Sunnuntaina kotona

En mennyt äänestämään tänään. Kävin jo ennakkoon osoittamassa tahtoni. Tänään olen mm. ommellut.

 

 Ei, tämä ei ole finnmarin-lämpöasu eikä Mälsä-tädin aamutakki vuodelta 1960 (huom! sisko). Tästä tuli takki nimeltä "yhdistin-yhtä-sun-toista-mitä-kaapista-löytyi". Aika tarkkaan meni vuoritikki - hihat piti leikata poikkisuuntaan sekä ompelulanka - viimeisen napin kiinnityksen jälkeen jäi 30cm. Siis tuli tikkitakki tikkivuorilla. Erilaisia valmiita kaavoja yhdistellen leikattu ja viikonloppuna kokoon kursittu. Piristän sillä mieltäni mennessäni huomenna hammaslääkäriin!!!!

Kuka kumma tuli lintulaudalle? Sehän oli ystävmme akrobaattiorava! Yritäpä muuten itse syödä pää alaspäin riippuen! Huh, ihmettelee sitä pentunenkin.

 

Laitoin myös ruokaa (avustaja pyrki ensin mukaan, mutta valitsi lopulta lepopaikan työvalon lämmöstä).

Viikonlopun kampanja on "kaapit tyhjiksi ja pakastimeen tilaa". En sitten käynyt kaupassa ollenkaan.
Sunnuntain lounas koostui lohkoperunoista ja kuorrutetusta uunikalasta. Kuorrutus kalalle syntyi seuraavasti:

         Unohdetaan lauantaina kolme palaa ruisreikäleipää leipäkoriin kuivumaan. Voih!

  Paloitellaan ne tänään löydettäessä monitoimikoneen kulhoon. Mukaan lisätään noin sentin levyinen viipale oltermannia (se, joka ei enää tottele juustohöylää) ja 2/3 rasiaa yrttimaustettua tuorejuustoa (joka ei ollutkaan niin maukasta kuin kannen kuva antoi ymmärtää) ja annetaan koneen tehdä työtä tovi. Tuloksena on jonkinlainen tahna, joka levitetään vuoassa lepäävien mitäänsanomattoman makuisten kalafileiden päälle.

Tökätään koko komeus perunavuoan seuraksi noin 200 asteiseen uuniin.

Raastetaan paistumisen aikana kaikki kolme kaapissa ollutta porkkanaa. Lisätään vähän kuivattua valkosipulirouhetta ja sipulijauhetta (tuoretta ei näköjään ollut) ja aimo tujaus appelsiinilla maustettua salaattikastiketta. Kansi päälle ja jääkaappiin "tekeytymään".


Uunista paistuneet perunat, kuorrutettu kala (sekä vähän öljyttyjä, all'dente-kypsiä vihanneksia) porkkanaraasteen kanssa lautaselle ja siitä suuhun. Se maistui hmmm.................ÄLYTTÖMÄN HYVÄLTÄ!

Oli niin herkullisen näköistä, että ehdittiin kauhoa jo lautasille, ennenkuin muistin kuvata.

Muutama kuva kissoista vielä:

The mummu! Hyvin maistuu ruoka ja muutenkin elämä on mallillaan. Paitsi - vähän on tasapaino vielä horjuvaa. Kahta eri antibioottia sekä kortisonia "nautitaan" päivittäin. Lääkintää aamuin, illoin. Kissa ON jatkuvasti asiasta eri mieltä. Nyt vähän nukuttaa.

Nuoriherra istuu rennosti keittiön lattialla. Varmaan odottaa ruokaa (joka maistuukin nykyään jo hyvin).

Pentu löysi lämpimän paikan. Hellalla pidän käytön jälkeen vesikattilaa niin kauan, kuin tarvitsee jäähdytellä pintaa. Takalevyllä on taatusti keittokattilan jäljiltä kuitenkin lämpöä vielä.

Huomenna pentusen korvakontrolli.






Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille vierailijoille!

Kiitän kommenteista! Sekä jo aiemmin julkaistuista, että uusista.

Talvi!

