Puhekieltoviikon puuhia

Huomenna kokeilemaan, joko ääni kestää. Takana on "hiljainen viikko". Toivottavasti ei enää tarvitse käheyden kanssa taistella tänä syksynä (tai mieluummin enää koskaan).

Kaikennäköistä on viikon aikana mummulassa puuhailtu yskimisen, niistämisen ym. lomassa ja enimmäkseen ilman ääntä.

Kävelyreitiltä lähimetsästä. Kuusikossa oli SYNKKÄÄ! Polun varrella oli mielenkiintoinen paikka. Useita lehtipuita, enimmäkseen koivuja kallistuneena kohti maata. Liekö keskellä vaikka AARRE? Erikoisen näköinen ilmiö, kun kaikki puut näyttivät kumartuneen kuin likinäköiset kurkistamaan maassa olevaa jotakin.
Puut olivat jo lähes lehdettömiä ja yleisvaikutelma hmmm... harmaa.




Monta kirjaakin tuli luettua. Kiitos siskon ja lähikirjaston. Nämä ovat siskon kirjastosta.

Näiden kirjojen maailmaan uppoutuen tein samalla lukiessani paksusta langasta kuohkean ja taatusti lämpimän SUUREN huivin. Lanka oli hankittu ties koska johonkin tarkoitukseen, josta en enää ole lainkaan varma. Taisi olla ostettu jonkin huovutetun villan "liitteeksi". Siitä huovutuksestakin tuli aikanaan jotakin aivan muuta kuin alunperin oli tarkoitus.

Lainalasten nukensänkyyn ompelin patjanpäällisen, täkin ja tyynyn sekä näihin sopivat pussilakanan ja tyynyliinan. Toivottavasti sopivat. Kangasvarasto sisälsi enimmäkseen tummia ja ei-niin-lapsellisia kankaita. Entiset vuodevaatteet olivat kadonneet ties mihin, joten tyhjää paremmat nämäkin. Uskoisin, että kelpaavat.

Pussilakanana on uudelleen tuunattu tyynypussi, josta täytteet on käytetty muuhun tarkoitukseen aiemmin.





Kirpputorilla piipahdin odottaessani suutarin korjaavan lempilaukkuni. Sieltä löytyi yksi "Ludwig". Hinta oli vähemmän kuin halpa, joten ostin pois ja uskoin puhdistamalla saavani sen siistiksi. Kuppi oli maalattu sisäpuolelta. Maali oli jo osittain lähtenyt ja kevyesti raaputtamalla näytti lähtevän lisääkin.

  Ennen                                                                     ....  jälkeen.

Nyt on noita "viilikuppeja" neljä saman kokoista ja muutamia pienempiä tai isompia.

Eikä tässä vielä kaikki, mutta lisää kerron myöhemmin tai sitten en.

Ei korvia, ei korvia...

Kolme karhua istuvat soffan reunalla odottamassa korvia, silmiä , kuonoja ja muutakin viimeistelyä. Nämä ovat ne nallenraadot, jotka saivat alkunsa kolmenkympin helteissä, jolloin turkiksen käsittely osoittautui olevan yhtä tuskaa! Eilen illalla oli kivan viileää jo nallepajallakin. 

Ja tietenkin kolmen karhun seuraan pyrkii Kultakutri.

Kultakutrilla on upouudet kengät. Niin uudet, että kiinnitystapakin on vielä päättämättä. Ehkä sievä helmiäisnappi olisi paikallaan.

Yhdet tossut valmistuivat myös entisten huutokaupattavien lisäksi. Ei taida nykynuket tosin kenkiä käyttää, kovin on ollut hiljaista huutokaupassa.

On ollut mukava huomata, että näillä sivuilla jokunen lukija aina piipahtaa. Nyt , kun työt ovat taas katkolla, voi leikkiä seurustelevansa muiden kanssa myös tällä tavalla.Hih! 

Hanna -niminen henkilö oli laittanut minulle s-postia koskien mummulaa. Harmi, että en saanut Hannalle vastattua, sillä lähettämäni vastaus palautui osoite tuntemattomaksi luokiteltuna. Ehkä palataan asiaan vielä ;)

Vähän Vorssan tuliaisia ja muita terveisiä

Aamulla autonnokka kohti Forssaa ja lelumarkkinoita. Näin olivat tehneet myös erittäin monet muut ihmiset. Melkoinen tungos! Onneksi se kolmenkympin helle alkoi vasta myöhemmin päivällä. Kymmenen maissa aamupäivällä oli lämpöasteita auton mittarin mukaan vain 17!
Oli hyvin mielenkiintoisia taidonnäytteitä alan harrastajilta sekä muutenkin mielenkiintoista katseltavaa.
Nelmi sai syksyä ajatellen tuliaiseksi  Hannan valmistaman ihanan kettupuuhkan. Näitä turkiksia voikin huoletta suositella, koska yksikään kettu ei näiden takia joudu henkeään heittämään.

