keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Keväisiä? päiviä maaliskuun päättyessä



Rantatieltä, ojan laidasta
pajunkissoja löydän.
Niillä minä pääsiäisenä
koristelen pöydän.

Pehmeä on silitellä
pajunkissan selkää.
Noidat lentää luudallansa,
eikö sisko pelkää?

Pikku-veikon keinuheppa
kammarissa heiluu.
Isä laittaa pääsiäiseksi
pihamaalle keinun.

Kukko kiekuu kanalassa
talvet sekä kesät.
Kunpa tietäis, mistä löytäis
pääsiäiskukon pesät.

Pesä pirttiin laitetaan,
kun iltalamppu palaa.
Kukko käy munimassa
keskiyöllä salaa.

-Marjatta Pokela-




Pajunkissoja löytyi ojanlaidasta, kuten Marjatta Pokelan vanhassa lastenlaulussa sanotaan. Ojassa vaan oli varmaan metri lunta kahlattavana ja kotimatkalla yllätti vielä sakea lumiräntäkuuro. Huh! Minne kaikki kissapajut ovat kadonneet? Oli tosi työlästä löytää niitä, mutta onneksi sentään vähän sai maljakon täytettä.


Tässä ei näy pajuja, mutta tämä pensas näyttoi aika pirteältä punaisine marjoineen.




Tätä "pajunkissaa" vaan naurattaa. Taitaa ollakin pääsiäisnoidan kaveri.
Nyt on kisulla asiat hyvin, ruoka ja uni maittaa. Pallojen ja leluhiirten perässä on mukava juosta. Ja kehruuääni on varsin kova ja sitä kuuluu usein. Kissamummu lipaisee toisinaan  Pikkukissaa tai napsauttaa välillä käpälällä, jos pikkuinen innostuu liikaa hyppimään kohti.
Kissamummu kävi valjaissaan tänäänkin tutkimassa  terassilla kevään etenemistä. Pikkuisellekin soviteltiin valjaita ja käveltiin olohuoneen lattialla, ulos ei tehnyt mieli, vaikka ovi olikin auki. Valjaat pikkuinen oletti olevan puremista varten. Nekin.




Nyt on viikon puhaltanut kuivausmasiina kylpyhuoneessa. sieltä oli kuitenkin löytynyt hiukan kosteutta yhdestä nurkasta. Huomenna reiskat tulevat katsomaan, vieläkö huminaa jatketaan vai joko päästään vesieristämään.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

ISOJA nalleja ja remonttikuulumisia




Ester Otsola syntyi vappuna 2009. Hän on 56 cm pitkä ja painaa 960 g. Väriltään hän on tumman punainen ja silmät ovat syvän mustat. Esterin ruuminrakenne periytyy 60- luvun otsoilta. Hän on hiukan tanakka Otsolan suvun jälkeläinen. Ester viihtyy sylissä ja tykkää halaamisesta kaikkien kodeissa elävien nallekarhujen tapaan. Ester on rauhallinen ja päätöksiään harkitseva. Joskus hän tarvitseen jopa apua koettaessaan päättää, haluaako hopeanharmaan vai ruusunpunaisen nauhan kaulaansa. Ester rakastaakin kaikkea kaunista, nauhoja, kukkia, tauluja, runoja, musiikkia... Hän on huomannut viihtyvänsä myös muiden eläinten kanssa. Kissojen puuhia on erityisen mukava seurata. Ester kuuntelee mielellään musiikkia ja laulaakin joskus. Tosin useimmiten sillon, kun kukaan ei ole kuulemassa. Mukavaa olisi oppia myös soittamaan jotakin instrumenttia. Peukaloiden puute vain rajoittaa soitinvalikoimaa.
Ester pitää monien nallejen tapaan hunajasta ja kaikesta makeasta, mutta syö mielellään myös punaisia marjoja, kuten vadelmia, karpaloita, puolukoita ja tietysti kesällä myös mansikoita. Hän uskoo, että kauniin punaisen turkin väri säilyy näin paremmin. 
Puisten niveltensä vuoksi hän pyrkii välttelemään varsinaista kylpemistä. Tarvittaessa punaisen turkin saa pyyhkiä kostealla liinalla puhtaaksi.




