Kaapinpäällisen joukkion terveiset!

Ja välillä vanhoja leluja...Ihastuttavia löytöjä kirppareilta. Kettu, Kisu ja Majava (korvanapittomia Steiffeja, ei aivan huippukuntoisia, mutta ehjiä kuitenkin)

Nämä ovat asuneet luonani muutaman vuoden, vähän kauemmin kuin tämä lempeä, kauhtunut kauris.

Kauris muutti meille paikalliselta kirpparilta kaksi kesää sitten.Se oli hiukan likainen ja nuhraantunut, mutta huolellisella pintapesulla "freesautui" sieväksi vaaleaksi kotieläimeksi.

Samalta kirpparilta (uskoakseni myös samalta myyjältä) muutti Marke-nallen "maannalle", puolalainen Raku.

Raku sai nimensä tummnaharmaasta turkistaan, joka usean pesun jälkeen muuttui sinertäväksi. Ilmeisesti

Raku oli ollut alunperin hiukan vihreään taittuva sininen, mutta vuosien saatossa muuttunut tummanharmaaksi,

noen väriseksi, kuten raku-poltettu savi. Ihan puhtaaksi Rakua en saanut. 

Raku asustelee kissoja piilossa liinavaatekaapin päällä muun keräilykomppanian  seurassa.

Tässä kuvassa mukana myös omat rakkaat, vanhat nuket Lulu ja Riina sekä lampaankarvainen Tiro-koira, joka oli oiva keino 50-vuotta sitten pelotella ikäistäni tuttavaperheen poikaa. Hehe!

Lulu n. 50 vuotias useissa leikeissä kulunut kaunotar alkuperäisessä äitini ompelemassa mekossa.

Riina, reilusti yli nelikymppinen ikuinen vauva pukeutuneena omalta lapseltani perimässään neulepuvussa

Tirokin jo viisissäkymmenissä. Tiroparan on perheessämme 70-luvulla elänyt koira "hoitanut" paikoin karvattomaksi. Onneksi nahka on kestänyt repeilemättä tuon melko kovakouraisen tai paremminkin -hampaisen hoitamisen. 

Nyt on pölyt pyyhitty ja kaverukset tuuletettu, joten elämä kaapin päällä voi jatkua entiseen rauhalliseen tapaansa.

Olisipa mahdollisuus talviuniin!

Kyllä nyt saisi jo tuo lumentulo ruveta loppumaan pikkuhiljaa. Sopisi vaikka ihan äkkipysäyskin!

Oikeat "nallet" ovat talviunilla, mutta leikkinallet ei. Pakkasten aikaan niitä on ollut hyvä tuuleltella ulkona, lumisateeseen en ole hennonnut viedä edes keinokuituvanulla täytettyjä.

Laitanpa esittelyyn tällä kertaa kotona asuvat "omat" nallet. Myöhemmin sitten enemmän maailmalle matkanneista.

Anselmi Karhulaakso on 48 cm pitkä, 660g painava savunruskea nalle, jolla on musta kuono ja ruskeat silmät. Anselmi on vanhaa nallesukua. Kuonon malli periytyy 1900-luvun alun nalleilta. Anselmi on syntynyt kansainvälisenä nallepäivänä, eli 27.10. Hän on yli sata vuotta nuorempi kuin maailman ensimmäinen nalle. Anselmi on hyvin rauhallinen ja hiukan arka. Hänen oli tarkoitus esiintyä lapsille heti syntymänsä jälkeen näytelmässä "Kultakutri ja kolme karhua". Yhteensattumien vuoksi esitys siirtyi. Tästä Anselmi oli vain hyvillään, ehtihän hän tutustua paremmin vastanäyttelijäänsä Ruskaan.
Ruska (alunperin saksalainen) ja Anselmi viihtyvätkin erinomaisen hyvin yhdessä. Anselmi on mainio karhujuttujen kehittelijä. Hän saa Ruskan ja muut nallet nauramaan kippurassa, joskus jopa niin, että putoavat kotihyllyltään. Anselmi on myös taitava matkimaan erilaisia ääniä. Viime aikoina hän on kouluttautunut imitoimaan kissan kehruuääntä, joten muiden on vaikea päätellä, kummasta ääni lähtee, kissasta vai nallesta! Anselmin lempiväri on oranssi ja hän olikin erittäin iloinen saadessaan syntymäpäivänään oranssin rusetin kaulaansa.

