Yksityinen ompeluseura ja välillä ihan pihalla

Lauantai meni ommellessa. Erittäin harvinaista, että kaikki meni niin sanotusti "putkeen". Leikkelin kaavoja muunnellen joskus ammoin kangaskaupan löytölaarista ostetusta kankaasta paidan. Oletin ensin sen riittävän mekkoon, mutta töpöksi jäi. Ompelussa ei sitten enää syntynyt pienintäkään ongelmaa. Ihme! Surautetaan vielä housut kaveriksi tässä joskus.
Kangas lienee jotakin viskoosin ja polyesterin sekoitetta. Näin päättelin sytyteltyäni jämätilkusta lankoja palamaan. Pitää muistaa, ettei kohella tulitikkujen kanssa tuo nuttu päällä. Voi tulla vähemmän iloinen soihtu.

Tällainen (kuvassa hassun näköinen, ei yöpaita)

 

Seuraavaksi leikkelin jakun muovikassikankaasta. Siis ei tietenkään itse siitä muovikassista, vaan yhdestä sinne sullotuista kankaista. Oli näppärää pellavanoloista ommeltavaa. Tosin viskoosiksi epäilen tuonkin kankaan paljastuvan lähemmin tarkasteltuna. Hyvä materiaali toki sekin.
Siinä virityksessä on vielä vähän viimeisteltävää, joten ei kuvaa. Aina on yllätyksellistä, kun ryhtyy muokkaamaan valmiista kaavasta uutta. Joskus onnistuu.

Sunnuntaiaamuna oli oiva lenkkisää. Kävelin MBT-kengät keinuen tutun, mutta harvemmin kiertämäni lenkin. Olipa maisemat muuttuneet! Uutta asuntoaluetta pukkaa yhä laajemmalle ja metsää kaatuu. Bussin päätepysäkki oli ennen umpimetsässä, vaan nyt näyttää tältä:

Vähän on laidoille jätetty puita. Kohta lienee pelto täynnä taloja. Mistä noita ihmisiä oikein riittää?

Ensimmäisellä laajemmalla peltoaukealla tapasin Rusakko 1:n. Se mennä viipotti yli tien ja laajan peltoaukean pitkin loikin. Seuraavalla peltoaukealla taisi selvitä määränpää. "Torikokous".

Kuvaa suurentamalla voi laskea kaikki kuusi kaverusta. No, kaveruudesta niin tiedä. Aikamoinen nyrkkeilyottelu oli muutamalla töpöhännällä käynnissä ajoittain. Enkä tietenkään tiedä, oliko joukossa aiemmin näkemäni jussi. Loikkimisen suunta oli ollut kyllä juuri tämä pelto.

Kotiin tultuani tapasin kissakaverit tyylikkäästi pojan sängystä muodostelmaunilta.

Poikakissa voi leikkauksen jälkeen oikein hyvin. Lelut ja ruoka saavat kyytiä ja uni maittaa. Toivottavasti toimenpide jätti nurkkiin ruikkimisen (ikävien) muistojen joukkoon. Nyt meillä olisi kanisterillinen hävyttömän kallista pissan hajun poistavaa pesuainetta (jonka haju jo itsessään yököttää minua). Enpä taida taikauskoon vedoten vielä laittaa edelleen jakoon :)

Ai niin. Pihalla tappelin vuohenputkien kanssa. Erävoitto mulle, muutamaksi päiväksi. Lisäksi Mummula uhkaa muuttua ilmeisesti Ruususen linnaksi pihalle leviävän punaisen ruusun täyttäessä vähitellen koko alueen. Voimia kysyy niidenkin repiminen muun kasvuston seasta. En välitä Ruususen linnasta, vaikka kohta satavuotiaalta näytänkin. Kimppuun vaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti!