keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Pehmusteita ja pehmusteita

Tiistaiaamuna heräsin pää tempurtyynyn VIERESSÄ. Tässä syy.

Kollipoika oli hiippaillut aamulla unikaveriksi, kun makuuhuoneen oven saattoi jättää auki. Nurkkiin lirutteleminen on loppunut (toivottavasti kokonaan) tai ainakin tauolla. Kiitos! Tampereen suunnan eläinlääkärillä oli vielä yksi keino. Tosin poika on ollut aika väsynyt uuden lääkkeen aikana. Toivottavasti löytyisi vielä niitä halukkaita tyttöjä kisuäideiksi... Yksi vauvahan jo syntyi aprillipäivänä tänne! Se on suloinen!!!



Tiistaina sain vihdoin napit ommeltua pihatuolien pehmusteisiin, jotka syntyivät maanantaina joskus kauan sitten sattumalta (???!!!)  ostetusta puuvillakankaasta. Ulkovarastolle haisevat sai heittää roskikseen...


Mukavan aurinkoista on ollutkin, pehmusteet tulivat juuri sopivaan aikaan valmiiksi. Muutamat kahvit juotu pihalla nautiskellen kesäisestä säästä.
Nyt pitää ottaa selvää, voiko nuo kalusteet huitastakin vaihteestaan valkoisella kyllästysaineella ikuisen ruskean sijaan. Alkaa kyllästyttää ruskealla kyllästetyt! Ja sitten pitäisi löytää vanhat ompelukoneen jalat. Omaa "antiikkikonetta" 20-luvulta ei voi tähän tarkoitukseen käyttää... Kierrätysmyymälään ja kirppareille siis. Mihin niitä tarvittaisiin selvinnee ehkä sitten, kun sopivat löytyy. Salaperäistä, hehheh.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Juustokakkuakin riitti pääsiäisenä !


Ensin kerätään kaapeista kaikki puolityhjät keksi- ja pikkuleipärasiat. Tyhjennetään sisältö (vajaa litra) kulhoon ja jauhetaan muruiksi. Muruseokseen voisulaa (tai voirypsiöljyseosta) vajaa dl. Sekoitetaan ja painellaan irtopohjavuokaan.  Sitten tehdään täyte uunin kuumentuessa 175 asteeseen.
Täyte:
3 kananmunaa
4 rkl sokeria
vatkataan vaahdoksi

purkillinen mascarponea (olikohan 250g)
yhtä paljon raejuustoa
sitruunan mehua n. ½ dl
1 tl vaniljasokeria
sekoitetaan keskenään ja lopuksi lisätään munavaahto pienissä erissä
Kaadetaan murupohjan päälle ja paistetaan puolisen tuntia.

Sillä aikaa sekoitetaan 2 dl turkkilaista jugurttia (kermaviilikin käy ja creme fraische), reilu ruokalusikallinen sokeria ja tl vaniljasokeria.

Puolen tunnin paistamisen jälkeen otetaan kakku uunista jäähtymään vähintään 15-20 min. (ja paistetaan vaikka välillä pellillinen pullaa tms.). Kaadetaan jugurttiseos päälle ja laitetaan uuniin vielä muutamaksi (lue 5-10) minuutiksi. Jäähdytetään sitten muutaman tunnin ajan ja laitetaan jääkaappiin, josta voi käydä napsimassa ja nostaa välillä kunnon kimpaleen lautaselle kahvikupposen seuraksi. On meinaan hyvää!!! Maistui kaverillekin.

Välillä tietysti mummulassa käytiin jatkamassa pihan tonkimista talikolla ja lapiolla. Sää oli loistava! Nyt on pienen perunamaan verran nostettu kevätkaihoa, alpia, ruusun juuria ym. ja kannettu kompostoitumaan. Vielä ei tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä tilalle. Alkaa olla monta kakkosvaihtoehtoa, muttei yhtään ykköstä. No mummulan kesä on vasta tulossa.....