Lastenhuoneessa odottaa myös Aavan tekemä lennokki lennättäjiä.



Nelmin pöydällä on tuliaisina myös uusi leipälaatikko ja hedelmiä odotteleva malja. Kunhan syksyn sato kypsyy, omenat ja päärynät täyttävät maljan. Laatikkoon leivotaan tuoretta leipää heti, kun uunimuurari saa Nelmin uunin valmiiksi.








Vauvanukkea oli tarkoitus ilahduttaa uusilla vaatteilla. Koska hän ei lähtenyt mukaan sovittamaan, kävikin niin ikävästi, että ostamani viehättävä "vanhanaikainen" alusasu ei mahtunut päälle. Vatsan kohdalta teki tiukkaa (eikä nukkevauva kärsi vähimmässäkään määrin metabolisesta oireyhtymästä, sellaista vauvan pyöreyttä vain). Mutta toisen tappio on toisen voitto, aika usein.

Tämä neiti hyrisee tyytyväisyyttään selvästi. 

Täytyy siis ryhtyä ompeluhommiin "pömppömahan" vaatettamiseksi.

Ompeluhommina keskeneräisenä on tosin tällä hetkellä muutama hitaasti etenevä nallenraato.

Eipä näitä vielä nalleiksi tunnista. Eilen oli tarkoitus "synnytellä" nämä kaverit, mutta taisi olla yksi niistä päivistä, kun mikään ei onnistu. Liekö peukalo jotenkin nyrjähtänyt keskelle kämmentä. Toivottavasti vaiva on tilapäinen. Vielä on muutama lomapäivä jäljellä, voin asian tarkistaa ja ryhtyä tarvittaessa jonkinlaisiin kuntoutustoimenpiteisiin.

Ja vielä tuli hankittua "pikkuMarken" turkkikin lelu-markkinoilta. 

Tästä tulee siis kirkas KELTAINEN nalle. Oudon haileaksi muuttui väri salamavalon vaikutuksesta.

Lisäksi tuli lunastettua vähän pieniä silmukkaruuveja ja saranoita, joita tarvitaan sekä Nelmin mummulaan että yhteen todelliseen ikuisuusprojektiin, josta joskus myöhemmin, ehkä. Jos siitä ikinä tulee mitään näytettävää...Liittyy siis ohessa oleviin kuviin.




Kiva oli kierrellä ja katsella. Kiitokset myös siskolle seurasta sekä maittavasta ateriasta. Todellinen vapaapäivä on sellainen, jolloin ei tarvitse edes kokata!


Tämä ei liity mitenkään mihinkään edelliseen (ehkä ruokaan hitusen). Pihapaprika punoittaa jo mukavasti.

Toinen raakile valitettavasti muuttui laidastaan ruskeaksi ja putosi pois. Nyt on ilmestynyt vielä pari uutta alkua. Saa nähdä, tuleeko lisää paprikaa?

Helluntain viikonloppu

Viikonloppu hurahti oudon nopeasti! Kissat nauttivat vielä kesäkeleistä lauantaina, sunnuntaina valjaat saivat jäädä käyttämättä.  Torkuteltiin ikkunalaudalla välillä ulos tiiraillen, välillä seuraillen mummun ompelimon toimintaa.

Kesävaatteet tuli valmiiksi. Taas tosin kävi toteen entisen käsityönopettajani ohje: sovita, silitä välillä ja taas sovita. Ja siis mieluiten sille, jolle valmiin vaatteen on tarkoitus päätyä. Käsityölehdestä muokattu kaava ei VÄLTTÄMÄTTÄ näytä käytäjänsä päällä samalta kuin lehdessä. Edes muokkaamattomilta osiltaan. Höh!!

Pikareissulla kirpparille mukaan tarttui pari uutta asukasta kaapinpäällisten joukkoon. Nyt alkaa kyllä näyttää siltä, että kaappia pitää ryhtyä laajentamaan......

Tässä uudet asukkaat kylvystä tulossa! Isomman, rovaniemeläisen Polarnukke-tehtaan nuken mekkoja myssy laitettiin pesuun. Mekko päätynee nuken päälle, myssy lähtee kierrätykseen.  Pikkuisella, hurmaavalla Ari-nukketehtaan jälkeläisellä oli punainen, ilmeisesti alkuperäinen nuttu ja outo ruudullinen hame. Minun mielestäni tämä hurmuri tarvitsee ruman hameen sijasta mukavat housut. Kaivelenpa kangasvarastojani. Ompelimossa surina jatkuu....