Alvar Otsola on tämän kevättalven nallukoita.  Alvar on 54 cm pitkä ja painaakin ruhtinaalliset 860 g. Hänellä on vihreä turkki ja mustat nappisilmät. Hänellä on vuotta vanhempi sisar Ester. Alvar syntyi ennätyskovien pakkasten ja runsaan lumen talvena paksuturkkisena ja pehmoisena. Ruumiinrakenteeltaan hän on pyöreähkö, tassut ovat lyhyet ja tanakat. Alvar on vikkelä ja seikkailunhaluinen kaveri, joka ystävystyy helposti kaikkien muidenkin eläinten kanssa. Muita nalleja hän suorastaan rakastaa!
Vaikka Alvar onkin puhelias ja seurallinen, hän haluaa toisinaan olla myös aivan yksin omine ajatuksineen. Mitä suunnitelmia tehneekään silloin? Kaikkia ajatuksiaan ja suunnitelmiaan Alvar tuskin haluaakaan paljastaa.
Herkkuruokaa on kaikki vähänkin makea. Hunaja, hillot ja kiisselit maistuvat, mutta varsinkin  tummanruskea , mehevä piimäkakku saa Alvarin suupielet kostumaan!
Alvar on touhukas kaveri ja voi joskus vähän likaantuakin. Kylpemään hän ei mielellään mene, sillä pelkää puisten niveltensä siitä kärsivän. Pintapesu tosin sopii tarpeen mukaan.
Alvar muutti samaan kotiin, mistä Pikkukissa saapui meille ja missä Ester- sisko on asustellut jo lähes vuoden.

Piimäkakku

!½ dl piimää
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1½ dl rusinoita
1 dl sulatettua margariinia tai voita
½ tl jauhettuja neilikoita
1 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
Neilikka ja sooda  sekoitetaan jauhoihin. Muut aineet yhdistetään em. järjestyksessä. Kakku paistetaan hyvässä uuninlämmössä. (eli n. 175C noin tunnin ajan)

Ohjeesta kiitokset kuuluvat mummun omalle, jo edesmenneelle Suon mummulle!















Tässä muisto myös papasta, jonka ruokailuvälineet laitoin "talteen" ja joka kuvassa osoittaa lapsenlapselleen (siis minulle), ettei ole leipä lopussa! Kuvasta löytyy myös kyseinen veitsi, jota pappa käytti syödessään.
... ja remontti etenee h i t a a s t i, sillä lattiasta suihkun kohdalta löytyi vähäinen määrä kosteutta, jota nyt kuivatellaan parin puhaltimen voimin. Seuraava kontrolli on ensi torstaina. Mutta seinät on levytetty ja purkaminen päättynyt. Odotellaan siis varsinaisen rakentamisen jatkoa.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Ensi-ilta, pikkuleivät ja muuan Nalle

Sain kutsun maaliskuun alussa katsomaan lasten itse tekemää elokuvaa. Kutsun esitti mukava aikuisihminen, jonka kanssa olen tehnyt yhdessä töitä vuosikaudet aina viime kesään asti.

Kun viime keväänä kuulin tiemme erkanevan, mummulassa syntyi pikkuinen, pehmoinen Nalle, joka päätti lähteä uusiin seikkailuihin tuon aikuisihmisen kanssa.

 Tämä nalle on vilkas ja hyvin pieni, pituutta vain 28 cm ja painoa vähäiset 180 g. Väriltään hän on jellonan keltainen ja silmät ovat lakritsin mustat ja hyvin kirkkaat. Nalle taitaa kepposet ja saattaapa kätkeytyä aivan yllättäen mitä kummallisimpiin paikkoihin. Nalle osaa olla tarvittaessa niin hiljaa, että hengitystä tuskin kuulee. Silloin hän yleensä tarkkailee ympäristöään - tai on vaipumassa uneen. Nallella on erittäin hyvät unenlahjat ja hän on varsin aamu-uninen, etenkin talvella. Nalle rakastaa ihmisten seuraa, niin pienten kuin isompienkin. Pahinta, mitä hänelle voi sattua, olisi jäädä pitkäksi aikaa yksin. Ihmisten lisäksi Nalle viihtyy erinomaisen hyvin muiden nallejen tai vaikkapa nukkejen seurassa. Hän on rohkea eikä pelkää koiria tai kissojakaan, olivatpa ne  miten eläväisiä tahansa. Yksi mielenkiintoisimmista sanoista nallen mielestä onkin "seikkailu". Uudet ja jännittävät asiat eivät tätä heppua omasta mielestään pelota. Aluksi hän saattaa tosin tarvita hiukan rohkaisua kokeneemmilta seikkailijoilta. Nalle viettää syntymäpäiviään keväällä, mutta lähes yhtä tärkeä juhlapäivä on syksyllä 27.10. jolloin kaikki maailman nallet juhlivat yhdessä. Ainakin silloin on nallen mielestä saatava kulaus kullankeltaista hunajaa.




