin takana ei ollutkaan ketään!

Telkkaria katsellessa sain hartiat jumiin villatakintekeleen kanssa (onneksi on se väsymätön hieronta-apulainen). Yhden takin kappaleet sain valmiiksi ja yhden aiemmin epäonnistuneeksi tuomitun kappaleet lähes kokonaan puretuksi ja kerälle. Nyt pitäisi miettiä, mitä niistä uusioneuloisi. Vaikka säilyväthän ne kerälläkin :)
Onpahan yhden nutun verran lankaa, jos tulee yllättävä inspiraatio!

Eläinlääkäristä terveisiä

Kisujen kanssa käytiin  eläinlääkärissä. Kissamummulta mitattiin silmänpaineet. Kaikki kunnossa. Hoito ja seuranta jatkuu edelleen. Muutenkin mummeli voi oikein hyvin ikäisekseen vanhaksi neidiksi.

Päivät kuluvat pääasiassa torkkuen ja syöden! Ihan pikkuisen joskus viitsii leikkiä ja naksuttaa pihalinnuille.



Kollipoikakin kävi saamassa piikin. Kotiin tullessa piti sitten pestä koko poika ja kantokoppa. Jo lääkäriin ajellessa lirahti nimttäin pitkät pissat koppaan. Onneksi sattui varatyyny mukaan. Sinne lääkäriaseman roskikseen jäi vanha pehmuste haisemaan. Olisi ollutkin kelju matkustaa paljaalla, haisevalla kopan lattialla.

Kaverukset kerrostalossaan. 

Tällä kertaa Kollipoika on päässyt "mökkiin". Tavallisesti siellä pakoilee Kissamummu iltaisin silmätippojen laiton aikaan :)

Nyt jatkan neulepuikkojen kilistelyä.

Aina vähän tapahtuu kotilomallakin

Tosin hiihtoreissu oli jo viikonloppuna. Sen jälkeinen aika onkin mennyt enemmän tai vähemmän flunssan kourissa. Työnantajan kannalta on tietysti oiva aika sairastaa, näin talvilomalla. Tosin ihan työkyvyttömänä en ole ollut, mitä nyt paras kaveri on nenäliinapakka ja suosittu virvoitusjuoma yskänlääke!

Viikonloppuna harrastin umpihankihiihtoa hyvässä seurassa. Umpihangen muodosti kova tuuli, joka täytti peltoladut ja metsässä riitti vastaavasti roskaa ladulla. Maisemat olivat kuitenkin upeat. Tältä näytti noin 10 km:n päässä kotoa.

Salaperäinen ratsastaja Tampereen Vapriikin Aika leikkiä- näyttelyssä.

Samassa näyttelyssä oli aivan ihastuttavia vanhoja leluja. Mm. vanha kaunis nukkekoti ja Martta-nukke Pipsa.

 

Samanlaiset nuket omissa leikeissä 60-luvulla.