sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Oikein tylsä ilma ja rumanvärisiä ompeluksia

...ja vielä huonosti kuvattuinakin! Viikonloppu meni hevostellessa. En kuitenkaan ratsastanut tms. Kyseessä ei ole ollut elävä hevonen. En myöskään koheltanut, säheltänyt tai suuremmin uhonnut mitään. Muistaisin,että noiden asioiden suhteen on käytetty joskus ko. termiä. Hevostella. Lauantai ja sunnuntai menivät jokseenkin ei-elävän-hevosta-muistuttavan-esineen synnytyksessä. Ihan varmuuden vuoksi pidän kuvan tuotoksesta vielä pari päivää piilossa täällä läppärin uumenissa. Ulos ei tehnyt mieli, koko ajan satoi tai ainakin näytti siltä, että kohta ropisee.

Perjantaina kävimme työporukalla ruokailemassa. Vaatekaappia tutkiessani huomasin, että housuosastolla löytyy farkkuja, mustia housuja, farkkuja, erilaiseen liikuntaan tarkoitettuja housuja ja sitten noita farkkuja. Jos tulisi kesäisemmät kelit, olisi mukavaa jos olisi jotakin vaaleampaa (niiden kahdesti kavennettujen pellavahousujen lisäksi, jotka eivät enää mitenkään istu käyttäjälleen).
Kangasvarastolta löytyi jotakin vaaleeta rumaa "teryleeniä" ja laatikosta kaavat, joita oli käytetty joskus joidenkin housujen ompeluun. Enpä ollut laittanut mitään merkintää asiasta kuitenkaan muistiin, joten tehtävän nimenä oli "katotaan, mitä tulee". Tuli kamalan näköiset housut pidettäväksi pitkän paidan kanssa. Ei siksi, että ne jotenkin olisivat epäonnistuneet, vaan siksi, että kaikki ylimääräinen karsittiin pois. Ei takataskuja, ei vyön lenkkejä - ei edes vyötärokaitaletta. Malli on siis kuin mammavainaan puolihame mut kahdella lahkeella. Katso vaikka!


Mutta toisaalta. Ne istuu jalkaan oikein hyvin!
Alla on edelisessä postauksessa mainittu jakku. Menee tosin korjaukseen. Ompelin mielipuolisella kiireellä sen kummemmin sovittelematta ja vasta valmiissa työssä huomasin, että takakappale on jollekin podarille. Hartialeveyttä piisaa. Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään, luulen. Onhan tuo valmiin purkaminenkin tullut tutuksi vuosien saatossa. Tylsää!




Seuraavana tietotekninen avustajani. Ääntelee naputtelun tahdissa. Hrr hrr hrr!


Istumme yhdessä sohvalla. Sininen olen minä.


Pihallakin on sinistä!

 Kärhöt kukkii...
 ja syreenit...
 ja kurjenmiekat...
 sekä talviot...
 kuten myös lemmikit. Joista osa onkin valkoisia!!

Juhannusruusu on täynnä nuppuja!
Ennustajana voisin sanoa, että kukkii ennen juhannusta, jos eivät kirvat napsi nuppuja.

Nyt vaan aurinkoa odottelemaan!!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Yksityinen ompeluseura ja välillä ihan pihalla

Lauantai meni ommellessa. Erittäin harvinaista, että kaikki meni niin sanotusti "putkeen". Leikkelin kaavoja muunnellen joskus ammoin kangaskaupan löytölaarista ostetusta kankaasta paidan. Oletin ensin sen riittävän mekkoon, mutta töpöksi jäi. Ompelussa ei sitten enää syntynyt pienintäkään ongelmaa. Ihme! Surautetaan vielä housut kaveriksi tässä joskus.
Kangas lienee jotakin viskoosin ja polyesterin sekoitetta. Näin päättelin sytyteltyäni jämätilkusta lankoja palamaan. Pitää muistaa, ettei kohella tulitikkujen kanssa tuo nuttu päällä. Voi tulla vähemmän iloinen soihtu.

Tällainen (kuvassa hassun näköinen, ei yöpaita)






Seuraavaksi leikkelin jakun muovikassikankaasta. Siis ei tietenkään itse siitä muovikassista, vaan yhdestä sinne sullotuista kankaista. Oli näppärää pellavanoloista ommeltavaa. Tosin viskoosiksi epäilen tuonkin kankaan paljastuvan lähemmin tarkasteltuna. Hyvä materiaali toki sekin.
Siinä virityksessä on vielä vähän viimeisteltävää, joten ei kuvaa. Aina on yllätyksellistä, kun ryhtyy muokkaamaan valmiista kaavasta uutta. Joskus onnistuu.