Nyt siis Nallen omistaja on ryhtynyt "elokuvatuottajaksi" jälleen kerran ja uusin tuotos olisi nähtävissä.
Makeaan elokuvailtaan virittäydyin kutsun saatuani leipomalla "kukkia" tuliaisiksi!

Voita 180 g, sokeria 70 g, 1 kananmuna, vehnäjauhoja 300g, ripaus suolaa ja vähän vaniljasokeria. Vatkattiin ja vaivattiin ja puristettiin pursottimen kukkakuvion läpi.Vähän iloisia koristeita päälle. Paisteltiin uunissa 200 asteessa vaalean ruskeiksi reilu vartti ja "kukkakimppu" oli valmis!




Vielä sievä pakkaus "kimpulle".
 












Valitettavasti elokuvailta siirtyi lopulta minulle sopimattomaan ajankohtaan, huomiseksi. (Jos minulla on kaksi menoa vuodessa, ne varmasti sattuvat samanaikaisiksi.) Elokuvan tuottaja/ohjaaja/jne. lupasi tosin, että saan nähdä heidän tuotoksensa jonakin muuna ajankohtana. Kiva! Odotellaan sitä! Ja syödään pikkuleipiä! Nam. Uusiahan voi aina leipoa.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Aurinkoinen maanantai



Työpäivä. Kissapari oli päivän kahdestaan makuuhuone-eristyksessä remonttia paossa. Päivä lienee sujunut ihan mukavasti, sillä molemmat olivat tyytyväisen oloisia palatessani kotiin.



Remppa etenee, uusi lattiakaivo oli paikallaan ja pino puutavaraa ilmestynyt kylpyhuoneeseen. Tänään siis siirryttiin jo purkamisesta rakentamisen alkuun. Eilen imuroin vanhasta kylppärin patterin takaosasta kymmenien (?) vuosien pölyt pois ja kokeilin pestä siihen pinttynyttä "patinaa" Universal Stonella. Kyllä kirkastui. Patterin kuvittelen maalaavani myöhemmin sopivaksi kylppärin uuteen tyyliin.

Sunnuntaina oli niin surkea räntäsade, ettei paljon ulkoilemaan tehnyt mieli. Olipahan hyvää aikaa tehdä Ensio valmiiksi.
Kalju Enska on ottanut ison kupin kahvia!








Kissamummu luovutti vapaaehtoisesti ja harjaamisestaan tyytyväisenä valkoista pohjavillaa, jotta Ensiolle saatiin asianmukainen hiusmalli.





Varo, Ensio, Jättiläishiiriä lähettyvillä!


Nahkaliivit päälle ja Nelmin luo lounaalle

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Pakoilimme remonttia! Terveisin ruokahirmu eli nyt maittaa kisulle ruoka - todella!

Tänään on ollut tapahtumarikas päivä kissoilla. Asuminen makuuhuoneessa jatkuu edelleen jo totuttuun tapaan.  
Remonttimies tuli aamulla ja vuorossa oli mm. lattiakaivon vaihto. Koska jo ennakolta osasimme odottaa kovaa meteliä, kun betonilattiaa piikataan auki, kutsuimme itsemme melun ajaksi sukulaisvierailulle.Kuljetuskopat esiin, kissat koppiin ja mummulle suihkuvehkeet kassiin. Kissoille vielä eväät mukaan. Kissamummu varsinkin protestoi koppaan menoa vastaan.Yleesä järjestely tietää eläinlääkärikeikkaa. Kyllä Kissamummu häkeltyi aivan, kun mentiinkin ihan tuttujen ihmisten luo vierailulle.

Ruoka ei tosin siellä maittanut lainkaan, vaikka Kissamummu yleensä pitää huolen, että klo 15 pitää olla tarjolla jotakin syötävää, jos palvelijoitaan, ihmisiä, on lähettyvillä. Mutta Pikkukissa söi. Söi aamulla kotona, söi kylässä, söi kotiin tullessa, söi illansuusa, söi illalla..... Nyt taitaa ottaa takaisin sen kaiken ravinnon puutteen, mistä alkuviikolla kärsi. Ja, jos ei ruokaa ala siinä siunaamassa näkyä, kun nuoriherra haluaa, ääni on vaativa ja desibelejä ei säästellä (pitäisiköhän harkita kuulosuojaimia itselle?)
Mukava seurata, kun pentu on nyt kunnossa. Leikki maistuu, turkkia pestään vähän väliä ja se ruoka on tosi tärkeää (syö Kissamummunkin ruuat, ellei ehdi väliin).

