torstai 17. toukokuuta 2012

Mummulassa sateinen helatorstai

Miten saa vapaapäivän tuntumaan tosi lyhyeltä? Ensin havahtuu aamulla sisäisen kellon herättäessä noin kuudelta - onhan torstai, ei viikonloppu. Koska kuitenkaan ei tarvitse rynnätä minnekään, voi jatkaa vielä hetken uniaan. Tai kolmisen tuntia!! Apua, enpä ole tainnut nukkua vuosikausiin ellei vuosikymmeniin vielä kellon  lähestyessä kymmentä! Nyt tuli sekin koettua. Ihmeellistä, että kissojen nuoriso-orkesteri nukkui vieressäni aivan yhtä pitkään. Mihin niiltä unohtui seitsemän ruokailu?
Hyvin levänneenä olikin sitten kiva viettää sadepäivää leipomalla. Korvapuusteja irrallaan ja vuokaan tungettuina sekä leipää, johon oli piilotettu viimeiset myslin loput. Samoilla lämpimillä vielä päivän ruuatkin. Uunin paistaessa oli aikaa imuroida mummula. Miten ihmeessä tuota kissankarvaa riittää?? Sohvan alta "pelastin" kolmetoista leluhiirtä ja yhden "torakan" (mikä lie kuusijalkainen nahkalelu). Pikkuinen ihastui näihin ilmeisesti kadonneiksi luulemiinsa aarteisiin. Vauhtia riitti piiitkäksi aikaa, ihan yksin. Vielä eivät kaikki hiiret ole palanneet takaisin turvaan sohvan alle.
Siivosin vielä pari komeroa etsiskellen jo syksyllä ostamiani fillarin jarrupaloja. Ne löytyivätkin sitten vaatehuoneesta urheiluliikkeen muovipussista. Tulipahan siivottua. Taas muistan hetken aikaa, mitä noissa varsin paljon tavaraa sisäänsä kätkevissä kaapeissa on. Kyllä muuten on! Taidan olla myös hamsteri.
Jarrupalat siis löytyivät ja koska silloin samaan aikaan olin ostanut myös uuden takarenkaan fillariin, oli viisainta ryhtyä vihdoin hommiin. Vanha päällirengas olikin muuttunut keskeltä kummallisen vihreäksi. Seuraavaksi se todennäköisesti olisi muuttunut verkoksi.
Välillä tuon pyörän kanssa puuhastellessani kyllä kävi mielessä, että ehkä ei tuo vaihto ollut niin kovin viisas päätös kuitenkaan. Minä en olekaan maailman vahvin nainen, en edes lähelle.Tulipahan seikkailtua itsekseen pyörähuollon ihmeellisessä maailmassa. Lopputulos oli oiva, pitemmän kaavan kautta toteutettua (siis se yrityksen ja erehdyksen tie).
Puutarhahommat jätin poutapäiväksi. Kai sellainenkin vielä tulee?

Kuvia olkaa hyvä:




Ei ihme, että jarruttaessa kuului kirskuva ääni. Sieltähän pilkottaa joku metalli jo!



Uusi rengas ja hiljaiset jarrut:) Vanha rengas matkalla kaatopaikalle.

 Pullaa, pullaa, pullaa!

Leipä.
 


Ei kuulunut tik tak?
 

 Olohuoneen kello näyttää kaksikymmentäviisi vaille yksi. Onneksi se näyttääkin pysähtyneen päivällä, ihan noin myöhä ei vielä ole.

Mukavaa loppuviikkoa!