Lunta, lunta lunta... nyt sitä vihdoin on! Pian voidellaan sukset. On tätä odotettukin. Mieltä piristää puhdas valkoinen hanki ja kirkas auringonpaiste. Mukava muutaman asteen pakkanen on parasta talvea. Eikä tuosta tuulesta olisi niin väliä.

Kissoille kuuluu vaihtelevaa. Nuoriso alkaa olla kunnossa. Suolistotulehduksesta toipunut poika syö "kuin hevonen". Ei sentään ruohoa - ruukkuun kasvatetut oraat eivät ole kelvanneet! Kummallista. Muuten ruokamäärä on melkoinen. Hyvä!

Pikkuinen kirppu riitelee vielä n. viikon ajan siitä, laitetaanko aamuin ja illoin korvaan tippoja vai ei. Jos se saisi päättää, tipat jäisivät pulloon, mutta kun ei saa. Syötävä lääkekuuri tosin loppui jo. Pikkukisu oli erittäin kuuliainen lääkkeen syöjä. Nappi lattialle ja kisu hotkaisi sen nopeasti - kiitos!
Pojan mahalääkkeet sen sijaan piti kätkeä kissanherkkutikkumassaan, sillä suuhun paljaaltaan laitettaessa lääke sai aikaan valtaisan kuolaamisen ja se sylkäistiin aivan varmaan suusta niin kauas kuin suinkin. Poikakissa ei koskaan ole osannut syödä mitään kovaa ja nappimaista - kaikkein vähiten mitään lääkettä.  Pojan nieluun nakatut antibiootit loppuivat jo torstaina. Ruokahalua lisäävää lääkettäkään ei enää maanantain jälkeen ollut - eikä tarvittukaan.

Taas kavereina nukutaan, tai...

etsitään sohvan alta leluhiiriä...

joita sitten löytyikin aika lauma. Mukana muutama terho tamminen. Ja taas mentiin pitkin huushollia!

Tätä kirjoittaessani huomaan hiirten kadonneen. Avataan sohva myöhemmin uudelleen.

Mummukissallekin kuului jo aika hyvää. Ruoka on maistunut oikein hyvin, kulkeminen sujunut jo kohtuullisen normaalisti. Ainoastaan sängylle tai tuoleille hyppääminen on ollut hiukan epävarmaa. Pää on näyttänyt olevan jo aika lailla  oikeassa suunnassa. 

Mutta. Tänään iltapäivällä torkuilta herätessä taas kallistettiin vasemmalle ja kulkukin näytti horjuvammalta kuin eilen. Voi ei! Näinkö tulee takapakkia. Kissa on muuten ok. Syö, käy laatikolla ja sähisee tai murisee pennulle, joka yrittää samoille apajille tai muuten häiritsee vanhan rouvan oloa. 

Korvahan jäi suunnitelmista huolimatta tähystämättä meistä riippumattoman, onnettoman yhteensattuman vuoksi. Näinköhän mennään uudelleen lääkäriin alkuviikosta. Tai päivystykseen jo aiemmin, jos jotain dramaattista sattuu. 

Mummukin on torkuilla. Näyttää hassun typistetyltä!

Eläinhoitajana työskentelyn ohessa on vähän käsitöitäkin valmistunut vuoden vaihteeen tienoilla.

1. Ruudullinen liivihame siskolle, josta EN MUISTANUT OTTAA KUVAA! Enkä sen puoleen kysyä lupaakaan kuvaamiseen tai paremminkin sen julkaisemiseen. Kangas on villan ja jonkin keinokuidun sekoitetta. Polttelin kuituja.

2.Oma  musta liivi(hame) jostakin hiivatin keinokuitukankaasta (polyesteriepäily), joka suorastaan imee kaikki vaaleat kissankarvat noin kymmenen metrin etäisyydeltä. On suihkutettu "comforttia" kuten minua ammoin teatteripuvustajan oppilaana ohjeistettiin. Pah! Täytyy kulkea "karvalaastarirulla" perstaskussa.

Kuvassa näkyy myös kiva alelöytö ennen joulua Tampereelta. Messinginvärisellä metallirusetilla somistettu vyö. Tykkään.