Sunnuntaiaamuna oli oiva lenkkisää. Kävelin MBT-kengät keinuen tutun, mutta harvemmin kiertämäni lenkin. Olipa maisemat muuttuneet! Uutta asuntoaluetta pukkaa yhä laajemmalle ja metsää kaatuu. Bussin päätepysäkki oli ennen umpimetsässä, vaan nyt näyttää tältä:


Vähän on laidoille jätetty puita. Kohta lienee pelto täynnä taloja. Mistä noita ihmisiä oikein riittää?

Ensimmäisellä laajemmalla peltoaukealla tapasin Rusakko 1:n. Se mennä viipotti yli tien ja laajan peltoaukean pitkin loikin. Seuraavalla peltoaukealla taisi selvitä määränpää. "Torikokous".




Kuvaa suurentamalla voi laskea kaikki kuusi kaverusta. No, kaveruudesta niin tiedä. Aikamoinen nyrkkeilyottelu oli muutamalla töpöhännällä käynnissä ajoittain. Enkä tietenkään tiedä, oliko joukossa aiemmin näkemäni jussi. Loikkimisen suunta oli ollut kyllä juuri tämä pelto.

Kotiin tultuani tapasin kissakaverit tyylikkäästi pojan sängystä muodostelmaunilta.


Poikakissa voi leikkauksen jälkeen oikein hyvin. Lelut ja ruoka saavat kyytiä ja uni maittaa. Toivottavasti toimenpide jätti nurkkiin ruikkimisen (ikävien) muistojen joukkoon. Nyt meillä olisi kanisterillinen hävyttömän kallista pissan hajun poistavaa pesuainetta (jonka haju jo itsessään yököttää minua). Enpä taida taikauskoon vedoten vielä laittaa edelleen jakoon :)

Ai niin. Pihalla tappelin vuohenputkien kanssa. Erävoitto mulle, muutamaksi päiväksi. Lisäksi Mummula uhkaa muuttua ilmeisesti Ruususen linnaksi pihalle leviävän punaisen ruusun täyttäessä vähitellen koko alueen. Voimia kysyy niidenkin repiminen muun kasvuston seasta. En välitä Ruususen linnasta, vaikka kohta satavuotiaalta näytänkin. Kimppuun vaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti!

torstai 19. toukokuuta 2011

Nukuttaa

Tänään klo 17 Kollipojalla oli aika lääkärin vastaanotolle. Nyt on kollin merkit poistettu ja toistaiseksi vaan nukuttaa. Kisulla on oma asunto kylppärissä lämpimän patterin vieressä. Lääkärin kertoman mukaan tänä iltana siis vain nukutaan. Seuraavat pari päivää menee haavan umpeutumiseen. Tikkejä ei laitettu lainkaan!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kissankuvia askartelun lomassa

Elämme salaperäistä aikaa. Erilaisia erilaisten ihmisten merkkipäiviä lähestyy. Lahjoja rustaillaan, mutta niitä ei voi esitellä, vaikka lahjansaajat EIVÄT todennäköisesti koskaan eksykään tänne. Varmempi parempi. Siis jättää esittelyt myöhemmäksi. Valokuvia, leikkausta, liimausta ja luonnonmateriaalia on käsitelty asianmukaisin keinoin huovutuksen ja puikkojen suihkinnan lisäksi.
Ja tänään hain vielä kirjastosta vinon pinon käsityölehtiä. Jos vaikka ryhtyisi ompelijaksi...
Laitan kuitenkin kuvia meidän rentoutumisen mestarista, joka ei yhtään arvaa, mitä torstaina klo 17 tapahtuu. En ole kertonut, että edessä on eunukin tulevaisuus.

 Meidän pojat! Ihmispoika istahti sohvalle ja kissapoika salamana syliin ja silmät kiinni, ettei vaan ajeta pois!



Harmi, kun näihin ei saa äänitehosteita. Voi sitä kurlaamisen, maiskutuksen ja vingahtelun määrää, mikä kisusta lähti sen rentoutuessa sohvalla välillä asentoa vaihtaen.

