lauantai 26. helmikuuta 2011

Nyt nousee verenpaine...

Tänään olen kolunnut varastoja. Kimppamme päätti jatkaa vielä viikon kirpparikauppiaana, vaikka tavaraa häviääkin ohi kassan uskomattomia määriä. Että ihmiset viitsivät varastaa tosi pikkurahalla ostettavissakin olevat tavarat. Kävin päivällä siistimässä ja vähän täydentelemässä pöytää. Nuken vaatteet olivat jatkaneet matkaa. Saa nähdä saanko niistäkään koskaan niitä senttejä, mitä hintalapuissa luki. Höh.
Mutta ei tuo nyt vielä verenpainetta nosta. Se sen sijaan kyllä, kun sain palkkalaskelmani. Verotusprosentti 60!!! Arvatenkin aika vähän jäi käteen. Maanantaina on palkkapäivä ja ensimmäinen mahdollisuus selvittää, mitä hittoa on tapahtunut! Olen vienyt verokortin palkanmaksua hoitavalle taholle tammikuussa. Olen saanut helmikuun alkupuolella oikealla, siis tämän vuotisella, veroprosentilla rahaa. Olen vaihtanut työnantajaa ja tarkistanut, että verokorttia ei tarvitse pyytää itselle ja palauttaa sitten takaisin, sillä työnantajan vaihtumisesta riippumatta, sama firma hallinnoi tuota työstä maksettavaa korvauspuolta. Olenpa vielä ilmoittanut esimiehelleni työsopimusta laadittaessa, että verokortti on sitten toimitettu jo ed. työnantajan aikaan. Ja vielä kummallista tässä asiassa on se, että tein 1,5 vuotta sitten saman liikkeen, eikä mitään vaikeuksia ollut rahavirran kanssa.
Oli pakko kirjoittaa tämä, ottaa niiiiiin julmetusti päähän. Nyt pitää sitten vaan yrittää venyttää sitä kuuluisaa senttiä soikeaksi (en tosin tiedä, onko soikea sentti enää käypää valuuttaa). En nimittäin usko, että kukaan ottaa asiasta vastuuta eikä asialle ole palkkahallinnon taholta tehtävissä enää mitään.

Mutta muuten kuuluu oikein hyvää, kiitos vaan! Pakkaset hellittivät ainakin hetkeksi. Viikossa tulee käveltyä työmatkoja noin 60 kilometriä ja huomenna aion mennä hiihtämään pitkästä aikaa. Kunto kohoaa niin, että itseäkin hirvittää.

Tapanani on ollut koristella päivityksiäni jollakin kuvalla. Se on tässä.

Hehheh! Vähän paperinmakuinen olo on.Päässä ei ole sahajauhoja. Se on täysin ontto ja naamakin vanhaa sanomalehtee!!! Tässä sitä tyytyväisenä kuunnellaan Zen Cafen "Aamuisin", sillä onneksi on tullut noudatettua ainakin yhtä tuon laulun antamaa ohjetta :)

3 kommenttia:

Draffin Bears kirjoitti...

Hi Maina,

I loved that the last photograph was from your childhood, is that you and your Mother?
I wish I could read your blog, and wonder are you please able to put a translation on.
Your doll is lovely.

Have a happy weekend
Hugs
Carolyn

ElsaFiona kirjoitti...

Otsikon luettuani ajattelin, että mitä se Töpsy on taas tehnyt... :D Eipä ollut kyse tällä kertaa siitä! Kirppisvarkaat on surkein porukka ikinä, jaksan aina ihmetellä, että kuka varastaa kirpparilta??

Ja onpas ärsyttävä tuo verojuttu, toivottavasti saat sen kuntoon!

Maina kirjoitti...

Carolyn:I'll try to put translation. You can find it below my profile.

Elsalle: Aika rauhallista on pojan kanssa. Yksi verho pesukoneessa ja kitarakin jätetty rauhaan :)