lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannuspäivän iltana

 

 Ekat pihamansikat on syöty. Ahomansikan taimi tuli joskus perennalahjoituksen kylkiäisenä ja vuosien kuluessa levittänyt rönsyjään pitkin pihaa. Satoakin on tullut pitkin kesää jo useampaan vuonna, vähän kerrallaan. Olivat makeita!

 


Nykyään meillä on enimmäkseen beigeä. Seinä on sävytetty tismalleen kissojen kiipeilytelineeseen sopivaksi. Ja aivan vahingossa!


Lattia sen sijaan on sävytetty aivan kissaan sopivaksi. Eipä tullut tuokaan mieleen pinnoitteen väriä valitessa.
Ja vanha mattokin napsahti saman sävyisenä entiselle paikalleen.  Samoin kissan "unipussi".















Mutta  on meillä uusikin väri! Meillä on uusi tuoli. Vanhat Sirut muuttivat uuteen kotiin ja mummulaan muutti kunnon laiskanlinna. Nyt voin ruveta kertaheitolla entistä laiskemmaksi.  
Heti tuolin tultua alkoikin laiskottaa niin vietävästi, ettei rempan jälkisiivous tahdo millään maittaa. Onneksi on hyvä (teko)syy. Lattialistat ovat vielä rautakaupassa, joten esim. kirjahyllyjä ei kannata täyttää. Nehän pitäisi purkaa ja siirtää listojen kiinnityksen ajaksi. Koska kirjahyllyjen sisältö purettiin viimeisenä, kaikki muu on niiden takana/alla piilossa, joten eihän muutakaan tavaraa paikoilleen saa! Muutamalle taululle löytyi kuitenkin jo paikka. Samoin eteisen peili muutti täsmälleen entisille sijoilleen.

Tässä kelpaa retkottaa!                           Peili heijastelee valoa tuttuun tapaansa.




Tuoliin laitoin suojaksi peitteen, koska huomasin jonkun muunkin nauttivan siinä laiskottelusta.
Tai oikeastaan laiskottelijoita on enemmänkin. Aamulla kissamummun piti sanoa oikein "kova sana" ennenkuin poika ymmärsi, ettei aina voi olla sen vuoro. Tulin siis ostaneeksi mukavan kissanpesän, jossa itsellänikin on joskus vuoro istua.



 

On hyvin taloudellista, kun on samat lempivärit joka paikassa.  Auringon haalistamat ikkunapokat sai paikkamaalattua saunan seinien sävytyksessä vuosi sitten käytetyllä kyllästeellä. Oli tismalleen samaa tummanruskeaa. Puisiiin maalaamattomiin ikkunalautoihin tuputtelin parkettivahaa. Sitähän ei enää onneksi tarvitse lattialle levitellä. Ikkunalaudoissa oli muistaakseni jokin huonekaluvahakäsittely entuudestaan. Sitä vahaa ei vaan enää taida olla jäljellä. Ei ainakaan mistään löytynyt. 


Arjen tultua on suunnistettava verhokauppaan. Kun kaikki on siis haalean vaaleaa ja väritöntä sitä tuolia lukuunottamatta, pitää verhoihin löytää jotakin jujua. Isoja kuvioita? Ehkä kukkia? Katsotaan, mitä löytyy. Meidän kylällä on onneksi uusi verhokauppias valtakunnallisen ketjun lisäksi. 
Katsastellaan... Jotakin ideaa on muhimassa, mutta hyviä vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!



torstai 23. kesäkuuta 2011

Kissat rempan jaloissa

Naputusta, koputusta, ratinaa ja ryskettä. Välillä vähän konesahan soittoa. Lattian vaihto ei ole ollut äänetöntä puuhaa ollenkaan. Kissamummua ei meteli ole haitannut. Liekö kuulokin jo heikennyt (vaikka hyvin kuulee vaikka umpiunessa, kun kuivaruokapussia käsittelee). Poika pelkäsi aluksi kaikkea mahdollista tavallisuudesta poikkeavaa ääntä, mutta selvästi päivien kuluessa alkoi tottua (paitsi kuviosahan meluun).