Lattialla jumppaamassa.Vuorotellen pään ja jalkojen nostelua. Lopuksi kyljelleen kellahdus! Semmonen iltajumppa.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kuvataidetta ja musiikillinen ympäristö

Lauantaina siskon kanssa aamubussilla pääkaupunkiin. Kävimme katsastamassa Arjen sankarit - näyttelyn.  Onneksi ei jäänyt viiimetippaan. Näyttely sulkeutuu vasta tänään, näillä minuuteilla. Jonotimme pääsylippuja lähes puoli tuntia aamulla. Moni muukin oli liikkeellä lauantaiaamupäivällä. Oli ehdottomasti katsomisen arvoinen kokonaisuus 1800-luvun loppupuolen naturalistisesta taiteesta. Jo näyttelyn ripustus oli taideteos sinänsä.
Ateneumista piipahdimme upouuteen musiikkitaloon avoimien ovien päivän viime minuuteilla vielä katselemaan tätä ihmettä ja kuuntelemaan sekä talon esittelyä että otoksen talon aulassa esittelypäivänä annetuista musiikkiesityksistä. Onhan se hyvä tietää jo ennakkoon sitten minne on menossa, jos ja kun jokin mielenkiintoinen tapahtuma saa liikkeelle tuohon suuntaan. Ei sitten maalainen ole aivan eksyksissä!
Musiikkitalosta jatkettiin matkaa kadun yli Kansallismuseoon ja vihdoinkin jo kauan suunnitelmissa olleeseen nukkekotinäyttelyyn.
Sieltä tullessa jalat vaikuttivat jo oudon painavilta. Onneksi Kamppiin ei ollut pitkä matka ja kotiseudulle lähtevää bussiakaan ei tarvinnut kauan odotella.
Matkalla jo meinasi väsy yllättää ja lopulta se vei voiton, kun oli kotona saanut ruuan lautaselta vatsaansa. Helsingissä tuli nautituksi vain tosi vaatimaton lounaan korvike. Kokemus on osoittanut, että normiruokailun jälkeen ei sitten enää mitään jaksakaan. Joten pienessä nälässä pysyy pirteämpänä. Ehkä.
Kuvataiteesta kirjoittelin, mutta ainuttakaan kuvaa en laittanut. Linkeistä luulisin löytyvän.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Aurinkoinen äitienpäivä!

Aurinko paistoi.  Oli lämmin. Aamupäivällä rannan kautta metsälenkille ja iltapäivällä vähän pihahommia.

Ruukuissa lähikaupasta ostetut yrtit ympärillään keskeneräinen piha. Suunnitelmat tuppaavat muuttumaan päivittäin... Loppukesällä ehkä näkee, minkälaiset suunnitelmat lopulta toteutettiin.

Kissatkin ahkeroivat pihalla jahdaten terassilaudoituksen välistä vilahtelevia hämähäkkejä ja muurahaisia. Sisälle tultua väsytti kamalasti!


Eteisen lattialta, keskeltä taloa, löytyivät mystiset siivet! Tai siis siivethän kuuluvat varsin yleiselle nokkosperhoselle, mutta missä on vartalo? Siipien välissä oli tyhjä aukko! Kuva on valitettavan huono (nokialainen).


Kesä on jo nurkan takana. Ihan varmasti!



 Näissä maisemissa hiihdettiin vielä muutama viikko sitten. 
Kuutisen viikkoa sitten vastaranta näytti tältä ->





Jään alla ollut pohja paistaa! Ja aurinko.



sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappuviikonloppu loppuu

Vappuaattona pihansiivousta. Ja ompelua. Uskon vahvasti, että kesä tulee joskus, joten ompelin hellemekon! Vapunpäivänä kangaskaapin siivousta.
Mikähän olis se lääke, joka ehkäisisi uusien kankaiden hankkimisen, vaikka vanhojakin on metritolkulla? Tietysti kangaskauppojen välttely on aika hyvä keino.... Mutta toisaalta olipa kaapista tempasta materiaalit mekkoonkin!
No nyt on taas kaikki taiteltu paikalleen jonkinlaiseen järjestykseen. En laita kuvaa kankaista, ettei kenellekään selviä hamstraustaudin vakavuus.
Tässä sen sijaan siivouskaveri ottaa rennosti ompelupöydällä.

Välillä vein pyykkiä kuivumaan hyiseen säähän pihalle. 
Ja toinen kaveri odotteli hyvinkin rennosti sisällä.