torstai 5. tammikuuta 2012

Voi kunpa olisi sitä hyvää uutta vuotta vihdoin tarjolla

Meidän vuosi alkoi kissojen (ja niiden ihmispalvelijoiden myös) osalta tosi kurjasti.

Murhe no 1 eli ensimmäinen kissapotilas:

Mummukissa hoiperteli yhtäkkiä uudenvuodenpäivän iltana "pitkin seiniä". Tasapaino ei oikein ollut kohdallaan ja pää kenotti oudosti. Lähdimme sitten kymmenen aikaan illalla eläinsairaalalle näytille. Ilmeinen sisä- tai keskikorvan tulehdus. Kuulemma tyypillinen koirille. Mutta siis tämähän on KISSA! Parin tunnin päästä lääkkeiden kanssa kotiin ja kehotus tulla viikolla uudestaan, jolloin tähystettäisiin korva.

Murhe no 2 eli toinen ja kolmas kissapotilas:

Tiistaina oli pentusen korvakontrolli. Vasemman puoleinen  suuri lepakonkorvahan oli kätkenyt sisuksiinsa jo ennen joulua märkäisen tulehduksen. Samalle käynnille varasin myös poikakissalle tutkimusajan. Se kun oli lopettanut syömisen, juomisen ja leikkimisen kokonaan.

Diagnoosit:
Pikkuneidillä korvatulehdus ei ollut vielä parantunut. Jo syötävien antibioottien lisäksi tipautellaan korvaankin lääkettä. Tärykalvo todettiin ehjäksi, mutta tulehdusta siis edelleen.

Nuorella herralla elimistö kuivanlainen ja suolistossa tulehdus. Samalla koko kissa osoittautui karvapintaiseksi kissankakkapaketiksi. Mitään ei mennyt suusta sisälle, kun mitään ei ollut poistunut uloskaan. Tämä siis tulehduksen aiheuttamaa. Verikokeet paljastivat. Näin kerrottiin. Ja mukaan antibiootteja, ruokahalua lisäävää lääkettä, pahoinvointilääkettä sekä parafiiniöljyä (jota olikin jo valmiiksi kotona). Aikaa paloi taas noin kolme tuntia. Alkavat eläinsairaalan kahviautomaatin litkut olla varsin tutun makuisia jo.

Keskiviikkona mummukissan kanssa korvatähystykseen ja verikokeisiin. Korvaan kurkittiin ensin ja sitten lääkäri seuraili mummelin hoippuvaa, vasemmalle kallistuvaa liikehdintää. Rauhoituspiikki ja kisunen unille odottamaan tähystystä, jolla nähtäisiin korvan sisuksiin asti. Odoteltiin... odoteltiin... lääkäri tuli ilmoittamaan, että toimenpidde viivästyy, sillä ko. laitetta tarvitaankin ensin kiireelliseen leikkaukseen. Odoteltiin..., odoteltiin... ja sitten lähes kolmen tunnin odottelun jälkeen tultiin ilmoittamaan, että tähystys joudutaan siirtämään, koska se hätäleikkaus ( joku neropatti oli syöttänyt kissaa pienemmälle koiralleen kananluita kohtalokkain seurauksin - kuulin väkisinkin, kun lääkäri kävi selostamassa asian ko. eläimen omistajalle  samassa odotustilassa) oli vienyt  aikaa niin kauan, että mummelia hoitaneen lääkärin työaika oli päättynyt jo ja kissakin herännyt.  Harmitti aika pirusti! Verikoe oli sentään otettu ja korva päästy huuhtelemaan ylimääräisestä mönjästä. Että semmonen, melkein hukkareissu.
Eläinsairaalan automaattikahvitkaan eivät enää maistu!!


Ensi viikolla pitäisi varata uusi aika tähystykseen - paitsi, jos kissan kunto muuttuu huomattavasti paremmaksi, en noita satasia tuhlaa. Tai jos muuttuu huonommaksi, en rahoja säästä (vielä on pari kymppiä vuodenvaihteen tilipussista jäljellä). Katsellaan. Kissat siis voivat aika huonosti ja minä olen puhki uupunut. Olen luullut olevani hyväkin kissanhoitaja, mutta nyt on vahva epäilys asiasta. Mikä hitto noita riepoo??

Sydämelliset kiitokset siskolleni korvaamattomasta avusta ja seurasta noilla lääkärikeikoilla. Onneksi ei tarvinnut istuskella itsekseen huolestumassa.



Vuodenvaihteen tienoilla tuli ommeltua ja neulottua yhtä sun toista, mutta en jaksa kameraa kaivaa kuvatakseni. Esittelen, kunhan saan nukuttua ensin. Siis noiden iltaöisten lääkäriasemavierailuiden jälkeen piti aamulla porhaltaa reippaana töihin. Vieläpä "joulutaukoevakkoon" maalle pitkin pimeitä ja liukkaita teitä myöten. Minähän siis inhoan autolla ajamista!!


Nyt on alkamassa pitkä viikonloppu ja toivottavasti aikaa nukkua univelat saataviksi.

Hyvää loppiaista!                             Lähden lääkitsemään karvakamuja.

5 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

No johan teillä on reissattu lääkärissä. Pikaista paranemista kisuille ja leppeää loppiaista "palveluskunnalle".

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Voi ei, onpa teillä ollut vaivaa ja riesaa ihan liian kanssa! Toivon kissuille pikaista paranemista!
Löllerö-vainaalle iski aikoinaan vestibulaarisyndrooma, kulki seiniä pitkin kun ei muuten olisi pysynyt pystyssä. Antibioottikuuri taltutti vaivan.

Anonyymi kirjoitti...

Ole hyvä! YYA elää ja voi hyvin, samoin motto "kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta". Rapsutuksia kissaklaanille! Muista nukkua!

t. sisko

Mare kirjoitti...

Voimia emännälle ja pikaista paranemista kisuille! Oli koskettavaa luettavaa täältä matkojenkin päästä.

Naukulan Mamma kirjoitti...

No johan on! Toivotaan teille parempaa jatkoa tälle vuodelle.