Kissoilta ruokapöydälle meno on periaatteessa kiellettyä, mutta kun silmä välttää, voi talitinttejä hypätä tiirailemaan oudossa paikassa olleelle pöydälle. Talossa lienee rauhallinen hetki.











 "Tule vaan siihen viereen"


 "Mitä nyt tehtäis? Onko ehdotuksia?"


Katsellaan unia yhdessä. Unelmoidaan lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta. 


Leppoisaa juhannusta!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Viikonloppu vierähti

Lauantai meni tapetoidessa ja parkettia repiessä.On se kumma, kun saa yhden seinän (sen suunnitellun) kuntoon, seuraava huutaa selvästi kunnostusapua. Alunperin piti tapetoida olohuone. Näin myös tapahtui. Olkkarin seinät ovat nyt kukkatapettien jälkeen pellavanväristä paperia ja kermanvalkoista "vakosamettia". Tai siis vakosametilta näyttävää struktuuripintaa. Oikein tylsän näköiset. Mutta puhtaat, kauniit ja valoisat.
Perimmäinen tarkoitus on ollut jo jonkinaikaa vaihtaa olohuoneen ja eteisaulan lattia, joka on loppuunajettua ja alunperin hiukan hmmm. erikoisesti asennettua parkettia. Vielä, kun kollipoika päätti merkata sen useammastakin paikasta, ei uusimista ollut enää syytä pitkittää. Koska eteisen seinät oli päällystetty alaosastaan lautapaneelilla (kyllästyttänyt jo vuosikaudet), nekin piti poistaa. Tilalle tapetit. Tykkään enemmän kuin maalatusta pinnasta. Tällä kertaa.


 Liisterin sekoitusapulainen. Ämpärissä vettä ja hetki kuvan ottamisen jälkeen apulainen nousi ämpärin reunaa vasten ja mätki käpällään vettä ympäri lattiaa! Liisterin lisäyksen yhteydessä siirsin avustajan toiseen huoneeseen.



Myöhemmin "pomo" tarkasteli tapahtunutta muutosta tähystyspaikaltaan.


Eteisen uutta, vihertävää seinää. Väri luonnossa huomattavasti kauniimpi. Tämä puhelimen värintoisto on vähän niin ja näin...


Siis mitä IHMETTÄ täällä on tapahtunut? Kissamummu kummastelee kuvassa parketin alta paljastuneella aidolla VINTAGEMUOVILATTIALLA.
Parketin irtikampeamisesta lähti melkoinen ääni, jopa ilman sähköisiä työkalujakin. Kissat välttelivät melua koko viikonlopun lymyten ties missä koloissa. Nyt niitä koloja piisaa, kun koko olohuone on tyhjennetty täyttäen vastaavasti muut huoneet.



Outoa on! Tuumaavat kaverukset. 


 
Ja mikä se tämä on? 
Siinähän on ollut pätkä seinää joskus talon varhaisvuosina. Näppärästi oli parketin asentaja tasoittanut muovimaton puutteesta aiheutuneen lattian kolon leikkelemällä muovitabletin suikaleiksi. Näppärää! Yllänköhän vastaavaan luovuuteen ennen uuden lattian laittoa?
 
Ja tässä pari kuvaa liittyen edelliseen postaukseen. Tilava perheauto on myös oiva kuljetuskalusto :)
 
 
 
 
Sinne me kaikki sovittiin, eikä tullut edes ahdasta.

Vanhan lattian toimittamiseen kaatopaikalle tarvitaan kyllä sitten lähipiirin apua ja peräkärryä. Ei mahdu, ei!



Rempassa pidin kirpparikierroksen mittaisen tauon sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä vain siskon seuraksi ja tosiaankin pitämään vähän taukoa.
Mukaan tarttui kuitenkin vanha Riihimäen lasin vaasi (näitä on jo monta ennestään). Ensimmäiset, vaaleanpunaiset,  perintönä omasta mummulasta sieltä kaukaa lapsuudesta. Mukaan lähti myös hauska posliinikoira (sisko osti sen kaverin) sekä ARI -tehtaan nukke. Alunperin muinaisesta DDR:sta kotoisin. Nukke on saman mallinen, kuin joskus aikanaan hankkimani tukkatöyhtökappale. Selvästi kaksoset.