 

Tässä on Takku Nallekarhu. Kuva on vain oudon värinen!! Takku on oikeasti kullanvärinen (ja istuu muuten mandariinien päällä). Tässä on nyt joku nallejekku haudattuna! Mutta Takusta siis: pituus 31 cm, paino 260 g. Silmät ovat mustat.  Takulla on pitkulainen, terävähkö kuono, jolla hän nuuskii vaikkapa säätilan muutoksia. Takku nauttii lämpimistä kesäaamuista ja auringon paisteesta. Talvella hän viettää aikaa mielellään jossakin lämpimässä paikassa, jos sattuu pysymään hereillä. Hän nauttii musiikista, (laulaakin joskus salaa) sekä ihmisten puheiden seurailusta. Ei hän pahoita mieltään yksin jäämisestäkään. 

Karhujen tapaan Takku pitää mustikoista sekä tietenkin hunajasta. Takku on vanhojen esikuviensa tapaan täynnä lastuvillaa ja nivelet paksua pahvia, joten sateesta ja kylpemisestä hän tulee hyvin huonovointiseksi. Takulla on kaksoisveli Niku. He eivät ole identtiset, mutta muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Niku lähti nuorena maailmalle ja hänestä kerron enemmän myöhemmin.

Tässä on Herkko Mesikämmen. Hän on  hunajanruskea 52 cm pitkä nalle, jolla on painoa 725 g. Ruumiinrakenne muistuttaa 50-luvun nalleja. Herkolla on ruskeat silmät ja hunajan vaaleat tassut. Liekö syynä hunajainen väri vai mikä, mutta Herkko on erityisen perso hunajalle. Tästä johtuen turkki on usein vähän tahmea. Herkko rakastaa mehiläisiä, mutta inhoaa niiden pistoja. Hän syökin siksi hunajansa yleensä kaapista löytämästään purkista. Runsaasta makean syönnistä johtuen hän on usein hiukan sokerista hiprakassa ja perushyväntuulinen. Herkko on kova nauramaan vaikka ei aina ymmärräkään kaikkia vitsejä. Hän tykkää myös erityisen paljon halaamisesta (tahmeita tassuja kannattaa varoa).

Elämäni nallet ja nallemaista elämää osa1

Tämän Mummun käsistä on syntynyt ja sitten lähtenyt parisen kymmentä nallea uusiin koteihin. Mutta ihka ensimmäiseen nalleen tutustuin jo yli puolivuosisata sitten. Ensimmäisen syntymäpäiväni aikoihin sain kaverikseni Marke-nallen. Kauniin keltaisen, puolalaisen nallukan, joka itseasiassa oli suurempi kuin omistajansa.Marke oli jämäkkä puulastuvillatäytteinen nalle, jolla leikittiinkin tosi paljon! Paikoitellen ihan puhki asti.

 

Tässä Marke vasemmalla, minä oikealla ja pikkusiskoni turvallisesti välissämme. Marke on jo kunnioitettavassa kahden vuoden iässä.

 

Ja onhan minulla Marke edelleen. Ikää tässä takana jo viisikymmentäkaksi vuotta. 

Marke oli jo välillä muuttunut oudon harmaaksi ja lihaksetkin olivat paikoin menettäneet kimmoisuutensa. Nallevaarin talon Armilta saamieni ohjeiden mukaan puhdistin sen muutama vuosi sitten ja se sai takaisin keltaisen värinsä. Tosin näyttäähän se nallen karvakin haalistuvan ajan saatossa. Kirkkaan keltaista löytyy enää tassujen kiinnityskohdalta ja korvien juuresta. Markea ruokittiin myös lastuvillalla ja vanha pyöreys  palasi.

Nallet jäivät leikki-iän jälkeen vähän taka-alalle. Omille lapsilleni kyllä tuli hankittua nalle jos toinenkin ja silloin, yli kaksikymmentä vuotta sitten syntyivät ensimmäiset itse tehdyt nallet. Elossa nekin vielä! Harvakseltaan nalleja syntyi aina tarpeen mukaan lahjoiksi tai lasten leikkeihin.

Parisen vuotta sitten toteutin pienen haaveeni ja ajelin Hyvinkään suuntaan nallekarhumuseoon. Ja niinhän ne nallet saivat mummun pikkusormensa ympärille kertaheitolla. Museolta tosin lähti mukaan vain aika pikkuinen Ruskaksi nimeämäni nallukka. Mutta pian tämän keikan jälkeen piti perustaa se nallekarhujen synnytyssairaala.

