Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu käsityöt lelut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu käsityöt lelut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. marraskuuta 2011

Marraskuu - syksy jatkuu


Lähirannassa vihertää, laineet liplattaa. Vielä ei talvesta näy merkkiäkään.

Japanin marjakuusi, sammalta, jäkälää, liekoa ja pari betonikakkua. Piharuukku tässä vielä valoja vailla. 

 Intohimona lahjarasiat! Pitsiä, kiiltokuva ja käärepaperilla liisteröity pahviloota. 
Nyt alkaa olla rasia poikineen. Mitähän niillä tekisi? Kenet pitäisi lahjoa?


 
Tämä on karhu, ei lainkaan nalle. Karhu muutti lainalasten luo, mutta osoittautuikin niin väsyneeksi, että talvipesän rakentaminen on jo aloitettu. Karhu laitettaneen siis talveksi unille. Ehkä mukaan lähtee myös yksi muoviankka, joka kaksivuotiaan pikkumiehen mukaan on myös jo "vähän väsy"!
 
 
Ja lopuksi "pakolliset" kissat:
 Suuruudenhullu pikkuinen on löytänyt melko reilunkokoisen keskeneräisen nallenpään. Mukavahan sitä oli ravistella ja heittää ilmaan. Varsinkin, kun ihmiset ympärillä nauroivat katketakseen. Nallen raato piti kuitenkin "pelastaa" kissan kynsistä, jotta se  pääsisi ehjänä myöhemmin valmistuvan nallen hartioiden väliin.

 Kolmikko syömässä sulassa  sovussa.


Kaverukset päiväunilla.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ihahhaa ihahhaa

Nyt on heppa luovutettu omistajallleen. Kuvan voi julkaista. Tässäpä taisikin olla ensimmäinen valmistamani keppiheppa, ellei lukuun oteta vuosia sitten lasten kanssa villasukasta valmistettuja. Ainakin kissoja, koiria, hiiriä, jäniksiä, siilejä, jokunen kana, kukko, possu, lohikäärme sekä muutama Turtle on "pajalta" aiemmin valmistunut.

Tämä heppa on neulottu  Huopanen-langasta, huovutettu sen jälkeen pesukoneessa ja venytellen muotoiltu hevosen päätä muistuttavaksi. Pää on täytetty puulastulla. Korvat perinteisesti märkähuovutettu ja neulaten kiinnitetty. Ostin muuten huopaneulaimen. Siihen ei löytynyt hyllyn reunasta, ei alta eikä päältä hintaa, mutta koska päätin sen olevan minulle ehdottoman tarpeellinen, otin mukaani. No, kassalla meinasin lentää selälleni!!! Toivoa sopii, että on yhtä pitkäikäinen kuin omistamani kinnasneula, frivolité-käpy tai kakskyt senttiä pitkä patjaneula. Kun ne on joskus hankittu, se on sitten siinä. Loppuelämäksi kenties!
Hevosella on vielä paksu raanulankaharja ja villakankaiset suitset!
Uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä. Kiva!

Tänään on ollutkin oikein kuuma hellepäivä karautella hevosella tukka hulmuten pitkin maita.