Alla ison sylissä se töyhtöhyyppä.


P.S Kaikki kuvat ovat huonoja puhelinkuvia. Kameran välijohto on jossakin hyvässä piilossa. Löytynee rempan päätyttyä.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Miten viisi elefanttia mahtuu kuplavolkkariin?

Tai kuusitoista laatikkoa lattialaminaattia, puoli tusinaa ovenkahvoja, muutamia työkaluja, yksi pyörätuoli, kuski sekä yksi matkustaja Toyota Corollaan?

Elefantithan menivät kolme taakse ja kaksi eteen. Vähän samalla tavalla se Corollakin täytettiin.

Remppa siis jatkuu. Olohuone on tapetoitu puoliksi. Toinen puoli vailla uusia tapetteja vielä. Ovat rullalla. Eteinen on tapetoitu melkein. Liisteri loppui illalla enkä jaksanut ruveta sekoittamaan uutta. Olin joskus ostanut jostakin  rautian alennuskopasta tapetteja ilman sen kummempaa suunnitelmaa niiden loppusijoituksesta. Vihertävät päätin sitten liimailla eteisen seiniin huomatakseni yllätyksekseni, että ne ovatkin himmeän raidallisia! Meille tulee siis raidallinen eteinen. Kuva tulee, kun loput raidat seinää koristaa.


Päivä EI alkanut oikein mukavasti. Lämmintä ja aurinkoista oli sää tosin. Ja isännöitijä soitti aamulla. Olen maanantaista asti yrittänyt häntä kiinni, eilen jätin soittopyynnön ja sain lupauksen soitosta "ihan kohta". Kahdeksantoista tuntia. Se ihan kohta. Mutta asiat selvisivät odottamallani tavalla.

Päätin sitten lähteä reippaana mummuna rautakauppaan. Hyppäsin autoon, ajoin pihasta kadulle ja kuulin ILKEÄN räsähtävän äänen ja sitten vasemman etupyörän tienoilta alkoi kuuluua rahisevaa, laahaavaa rutinaa. Vikadiagnoosini lienee osunut oikeaan. Jousi poikki mummun ralliautosta. Voi (sensuroitu sensuroitu sensuroitu) ! Rauhallisesti kadulta takaisin pihan puolelle ja soittamaan jo hyvin läheiseksi muuttuneelle korjaamolle.  "Vaihteessamme on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa....." Lopulta joku vastasi, eikä onneksi tarvinnut kuunnella jotakin verenpainetta nostattavaa odotusmusiikkia. Lupasi ensin hövelisti yhdistää huoltoon, mutta palasikin kertomaan, että siellä ollaan kovin varattuja, mutta soitetaan hetken päästä minullepäin. Tarkisti vielä puhelinnumeronikin. Klo 9.50. Hyvä odottelenpa hetken... toisen hetken... kolmannen hetken...
Ei, hitto! Poika kuskiksi ja sinne rautakauppaan lattiaa hakemaan. Puhelin taskussa. Samalla keikalla hoideltiin muitakin asioita. Ei soittoa. Kotiin noin neljän tunnin päästä (huhhuh olipa noita asioita !). Ei sitä soittoa kuulunut. Soitin uudelleen . Ja kas sain juuri sen henkilön kiinni, jota tavoittelinkin. Sitten hinausautolla mummun  kulkuneuvo korjaamolle ja nyt odotellaan milloin saa lunastaa älyttömän paksua setelitukkoa vastaan. Kyllä tänään vähän otti pattiin!!!
Ai niin ja pojalle tuli ilmoitus postipisteeseen saapuneesta paketista. Sekin oli eksynyt väärään hyllyyn ja tarvittiin kolme postineitiä etsimään kadonnutta kissanruokalähetystä. Onneksi löytyi ja kissat saivat appeensa.

