Viisaampaa olikin siirtyä kokonaan sisähommin. Victoria-villatakki (se, "jonka riittoisaa" lankaa esittelin jonkin aikaa sitten) etenee rauhallista tahtia. Joskus todennäköisesti tulevaa kevättä varten ommeltu takkikin valmistui. Iski kirjailuvimma. Tässä tulosta!
Puhelimella otettu kuva vääristää värejä.
Mummukissa katseli ihmeissään, kun pihalle ilmestyi vieras. Oravan värinen ja yhtä vikkelä liikkeinen, mutta pikkuisen isompi ja piti kovaa ääntä. Kovin on mietteliäs ilme kisulla! Mikä ihme siellä vilahti?
Naapurin koiranpentu kipaisi pihalle. Jäljet vain jäi, kuvaan ei ehtinyt! Pienempi oli kuin kissa ja taitaa pienemmäksi jäädäkin. Mitähän tuumaisivat kohdatessaan? Meidän kisut ja koiranpoikanen.
4 kommenttia:
I-H-A-N-A takki!!!
Tosi kaunis takki!! Olet taitava!:)
Kisu on kyllä niin mietteliään näköinen:)
Lunta on satanut, mutta niinhän se aina tekee tämä kevättalvi. Ihanaa, kun valon määrä on kasvanut ja ilmat lämmenneet, tuoksukin ulkona on selvästi keväinen, että kyllä se vain kevättä on, vaikka ulkona ovat puut tällä hetkelä lumessa, mutta eivätpä ole kauan, siiten taas ovat pyörätiet kuivana...;) Sitä normaalia vaihtelevaa kevättalven säätä...;)
Aurinkoisia, keväisiä ja turvallisempia ulkoilukelejä toivottaen, Marge
Ihan uskomattoman kaunis takki. Ihailen taitavia käsiäsi ja hyvää makua.
Kiitokset kommenteista! Takkien väsääminen on mukavaa, joskin työlästä varsinkin silloin, kun kaikki ei mene ihan niinkuin Strömsössä. Tämänkin aloitin jo kauan sitten talvella ja loppumetreillä homma hyytyi. Nyt onneksi kevättä odotellen valmiina.
Lähetä kommentti