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Pihahommia

Meidän pihalla ei ole lunta. Naapurin on. Toisen puolen naapurin ei. Kummallista.
Kadonneista lumikasoista innostuneena tartuin talikkoon lauantaina puolilta päivin. Siirsin muutaman neliön kasvillisuutta kompostoitumaan. Ei sitten ollutkan ihan pikkujuttu. Nuo neliöt olivat tiiviisti kevätkaihonkukan (päällimmäinen kerros), siperian kurjenmiekan pikkulapsen ranteen paksuisten juurimukuloiden (toinen kerros) sekä maailman sitkeimmäksi kasviksi suosittelemani punaisen "ties-minkä-pensasruusun" varsien ja juuriversojen (kolmas kerros) sekä lisäksi vielä reippaasti vuohenputken ja koskaan-kukkimattomien-kielojen  juurakoiden vallassa. Puhumattakaan iloisesti levinneestä suikeroalpista, puuvartiseksi muuttuneesta oreganosta, ja muutamista karanneista syreenin versoista... Huh huh! 

Meiltä muuten saa sinisen Siperian kurjenmiekan juuria, jos viitsii tulla hakemaan. On niitä varmaan vielä viisi kiloa tallessa saavissa mullan alla "valeessa". Jonkun aikaa säilyvät varmasti. Kaikkea en aio uudelleen istuttaa. Nyt kyttäilen "kynnöspeltoani" ja kylvän jotakin rounduppia heti kun jotakin vihreää nousee pintaan, vaikka periaatteessa suhtaudunkin kaikkeen myrkyttämiseen varauksella. Pihan uudellleen istutus on suunnitelmissa myöhemmin keväällä.


Samalla vauhdilla (ja odotettavissa olleella selkäsäryllä) tyhjensin vielä mustan muovikompostin mullan sekaan pihalle - oli vähän hileessä sisältä, siirsin sen uuteen paikkaan ja talikoin häkkikompostista maatumattomat muovilootaan. Häkki lähti muovilootan entiseen paikkaan, koska oli talven aikana nitkahtanut melkein sen naapurin puolelle, jolla ei ole enää myöskään lunta. He aikovat pykätä rajalle aidan. No mikäs siinä! Nyt ei ainakaan mummulan puutarhajätteet ole esteenä rakennusinnolle. Aika erikoista muuten, että hileessä olleesta lähes maatuneesta kompostista ryömi esille täysin virkeä liero!!! Ihmettelimme asiaa naapurin kanssa. Hän oli myös jo pihaistutuksiaan kuopimassa. Pakastamisen kestävät madot!

Piha nykykunnossa "riehumisen" jäljiltä. Keltaiset, violetit ja vaalean lilat krookukset ovat täydessä kukassa. Edessä olevat keltaiset kasvit ovat kevätkaihonkukan lehtiä, jotka olivat kasvaneet katolta pudonneen lumen alla (lapioin loput jääksi tiivistyneet lumet sulamaan hiekkapihalle). Talvihorroksen tai muun talvisen olomuodon ovat jättäneet taakseen ainakin kimalaiset, kärpäset, sitruunaperhonen, nokkosperhonen ja leppäkerttu.

 Sitä pelkäämääni selkäsärkyä ei kuuden tunnin rehkimisestä huolimatta tullut. Olisiko syynä ollut hierova istuin, lämmin sauna vai nukahtaminen piikkimatolle? Vain polvenraato valitti saamastaan huonosta kohtelusta.

Sunnuntaina kuitenkin pienelle lenkille näkemään joutsenia lammeksi muuttuneella pellolla, sinivuokkoja metsässä ja peura lähes keskellä kylää. Joutsenet olivat liian kaukana nokialaisella kuvattaviksi.



 Peura ryökäle ehti karata lähes näkymättömiin kaivaessani kuvanottovälinettä taskusta.
On kuitenkin juuri ja juuri nähtävissä kuvan keskellä.