Niinpä oli varsin rentouttavaa repiä lattiasta vanhaa kissanpissaamaa parkettia (oli se pirun kovaa liimattu levyksi - oli lähteä koko huoneellinen  kerralla ja joku ovikin pudota saranoiltaan).

Kai tässä iloisempiakin päiviä on odotettavissa! Ja onneksi ei satanut. Ennenkuin illalla vähän.
Ei kuvia. En jaksanut ladata. Toisena päivänä. Hyvää yötä!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Räjäytimme huushollin - melkein

Siis tarkoitus on tämän kesän aikana poistaa kollipojan merkkaama ikivanha parketti ja laittaa tilalle uutta lattiapintaa. Kollihan vapautettiin "sukukalleuksistaan" ja elämä on ollut varsin rauhallista sen jälkeen. Tarkoitus on siis korjata  aiempia vahinkoja, jotka kieltämättä taitavat vieläkin tuoksahtaa herkimpiin neniin.
Ihan lattiatasolle ei vielä päästy. Aloitettiin repimällä vanhat tapetit  olohuoneesta ja ammuvainaan aikaiset puolipanelit eteisestä.

 Näin lähtee vanhat seinäpaperit!


 Ja tältä näytti eteisessä, kun panelien purkaminen oli jo aloitettu.

 Tässä paikkaillaan lukuisia naulan ja ruuvin reikiä. By assistenttini!

Tässä on jo seiniin maalatut kukkakuviot peitetty Empire- kalustemaalilla (jota löytyi purkinpohjat kaapista). Samalla maalilla paikkamaalattiin ovikarmien kolhutkin. Seiniin päälle tulee tapetti, joten ennakoitiin siis kukkien mahdollista läpikuultavuutta...



Tässä on jo uutta tapettia pakallaan. Pellavan väristä peruskamaa. Kuvassa näyttää oudon sinertävältä!  Sopii hyvin muutenkin tylsään ympäristöön....

Lattiaa ei vielä purettu kuin kokeeksi. On kyllä varsinaisen amatöörin laittama (asentajana joku asukas paljon ennen meidän perhettä tai edes meitä edeltänyttä..) Huomenna olisi tarkoitus ryhtyä tositoimiin ja kaivaa alta  suklaanruskea muovimatto vuodelta 1979! Sen päälle sitten uutta pintaa.

Mukavasti kuluu lomaviikot - ruhtinaalliset kaksi (2)- näissä sisustuspuuhissa.
Mukavaa kesäkuuta sinullekin!

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Meitä on petetty!

Kesäkuun 11. päivä. Huomenna on Helluntai ei Juhannus. Silti juhannusruusut ovat täydessä kukassa!




Pionit olivat näin pulleita eilen illalla klo 22.30. Nyt vaalean punaiset ovat jo auki. Samoin keltaiset päivänliljat. Ja ruskoliljat. Kukkiikohan tuolla pihalla enää mitään juhannuksen jälkeen vai onko silloin kaikki ohi jo??

 


Nyt mietin, lämmittäisinkö saunan vai menisinkö istumaan terassille? Taitaisi olla sama tulos. Onneksi suihkusta tulee vettä. Kukat ja mummu kiittää!

Pikkuruisen kansakoulun pikkuiset opetustaulut

Vihdoinkin viime yönä  sain aikaan kauan suunnittelemani operaation. Yötyö johtui siitä, että klo 22 oli vielä kirkasta kuin päivällä, enkä huomannut vilkaista kelloa ja kun tulin aloittaneeksi....
Vuosikausia - olin sanoa vuosikymmeniä (enkä olisi juuri liioitellutkaan) - sitten erään koulun roskakuormasta pelastamiani aitoja kuvia on nyt saatu muokattua. Kuvat ovat ymmärtääkseni 50-60 -luvulta ja tarkoitettu alakansakoululaisten ainekirjoituksen tueksi. Tulipa monta vanhahtavaa sanaa! Jos joku tietää näistä enemmän, kertokoon ihmeessä minullekin!