Yksi huono tapakin on löytynyt. Pikkukissa puree! Sormia, varpaita, nenää, leukaa, tai ihan mistä vaan kiinni sattuu saamaan. Nuolee ensin vaikkapa kädenselkää ahkerasti ja salamannopeasti pamauttaa naskalihampaat kiinni! Öiseen aikaan varsinkin vähän kelju tapa. Meillä on siis aloitettu päivittäin tapakasvatuksen aakkoset. Tukiopetusta annetaan tarvittaessa yölläkin.

Kun palasimme kotiin, kylppäristä oli lattia kadonnut pieneltä alueelta, keltainen "rantahiekka" pilkisti paikasta, jonne ennen olivat valuneet suihkuvedet. Olinpa kuvitellut lattian olevan vähän paksumman!




Aamulla ennen lähtöä huomasin, että nukkekodin Nelmi taitaa saada vieraan lähiaikona. Ensio on tulossa! Sanoi, että "suoraan uunista, päivää!"
Ja Pikkukissa meinaa astua päälle.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kissoja (ja yks mummu) remontin rytkeessä

Ensinnäkin helpotuksen helpotuksen helpotus! Pikkukissa alkaa olla kunnossa. Ruoka alkaa maittaa (myös Kissamummun kupista) ja sitä pyydetään VALTAVALLA äänellä. Leikkiminenkin on jo kivaa, pallot ja leluhiiret saavat kyytiä. Energiavarastot alkavat täyttyä.
Kissolla on nyt selvästi rauhallisen rinnakkaiselon vaihe alkanut. Älä häiritse, niin en minäkään häiritse, sanoo Kissamummu Pikkukissalle. Välillä Kissamummun pitää muistuttaa asiasta lyhyellä, matalalla murahduksella. Yllä olevassa kuvassa oikealla oleva kumpare on Kissamummu piilossa päiväpeiton alla. Tähän kuvaan kuuluisi vielä äänitehosteena  mahtava kaksinkertainen kehruuhurina.
Yöllä nukuttiin kaikki yhdessä, kissat eivät-aivan-kylkikyljessä sängyn jalkopäässä ja minä sain loppuosan sänkyä. Tosin illalla oli Pikkukissan kanssa vahva erimielisyys siitä, voiko ihmisiä purra naamaan! Terävät hampaat pyrkivät kiinni nenääni tai leukaani nukkumaan mentäessä.
No, miksi tällaiset nukkumajärjestelyt?  Kissoja on pitänyt  totutella asustelemaan kokoaikaisesti makuuhuoneessa, koska tulin tilanneeksi kylppäriremontin alan yritykseltä talvella aikataululla "heti-kun-teille-sopii". Tietysti sopi juuri nyt. Ulko-ovesta kuljetaan ja eteisessä on ...hmm... kaaos! Kyllä tulee tällä menolla Pikkukissasta varsin hyvin stressiä sietävä kollipoika!

Eilen lähti kalusteet ja pari hyvin nuorta miestä pudottelivat kaakelit seiniltä lattialle, laittoivat jonkinlasen "imurin" hurisemaan ja poistuivat.
Ensin lähti kalusteet........................................sitten lähti seinät!











Jonkinlainen metelihän tuosta lähti, mutta viereisessä huoneessa olleet kissat nukkuivat! Eipä tuntunut häiritsevän yhtään. Tätä sitten kestetään mahdollisesti nelisen viikkoa. Lattiakaivon vaihdosta aiheutuu vielä uskoakseni TOSI kova meteli, mutta sen jälkeen uuden rakentaminen lieneekin hiljaisempaa puuhaa.
Varasin jo varmuuden vuoksi kisuille päivähoitopaikan, sillä ensi viikolla pitäisi olla töissä, eikä päästä yhdessä meteliä karkuun minnekään.
Parhaillaan ryminä jatkuu! 


tiistai 16. maaliskuuta 2010

Tiistaina 16.3.2010

Kisu taitaa hitaasti toipua. Vettä on juonut jo aivan itse, jopa Kissamummun kupista. Ruoka ei vielä mene kuin syöttämällä. Eikä oikein tykkää siitäkään. Mutta syönnin jälkeen, kun on puoli kissaa pesty ruokajäämistä, seuraa jotakin tosi mukavaa! Otetaan suka ja harjataan. Hrr, hrr, hrr, hrr. Aivan kuin Helmi-emon kieli nuolisi pitkin selkää ja kylkiä! Äänestä päätellen luusisi kehrääjän olevan TOSI ison kollin. Mutta mikä tärkeintä, kaikki, mikä on mennyt suusta sisään, on pysynyt sisällä. No, ihan normaalia poistumaa on saatu jo aikaiseksi!