Kissamummukin  yritti osallistua kirjoiteluun, mutta meni sitten sohvalle kuorsaamaan, kun ei saanut vuoroa. Kerroin hänelle, että puolentoista viikon päästä saapuu se pikkuvelikissa. Kissa ei joko ymmärtänyt koko asiaa tai ymmärsi liiankin hyvin, koska käänsi selkänsä ja jatkoi uniaan. Herätellään silmätippojen laittoa varten myöhemmin illalla. Kissan lääkitseminen ei aina ole niitä yksinkertaisimpia juttuja. Silti Heli Laaksosen runo, jossa kerrotaan "kui katil annetaa pilleri" jaksaa vaan naurattaa. Varsinkin silloin, kun pilleriä EI tarvitse antaa. Vaikka silmätipat ovat vähän sama juttu...

Taitaakin tulla Talvikista lumiukko!

Talvikki Talvinalle on syntymässä. Eilen illalla "käynnistyi synnytys". Ensimmäisessä kuvassa Talvikki on vielä takkuinen nallenraato. Seuraavassa jo hiukan nallea muistuttava, harjattuna pehmoisen ja pörröisen näköinen. Vähän on vielä littainen ja laiha, mutta pian kuvan oton jälkeen aloin "syöttää" hänelle puulastua vatsan (ja muuallekin) täytteeksi.

 Sitten ollaankin jo pulleampia ja paksumpia, turkkiakin on harjattu kuohkeammaksi. Vielä odotellaan aistien heräämistä. Korvat  kiinnittetään ja nappisilmätkin ovat tässä edelleen laatikossaan piilossa. Nenä ja suu laitetaan sitten viimeksi paikalleen. Alimmaisena kuvana on aivan valmis Talvikki korvat hörössä ja hymyilevänä

Postin tuomaa

Menneellä viikolla tuli sitten postitse kapea, korkea kissan raapima- ja kiipeilypuu. Siinähän meni mukavasti tovi jos toinenkin sitä kootessa. Kissamummu oli käynyt sitä kokeilemassa pojan aloittaessa kokoamista päivällä. Saapa nähdä, mitä myöhemmin joukkoon liittyvä uusi perheenjäsen asiasta tuumaa parin viikon päästä. Ollaan siis odottavalla kannalla. Kävin uuden Feliway-haihduttimenkin jo hankkimassa uuden perheenjäsenen tuloa silmälläpitäen.

Hiihtoretken jälkeen ja muuta mukavaa

Oli oltu lainalasten kanssa hiihtolenkillä lähimaastossa. Yhdellä kaverilla kävi vähän samoin kuin Suomen muutamilla olympiahiihtäjillä, ei kertakaikkiaan kulkenut. Tästä suivaantuneena ilmassa alkoi lennellä sauvaa, pipoa ja rukkasta. Turhautuminen oli ilmeistä!
Myöhemmin ruokapöydässä kerroin kotijoukoille epäilleeni, että olimme törmänneet siihen kuuluisaan Känkkäränkkään hiihtoreissulla.Pienin porukasta, ikää 3,5v. siitä kyselemään, että mikä se Känkkäränkkä oikein on. Laulelin sitten hänelle pätkän asiaa valaisevaa lastenlaulua, johon pikkuinen jatkoi välittömästi: " Mun Sami on nähnyt ihan oikeen noidan!"  Kuulomatkan päässä toisaalla talossa ollut veli huikkasi: "Jaa mitä mä oon nähny?" Salamannopeasti pikkusisko teki vastakysymyksen hänelle: "Etkö oo muka koskaan nähny OVARAA!" No just! Mitäpä tähän lisäämään, vai?

Ihanaa, Talvikki on tulossa!

Jalat ovat vieläkin puuduksissa ja päässä surisee. Taikasormet tuli kierreltyä ja kaikkea ihanaa tarttui enemmänkin mieleen kuin käteen ja kassiin. Nukkekotijutut olivat aivan ihastuttavia ja mukana oli todellisia taidonnäytteitäkin. Ja ihan älyttömän paljon ihmisiä! Toivottavasti messutapahtuma oli myyjillekin antoisa. Katselijalle ja ostosten tekijälle se oli sitä aivan varmasti.

Messuilla kiertelin TuulikkiTalvinallen uuden äidin kanssa. Tuulikilla on ollut kovin ikävä ikäistänsä ja kokoistansa kaveria ja messuilta löytyikin ihana valkoinen mohairturkis, jota katsoessa saattoi jo nähdä syntymässä olevan Talvikin! Nyt Talvikin turkki odottelee muokkaamista lopulliseen muotoonsa, ihan pian!

Mummun Nallesairaalasta löytyi hopeanhohtavaa tassunpohjakangasta jo valmiina odottamassa. Talvikista taitaa syntyäkin jääkarhun näköinen Nalle!