sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Postin tuomaa

Menneellä viikolla tuli sitten postitse kapea, korkea kissan raapima- ja kiipeilypuu. Siinähän meni mukavasti tovi jos toinenkin sitä kootessa. Kissamummu oli käynyt sitä kokeilemassa pojan aloittaessa kokoamista päivällä. Saapa nähdä, mitä myöhemmin joukkoon liittyvä uusi perheenjäsen asiasta tuumaa parin viikon päästä. Ollaan siis odottavalla kannalla. Kävin uuden Feliway-haihduttimenkin jo hankkimassa uuden perheenjäsenen tuloa silmälläpitäen.

Hiihtoretken jälkeen ja muuta mukavaa

Oli oltu lainalasten kanssa hiihtolenkillä lähimaastossa. Yhdellä kaverilla kävi vähän samoin kuin Suomen muutamilla olympiahiihtäjillä, ei kertakaikkiaan kulkenut. Tästä suivaantuneena ilmassa alkoi lennellä sauvaa, pipoa ja rukkasta. Turhautuminen oli ilmeistä!
Myöhemmin ruokapöydässä kerroin kotijoukoille epäilleeni, että olimme törmänneet siihen kuuluisaan Känkkäränkkään hiihtoreissulla.Pienin porukasta, ikää 3,5v. siitä kyselemään, että mikä se Känkkäränkkä oikein on. Laulelin sitten hänelle pätkän asiaa valaisevaa lastenlaulua, johon pikkuinen jatkoi välittömästi: " Mun Sami on nähnyt ihan oikeen noidan!"  Kuulomatkan päässä toisaalla talossa ollut veli huikkasi: "Jaa mitä mä oon nähny?" Salamannopeasti pikkusisko teki vastakysymyksen hänelle: "Etkö oo muka koskaan nähny OVARAA!" No just! Mitäpä tähän lisäämään, vai?

Ihanaa, Talvikki on tulossa!

Jalat ovat vieläkin puuduksissa ja päässä surisee. Taikasormet tuli kierreltyä ja kaikkea ihanaa tarttui enemmänkin mieleen kuin käteen ja kassiin. Nukkekotijutut olivat aivan ihastuttavia ja mukana oli todellisia taidonnäytteitäkin. Ja ihan älyttömän paljon ihmisiä! Toivottavasti messutapahtuma oli myyjillekin antoisa. Katselijalle ja ostosten tekijälle se oli sitä aivan varmasti.

Messuilla kiertelin TuulikkiTalvinallen uuden äidin kanssa. Tuulikilla on ollut kovin ikävä ikäistänsä ja kokoistansa kaveria ja messuilta löytyikin ihana valkoinen mohairturkis, jota katsoessa saattoi jo nähdä syntymässä olevan Talvikin! Nyt Talvikin turkki odottelee muokkaamista lopulliseen muotoonsa, ihan pian!
Mummun Nallesairaalasta löytyi hopeanhohtavaa tassunpohjakangasta jo valmiina odottamassa. Talvikista taitaa syntyäkin jääkarhun näköinen Nalle!

perjantai 26. helmikuuta 2010

Viikonlopun alkua

Nyt Tuulikki Talvinalle muutti omaan kotiinsa. Siellä olikin jo monta karvakaverusta odottelemassa. Tuulikki sai asianmukaisen syntymätodistuksen mukaansa. Olisin laittanut sen  tännekin näytille, mutta taidot loppuivat kesken. Eipä taida saada liitettyä kuin valokuvia...

Kissamummulle kuuluu hyvää (niin myös sohvalle), sillä raapimapuu on osoittautunut oikein mainioksi paikaksi. Sitä on kiva rapsutella kynsillä ja sinne on hyvä piiloutua, kun joku (lue: mainamummu) lähestyy silmätippapullon kanssa. Kissamummulla on jatkuvaa lääkitystä vaativa silmänpainetauti.

Huomenna pitäisi suunnistaa Tampereelle 'Taikasormet' -messuille. Viime vuonna mukaan tarttui mm. kullankeltaista mohairia, josta sitten keväällä syntyi Takku -nalle. Takku asustelee täällä kotona, ainakin toistaiseksi. Tuntuu viihtyvän hyllyllään muutaman muun kaverin seurassa. Laitanpa tähän Takunkin kuvan, Hän sattuu muistuttamaan aika paljon Tuulikkia ulkonäöltään (on tehty vuosisadan alkupuolen nalleja muistuttavaksi muokkaamistani kaavoista).
Tässä Takku Nallekarhu

Takku onkin ainoa meillä syntyneistä nalleista, jonka turkki on aitoa mohairia. Muut parikymmentä ovat joko viskoosisekoitteista turkista, aivan keinokuitukarvaa tai villakangasta.


maanantai 22. helmikuuta 2010


Eipä muuttanut Tuulikki vielä uuteen kotiin. Jäi tänne muiden nallejen joukkoon vielä asustelemaan. Olipa niin valtaisa lumipyrykin, että pikkuinen nalle olisi voinut vaikka eksyä. Ehkä hän saa nimipäivähunajansa sitten myöhemmin! Kaverina Tuulikilla on tällä hetkellä Nyyrikin lisäksi pimeää pelkäävä Holger. Ja onhan niitä muutamia muitakin, joita esittelen myöhemmin. Tässä ovat vasta nämä uusimmat kaverit.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010


Kissamummu on "nauttinut" talvesta piipahtamalla (n.3 sekuntia) valjaissa pihalla ja loppupäivä onkin kulunut melko lokoisissa oloissa.

Lunta on tuiskunnut, joten ulos ei ole mieli tehnyt. Ikkunasta näkymät ovat niin silmiä hiveleviä, että nauttia on voinut vain katsomalla. Välillä tosin piti keskittyä näihin kätilöhommiinkin. Kaksoset Tuulikki ja Nyyrikki näkivät päivänvalon lähes yhtaikaa aamupäivällä. He olivatkin 19. ja 20. "vauva" tätä lajia n.1,5 vuoden sisällä. Osa karhukavereista majailee edelleen täällä mummulassa, osa on löytänyt tiensä uusiin maisemiin hyvinkin monenlaisten syiden vuoksi.
Toisinaan saan terveisiä jo maailmalle lähteneiltä karhukavereilta. Hyvin näyttävät pärjäilevän.
Sievä vaaleanpunainen Tuulikki taitaa saada nimipäivälahjakseen uuden kodin tuotapikaa. Täytynee viimeistellä syntymätodistus vielä ennen muuttoa.