Huomenna alkaa kylpyhuoneremontti. Aika pahaan aikaan. Kissat eivät varmaan oikein tykkää. Tulee melua ja liikennettä ja joutuu makuuhuoneeseen päivän ajaksi evakkoon!

Tauluja pitää siirtää kulkureittien seiniltä ja vähän muualtakin. Nämä ovat tallessa ja turvassa tältä remontilta.





Pikkusauna ulkoa ja sisältä








Kalastajan maja



                                                                                         
Vintti 
 Keskikerros





  Alakerta






                                                                      Ompeluateljé

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Rankkaa pikkuisella


Olipa rankka alku pikkuisella uudessa kodissa. Ruokahalu meni toisena päivänä ja koko ajan vaan oksetti. Maanantaina piti sitten turvautua Kissamummun luottolääkäriin. Ja niinhän se Anssi sai heti selville, että tuommoinen syömättömyys ja oksentelu oli saanut aikaan jo kuivumista pikkupennun elimistössä.
Reippaasti ja rohkeana pikkuinen antoi ottaa verikokeet ja röntgenkuvat. Itketti tosi vähän. Kuvat otettiin, jotta saatiin selville, ettei ollut tullut nielaistua mitään massuun sopimatonta tai ettei massussa muuten ole mitään vialla. Iso ilmakupla siellä näytti majailevan, muuten kunnossa. Odotellaan siis suurta pamausta - ehkä.
Lääkäri oli sitä mieltä, että isot muutokset olivat aiheuttaneet stressin elimistössä ja  juuri ennen muuttoa saatu rokotus saattaa laukaista myös tuollaisen reaktion. Nyt odotellaan ruokahalun paranemista ravintolisän ja pahoinvointia estävän lääkkeen avulla. Huomenna soitellaan lääkärille uudelleen, ellei ruoka ala maittaa. Toivomme kuitenkin pikaista paranemista!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Kissavauvan kehräystä, pehmeitä tassuja ja kirkkaan sininen katse


Eilen illalla soi ovikello odotetusti ja sieltä pari tuttua ihmistä tuli mukanaan iloinen lähetys Tampereelta! Pieni, suloinen, pehmoinen ja hyvin hellyttävä kisupoika muutti meille. Yllä olevassa kuvassa ikää on vajaat 10 viikkoa, nyt jo ruhtinaalliset viisitoista.
Kissamummu hämmästeli tulijaa ja katsoi lyhyen nuuhkaisun jälkeen parhaaksi ryömiä sängyn alle omiin oloihinsa. Pikkuinen touhusi aikansa kanssamme ja nukahti sitten syliini "keinoemojensa" lähtiessä. Ilta meni nukkuessa, leikkiessä, vähän syödessä jne. Hyvin oli vauvan oma emo opettanut siisteysasiatkin. Hiekkalaatikolla käynti sujui juuri niinkuin kuuluukin. Ja se kehruuääni on jo varsin ... hmm...miehekäs!
Mutta kyllä hän on pieni! Ja sievä!
Kissamummu ei oikein taida tietää, miten tuollaiseen pikkuveljeen pitäisi suhtautua. Kääntäisikö selkänsä, murisisiko vähän vai antasiko olla vain omissa oloissaan. Kissa on muutamia kertoja parin viimevuoden aikana toiminut lainakissojen kaverina. Aina menee muutama päivä ihmetellessä, mutta lopulta ollaan parhaita kavereita. Varmasti tässäkin tulee ihan pian käymään niin!


tiistai 9. maaliskuuta 2010

Nelmin takki ja muuta mukavaa

Maaliskuu ja talvi jatkuu. Nukkekodin Nelmi sai lämpimän mutta keväisen aurinkoisen värisen villatakin. Kyllä nyt kelpaa hänen istuskella "mökkinsä" terassilla. Nukkekodissa olisikin seuraava projekti odottelemassa.  Kylpyhuone on ainoa paikka, joka alkaa olla kunnossa. Makuuhuoneeseen olen tehnyt sängyn ja keittiössä on oikein valmiina ostettu ruokailuryhmä. Keittiökaapit odottelevat vielä asennustaan pienen parantelun jälkeen. Sarana-asennus ei oikein onnistunut.