3. 4. ja 5. Puikotkin suihkivat juhlakaudella jonkin verran. Kaulaliina (se virkatusta kudottu), löysä pipo ja ranteen lämmikkeet.Nyt ei puutu kuin takki, jonka kanssa ne sopisivat. Mitähän villakankaita tuolta kangaskaupasta löytyisi...

Ja viimeisenä kuvana ahkera liinavaatekaapin järjestäjä. Ovi oli raollaan ja tassut vaan vilahtivat, kun pöytäliinat laskeutuivat lattialle.

Kirpparilta perjantaina

Meillä on nyt ihanan vanhanaikainen talousvaaka! Vankkaa saksalaista laatua ja yhtä tarkka kuin Prisman hedelmävaaka (banaanit painoivat molemmissa 850 g). Lisäksi löytyi vielä kaksi nallevuokaa "nallemummulaan"! Vuokien vieressä aiemmin hankituilla lauantaina paistetut yrttisämpylät. Samoja nallenpalleroita näyttävät olevan. Vielä, kun kirpparilla oli puolenhinnan päivät, sai vitosesta vaihtorahaakin.

Sämpylöihin ujuttelin kaikkea mahdollista kaapista löytyvää yrttiä mausteeksi. Uuden sadon alta vanhat purkit käytetään nyt tyhjäksi. Maistuvat hyvältä. Myös pehmeän sosekeiton seurana.

Soppaan upposivat pussinpohjan perunat, kesäkurpitsa, muutama porkkana ja kesäsipuli. Ja maun kruunasi tölkillinen kunnon kuohukermaa. Ei siis varsinaisesti mitään kevytruokaa. Yrttisämpylätaikinan loput paistoin uunivuoassa litteäksi rieskaksi.

Tämäkin odotteli ruokaa. Täysin väärässä paikassa. Ruokapöydällä. Mahtavat nuo kissat ihmetellä, kun ensin napataan valokuva ja sitten nostetaan pöydältä alas.

Sunnuntaiaamuna syntyneet pari pussukkaa. Paikkasin ensin kesäkassin pohjan. Kassiparka oli luiskahtanut viime viikolla työmatkaa polkiessa pinnojen väliin ja saanut pikku reiän. Paikkausta varten etsin sopivaa kankaanpalaa ja kankaanpalojanhan kyllä meiltä löytyi. Ensin nuo, jotka herättivät pussukkaideat ja sitten se paikkapala. Paikkauksen jälkeen oli siis ihan pakko ommella. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että olisi kannattanut silittää tuo oranssi tilkku ensin. Nyt lienee mahdotonta ja kankaassa on kamalat laskokset!! Taidan kastella ja tunkea jonkun pallon sinne sisälle. Oikenisivatkohan rypyt? Enkä edes tiedä, mitä ihmettä noilla pusseilla tekisinkään.
Ehkä joku toinen tarvitsisi?

Uusi, mukava viikko alkakoon!

Maaliskuinen lumipyrypäivä

Lunta, lunta tuli taivaan täydeltä koko päivän.  Uusi lumi jäisellä pihalla olikin tosi petollista. Uskomattoman nopeasti siirryin kävelyasennosta pihalle pitkälleni aivan ennalta arvaamatta. Onneksi ei mitään mustelmia kummempaa saaliina.Vielä tänään pääsin (?) sitten lumitöihin, huh!
Viisaampaa olikin siirtyä kokonaan sisähommin. Victoria-villatakki (se, "jonka riittoisaa" lankaa esittelin jonkin aikaa sitten) etenee rauhallista tahtia.  Joskus todennäköisesti tulevaa kevättä varten ommeltu takkikin valmistui.  Iski kirjailuvimma. Tässä tulosta!

Puhelimella otettu kuva vääristää värejä.

Mummukissa katseli ihmeissään, kun pihalle ilmestyi vieras. Oravan värinen ja yhtä vikkelä liikkeinen, mutta pikkuisen isompi ja piti kovaa ääntä.  Kovin on mietteliäs ilme kisulla! Mikä ihme siellä vilahti?

Naapurin koiranpentu kipaisi pihalle. Jäljet vain jäi, kuvaan ei  ehtinyt! Pienempi oli kuin kissa ja taitaa pienemmäksi jäädäkin. Mitähän tuumaisivat kohdatessaan? Meidän kisut ja koiranpoikanen.