Mekkoilua

Operaatio "kankaat kaapista vaatteiksi" on menossa. 

Vihreä liivihame jotakin kummallisen venyvää elastaanilla tehostettua keinokuitukangasta. Tuli vähän leveä ja lyhyt! Trikoot tai farkut alle niin käy passelisti vaikka töihin. Ei kiristä, ei purista.

Sininen collegekankaan loppu paidaksi (on mekoksi turhan niukkapituinen - kaikki meni  ja hihoihin piti laittaa jatketta resorilla). Voi käyttää farkkujen kanssa, Kokeiltu.

Keltaruudullinen on  mun lemppari. Kangas vaan taitaa olla tarkoitettu verhoiksi tms., mutta en kerro kenellekään. Ihan näpsää puuvilla näyttää olevan.

Näitä tässä ommeltu viimeisen (noin) viikon aikana, minkä työpäivien jälkeen on jaksanut/ehtinyt/viitsinyt. Eikä kangasvarasto näytä yhtään vähäisemmältä. Huoh! Jatkuu siis...

Nyt otan potkukelkan ja lähden lenkille. Eilen kävin hiihtämässä vasta ekaa kertaa tänä talvena ja nyt huomaan, että käsivarsissani on kai jotkut lihakset - vai mikä siellä aristaa?

Hyvää alkavaa viikkoa!

toivottaa myös perheen kuopus leikkien Piltti-purkin kannella.  Kaikki leluhiiret lienevät vuodesohvan alla - taas. Eilen niitä pelastettiin sieltä 13 kpl. Vikkeliä hiirulaisia.

Yksityinen ompeluseura ja välillä ihan pihalla

Lauantai meni ommellessa. Erittäin harvinaista, että kaikki meni niin sanotusti "putkeen". Leikkelin kaavoja muunnellen joskus ammoin kangaskaupan löytölaarista ostetusta kankaasta paidan. Oletin ensin sen riittävän mekkoon, mutta töpöksi jäi. Ompelussa ei sitten enää syntynyt pienintäkään ongelmaa. Ihme! Surautetaan vielä housut kaveriksi tässä joskus.
Kangas lienee jotakin viskoosin ja polyesterin sekoitetta. Näin päättelin sytyteltyäni jämätilkusta lankoja palamaan. Pitää muistaa, ettei kohella tulitikkujen kanssa tuo nuttu päällä. Voi tulla vähemmän iloinen soihtu.

Tällainen (kuvassa hassun näköinen, ei yöpaita)

 

Seuraavaksi leikkelin jakun muovikassikankaasta. Siis ei tietenkään itse siitä muovikassista, vaan yhdestä sinne sullotuista kankaista. Oli näppärää pellavanoloista ommeltavaa. Tosin viskoosiksi epäilen tuonkin kankaan paljastuvan lähemmin tarkasteltuna. Hyvä materiaali toki sekin.
Siinä virityksessä on vielä vähän viimeisteltävää, joten ei kuvaa. Aina on yllätyksellistä, kun ryhtyy muokkaamaan valmiista kaavasta uutta. Joskus onnistuu.

Sunnuntaiaamuna oli oiva lenkkisää. Kävelin MBT-kengät keinuen tutun, mutta harvemmin kiertämäni lenkin. Olipa maisemat muuttuneet! Uutta asuntoaluetta pukkaa yhä laajemmalle ja metsää kaatuu. Bussin päätepysäkki oli ennen umpimetsässä, vaan nyt näyttää tältä:

Vähän on laidoille jätetty puita. Kohta lienee pelto täynnä taloja. Mistä noita ihmisiä oikein riittää?

Ensimmäisellä laajemmalla peltoaukealla tapasin Rusakko 1:n. Se mennä viipotti yli tien ja laajan peltoaukean pitkin loikin. Seuraavalla peltoaukealla taisi selvitä määränpää. "Torikokous".

Kuvaa suurentamalla voi laskea kaikki kuusi kaverusta. No, kaveruudesta niin tiedä. Aikamoinen nyrkkeilyottelu oli muutamalla töpöhännällä käynnissä ajoittain. Enkä tietenkään tiedä, oliko joukossa aiemmin näkemäni jussi. Loikkimisen suunta oli ollut kyllä juuri tämä pelto.

Kotiin tultuani tapasin kissakaverit tyylikkäästi pojan sängystä muodostelmaunilta.