Nelmi-mummu muutti nukkekotiin viime keväänä. Pään ja kädet muovailin  cernit-massasta. Vartalon tukena on askartelunorkkoa. Sen avulla saa mukavasti asentoa muuteltua. Kevään tullen Nelmi siirtyy varmaan puuhailemaan puutarhaansa. Tämä olikin ensimmäinen vanhaksi mummuksi tehty nukke. Aikaisemmat, isot ja pienet ovat olleet vähän nuorempaa ikäluokkaa muistuttavia. 
Profiilissa oleva omakuva (josta minua ei kyllä taida tunnistaa) on sitten toinen mummelia muistuttava. Hän on Nelmiin verrattuna tosi jättiläinen. Hän elää vaihtelevan vilkasta käsinukke-elämää.


Nelmillä on kotinsa yläkerrassa lastenlapsille varattu huone. Lapsia en vielä ole siellä tosin nähnyt. Kunhan tulen hankkineeksi taas sopivaa askartelumassaa, saattaa joku ipana ilmestyäkin mummun kaveriksi. 


Kevättä odotellessa Nelmi hankki pihalle uudet "kivi" - laatat.
Pihalaatat odottelevat nekin paikalleen asettamista. Tästä kaikesta voi päätellä, että koko nukkekotiprojekti on vielä melkoisesti kesken. Valmistumisella ei edes ole mitään kiirettä. Suunnitelmatkin muuttuvat vähän väliä... Ehkä se joskus on tapetoitu, maalattu, kalustettu ja asutettu. Tai sitten ei. Aina tulee jotakin muuta puuhaa väliin (töissä käyntiä ym. pientä).




Kissakin oli kiinnostunut Nelmin seurasta hetken aikaa, mutta jatkoi sitten omaa hurinaansa ja torkutteluaan.
 



 Kissa sai oman kopan entisestä tilkkukopasta. Ei oikeasti ole kovin innostunut koko virityksestä. Olkkarin sohva on edelleen paras paikka.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Lauantain kirpparikierrokselta

... ei löytynyt uusia kavereita tällä kertaa, mutta jotakin tarttui mukaan kuitenkin. Isosuinen lasimaljakko kevättalven tulppaaneille, pari sipulimaljakkoa, olkkarin pöydälle suuri virkattu pöytäliina ja hauska turkiskaulus, joka jatkojalostetaan myöhemmin. Löytyi vielä neuletakkikin ja hauskat lammaskarvavuorikengät, jotka eivät uutta häpeä. Ja tosi sopuhintaan!

Aamulla sää oli upean aurinkoinen, hiukan jo viitteitä keväästä!

Tällä pelillä olisi päässyt hienosti liikkeelle aamulla. Jalkakäytävät ovat hiekattomina hyvässä potkuttelukunnossa. Piti kuitenkin turvautua autoon, kun kierros piti aloittaa naapurikunnassa sijaitsevasta antiikkiliikkeestä. Se ei ollutkaan auki, vaikka juuri lauantait ovat niitä ainoita aukilopäiviä! Harmi Tulipa tutkittua sitten vaan  sikäläiset kirpparit. Sieltä löytyi tulppaanimaljakko ja vähän nappeja ym. ompelutarvikkeita. Outoa, että joiltakin kirpparimyyjiltä on kadonnut ihan todellisuudentaju. Käytettyjen tavaroiden hinnat on kovemmat kuin uusien vastaavien. Ja nyt en tarkoita mitään vanhoja keräilyharvinaisuuksia.




Kotona Kissaa nukuttaa. Ollan taas parhaita kavereita, kun lähikaupassa oli possun pumppua ja toin mummelille sitä tuliaisiksi. Siihen oli helppo sekoittaa myös plakinpoistojauhe.
Kissamummu on hyvin pieniruokainen eläin yleensä. Sydäntä taitaa kuitenkin syödä niin paljon, kuin tarjoaa. Sittenpähän maittaakin uni taas. 

 Sain eilen viestin, että uusi kissavauva olisi tulossa noin viikon päästä. Jännittävää! Meille kaikille!