Sinivuokot eivät karanneet. Ovat nähtävissä keskellä kuvaa ja lukuisissa paikoissa lähimetsissä.
Näin humahti viikonloppu mummulassa. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kangasbroileri eiku kana

 
Pääsiäinen tulossa, kana valmiina pääsiäismunimaan. Lainalasten kanssa luvassa jotakin kivaa... Kanamuori pääsee mukaan!
"Missä on Helmiina? Kot kot kot..."

Viime viikonloppuna


 ... käytiin Tampereella Amurin museokorttelin kahvilassa herkuttelemassa lauantaina. Pikkuvilahdus sisätunnelmista. Ja kahvi oli hyvää ja lohipiirakka myös. Suosittelen!




Kotona ompeluhommia. Entinen verhopellava, nykyinen liivihame. Tässä vielä ilman nappeja tai neppareita. Siskolle lähdössä.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Talvi-kevät



 

    



                                                            

Työmatkalla otettujen kuvien välillä on viikko aikaa. Paikat ovat suunnilleen samat. Lumen määrä ei. Onneksi!







Kisuille on tulossa kevät!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kollipojasta tuli isi!

 Kollipoika reilu vuosi sitten. Ihan vauva!


Eilen sain viestin, että Kollipojasta oli tullut isä. Talvisen viikonloppuvierailun seurauksena oli siis uusi jäsen Birmasukuun.

 Näin rauhallisesti Kollipoika otti tiedon vastaan.

 Ei lähtenyt baariin, vaikka hallitsee oudotkin  juomatavat.

 Ei myöskään vaatinut mitään juhlapäivällistä. Tavallinen kissanruoka menettelee.

 Tarkisti kaiketi kuitenkin, miltä sellainen pentu näyttää. Siis ennenkuin nukahti!


Tässä Kolli tähyää toiveikkaana tulevaisuuteen. Viime viikolla oli jo eläinlääkärille sovittu käynti, jonka seurauksena lisää jälkikasvua ei enää seuraisikaan. Kollipojallahan on ollut suorastaan raivostuttava tapa ruikkia tai peräti kastella läpikotaisin kotimme verhot, lämpöpatterit, saunan lauteet ja seinät, kylppärin kaappi, erinäisiä ovia, keittiökaappien välitilakin kertaalleen jne......... Koska kukaan ei koko ajan ole vahtimassa, koska töissäkin pitää piipahtaa,  vahingot ovat olleet sitä luokkaa, että kesän -joka toivottavasti tulee joskus- aikana seuraa aika mittava lattiaremontti. Vapaaehtoiset talkoolaiset voivat ilmoittautua :).
Moiseen aktiivitoimintaan on kokeiltu ainakin homeopaattista hoitoa, ilmaan erittyvää feromonia, Tardakia, joka on ensisijaisesti koirille tarkoitettua "antihormonia". Muistankohan edes kaikkia? Ja kotia pesty kaikenmaailman kissanpissanhajua poistavilla litkuilla. Ei kuulemma onneksi haise, sanoi eräs täällä vieraillut henkilö.

Eläinlääkärin veitseltä Kollin pelasti toistaiseksi oma kasvattajaemo, joka soitti kiireesti ja toivoi vielä yhtä mahdollisuutta, kun joku kissatyttö ehkäpä kaipaisi Kollipojan apua jälkikasvun aikaansaamiseksi ihan lähiaikoina. Nyt Kollin aktiivikastelua hoidetaan eläinlääkärin määräämällä ihmisen mielialalääkkeellä. Ans kattoo ny! Kahteen päivään ei lammikkoja ole löytynyt. Olen silti hiukan skeptinen, sillä näin kävi myös Tardakin kanssa. Hmm...  Mielialalääkkeiden vaikutuksesta Kolli on melkoisen  raukea, melkeimpä apaattinen. Kovin kauan noita myrkkyjä ei ole kiva niellä. Toivottavasti se Birmatyttö ilmoittaa tarpeistaan PIAN!