Poikakissa voi leikkauksen jälkeen oikein hyvin. Lelut ja ruoka saavat kyytiä ja uni maittaa. Toivottavasti toimenpide jätti nurkkiin ruikkimisen (ikävien) muistojen joukkoon. Nyt meillä olisi kanisterillinen hävyttömän kallista pissan hajun poistavaa pesuainetta (jonka haju jo itsessään yököttää minua). Enpä taida taikauskoon vedoten vielä laittaa edelleen jakoon :)

Ai niin. Pihalla tappelin vuohenputkien kanssa. Erävoitto mulle, muutamaksi päiväksi. Lisäksi Mummula uhkaa muuttua ilmeisesti Ruususen linnaksi pihalle leviävän punaisen ruusun täyttäessä vähitellen koko alueen. Voimia kysyy niidenkin repiminen muun kasvuston seasta. En välitä Ruususen linnasta, vaikka kohta satavuotiaalta näytänkin. Kimppuun vaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti!

Ulkona satoi ja vähän paistoi

...joten oli hyvä syy käyttää päivä ompelemiseen. Alun perin tarkoitus oli vaatettaa kirpparinuket. Hain perjantaina kirjastosta lähdeopuksenkin varta vasten. Ajattelin, että kopioin tällä kertaa valmiit kaavat ja muokkailen niitä tarpeen mukaan. Eilen illalla vielä nukkumaan mennessä selailin kaavakirjaa ja lueskelin kirjailijan vinkkejä vaatturille. Eli hyvin valmistautuneena piti aamulla aloittaa (siis jos sataa eikä pääse puutarhaa tonkimaan).

En sitten tiedä, satoiko. Aamulla. Minä nukuin makeasti lähes kellon ympäri ja heräsin aikaan, jolloin arkisin työpäivä olisi jo hyvinkin vauhdissa. Oho! Eipä tapahdu kovin usein.
Ja sitten osui katse kavennettavana olleeseen kesämekkoon (yhteen niistä aiemmin ommelluista). Hmmm. Niitä kankaitahan on vielä jemmassa. Jospa kuitenkin ENSIN surauttaisin yhden lisämekon siskolle, jolle aiemmin tehdyistä yksi sopi huonosti innostuttuani muokaamaan kaavaa vähän liian rajusti. Sitäkin mekkokangasta oli vielä... Ja voisihan sitä itsellekin vielä yhden, jos se kesä tulee hyvinkin pian takaisin...
Siispä tuloksena oli kolme ihmismekkoa eikä yhtään nukenvaatetta! Laitoin kyllä näistäkin isommat tilkut talteen nukenvaateompelua varten.

  Keskimmäisen kankaan löysin paikallisesta kangaskaupasta ohuiden paitapuuvilloiden joukosta. 

Siinä oli jotakin niin nostalgista, että mukaanhan se piti ottaa "vanhanaikaista" kesämekkoa varten!

Kissanpennun kanssa vaatteen kaavoittaminen ja leikkaaminen on muuten SEIKKAILU sinänsä. Välillä piti pentunen siirtää oven taakse toiseen huoneeseen. Oli pelko, että sillä puuttuu pian muutama varvas ja seuraavaan näyttelyynkin saa ilmoittautua persialaisten joukkoon. Saksien liike kun näyttää NIIN kiehtovalta ja kaavapaperin rapina suorastaan vaatii ottamaan vauhtia ja hyppämään rapisuttamaan ihan omin tassuin.

Välillä tietysti pidettiin ruokataukoa, kissat ja ihmiset.

Tässä saa possunsydän kyytiä. Harmi, kun en saanut ääntä mukaan. 

Varsin kovaääninen stereohurina säesti kissojen lounastuokiota.

Ommellessa ehtii ajatella samalla kaikenlaista. Viikko töitä, sitten kesälomalle. Elokuussa taas töihin muttei takaisin. Mummu jatkaa siis seikkailuaan työelämän pyörteissä loppukesällä! Lomalla ladataan akut tekemällä kaikkea sitä, mitä talven aikana ei ehdi/jaksa /viitsi. Tosin suursiivousta en suunnittele, vaikkei sitäkään talvella viitsi/jaksa/jne. Mutta odottaahan nukkekotiprojekti ja nukkemassat ja pihahommat ja nallejakin voisi tehdä ja ystäviä tavata ja matkustaa jonnekin mihin nokka näyttää ja  lukea ja laiskotella ja ja ja... elellä ihan vailla suunnitelmia. Mutta poutaa ja lämmintä auringonpaistetta enimmäkseen olisi toiveissa, kiitos!