Kuvat ovat noin 5-6,5 cm kokoa, siis opetustauluja 1:12. Niitä on aikamoinen rasiallinen, paljon erilaisia, joten ryhdyn tässä miettimään myyntikanavaa...

Kuviin liittyi vyötteitä, joissa oli seuraavanlaisia selitteitä:

Osa vyötteistä oli niin repaleisia, että leikkelin olennaisimman talteen. 
Kuvat on nyt liimattu ohuelle kartongille.  Väri näyttää vähän haaleammalta kuin luonnossa. Kovin kirkkaita ne eivät ole, sillä ilmeisesti originaalit on akvarelleja. Tässä siis tällainen otanta kuvavarastosta.








sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ihana kesäkeli!

Päivällä käveltiin piiitkä lenkki kaukana kaikesta metelistä. Mukavan lämmintä oli, ei liian kuumaa kuitenkaan. Lähirannassa härkälintupari pesimäpuuhissa. Toivottavasti saavat elää rauhassa läheisestä uimarannasta huolimatta. Härkälinnut ovat pesineet samassa paikassa jo vuosikaudet, mutta eipä minulla olekaan minkäänlaista mielikuvaa poikasista??? Samalla järvellä pesii myös runsas lokkiyhdyskunta, tiiroja, sorsia ja äänestä päätellen myös kuikat puhumattakaan rantojen lintuasukeista. Lajien kirjo on varsin  runsas!



 
 Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

 Keskellä kiveä oleva valkoinen läikkä on oikeasti hautova kalalokki!

Kesäpäivä järvellä


Järvivesi olisi ollut jo uimalämmintä!


Kotona odotti yrttivahti pihalla

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, vierailijani!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kissamummun syntymäpäivä ja päihdeongelmainen isikisu

Kissamummu täytti kaksitoista vuotta. Syntymäpäivä on toukokuun 29. tai 30. Ihan varmaa ei kuulemma ole, kumpana päivänä kissaemo pyöräytti pentueensa jonnekin maalaistalon ulkorakennukseen. Viime vuosituhannen viimeistä kevättä silloin elettiin.

 Ihan vauvana uudessa kodissa.

 Edesmenneen siskon kanssa ikkunalaudalla. Sisko on oikeanpuoleinen.

 Samalla ikkunalaudalla varjokuvan kanssa.

 Uusissa punaruutuisissa valjaissa pihalla vuoden vanhana.


 Rento ote elämään. Lainasin ihmispoikien kerrossänkyä.

Että tämmönen kiipeilyteline. Tehkääs perässä!

Enää ei mummukissa paljon kiipeile. Ketterästi tosin hyppää pöydälle (varsinkin työpöydälle aina kun ommellaan) ja vikkelästi sänkyynkin. Toisinaan innostuu nuoremman kaverin kanssa vilistäämään pitkin taloa, mutta suurimman osan päivää viettää torkkuen.

Synttärikakku oli muuten pakastekalaa, nam!

Sitä söi myös isikisu, se entinen kollipoika. Poikahan ei ole oppinut syömään kuivaruokaa lainkaan. Ihmettelee vain, että mitä ihmettä noilla nappuloilla pitäisi tehdä?! Siksipä olinkin aika hämmästynyt eilen aamulla  huomatessani kissan puuhaavan jotakin kovin keskittyneesti keittiön lattialla olevan "raksupussin" takana. Viereisestä kaapista oli keploteltu näyttelytuliaisina saatu kissanminttupussi. Pussin oli purtu reikiä ja suurin osa minttunapeista oli näljätty pehmeäksi mössöksi tai osin syöty. Sitä, kuinka paljon oikeasti oli syöty, en osaa sanoa. Ei ehkä kovin monta kuitenkaan. No, vauhti oli sen jälkeen hirmuinen. Pallot ja lelutorakat saivat kyytiä! Vaikutti hyvinkin nousuhumalaisen touhulta. Nyt alkoi välitön päihdekuntoutus. Minttunapit on varmassa paikassa, josta niitä saa rajoitetusti.