Juhannuspäivän iltana

 

 Ekat pihamansikat on syöty. Ahomansikan taimi tuli joskus perennalahjoituksen kylkiäisenä ja vuosien kuluessa levittänyt rönsyjään pitkin pihaa. Satoakin on tullut pitkin kesää jo useampaan vuonna, vähän kerrallaan. Olivat makeita!

 

Nykyään meillä on enimmäkseen beigeä. Seinä on sävytetty tismalleen kissojen kiipeilytelineeseen sopivaksi. Ja aivan vahingossa!

Lattia sen sijaan on sävytetty aivan kissaan sopivaksi. Eipä tullut tuokaan mieleen pinnoitteen väriä valitessa.

Ja vanha mattokin napsahti saman sävyisenä entiselle paikalleen.  Samoin kissan "unipussi".

Mutta  on meillä uusikin väri! Meillä on uusi tuoli. Vanhat Sirut muuttivat uuteen kotiin ja mummulaan muutti kunnon laiskanlinna. Nyt voin ruveta kertaheitolla entistä laiskemmaksi.  

Heti tuolin tultua alkoikin laiskottaa niin vietävästi, ettei rempan jälkisiivous tahdo millään maittaa. Onneksi on hyvä (teko)syy. Lattialistat ovat vielä rautakaupassa, joten esim. kirjahyllyjä ei kannata täyttää. Nehän pitäisi purkaa ja siirtää listojen kiinnityksen ajaksi. Koska kirjahyllyjen sisältö purettiin viimeisenä, kaikki muu on niiden takana/alla piilossa, joten eihän muutakaan tavaraa paikoilleen saa! Muutamalle taululle löytyi kuitenkin jo paikka. Samoin eteisen peili muutti täsmälleen entisille sijoilleen.

Tässä kelpaa retkottaa!                           Peili heijastelee valoa tuttuun tapaansa.

Tuoliin laitoin suojaksi peitteen, koska huomasin jonkun muunkin nauttivan siinä laiskottelusta.

Tai oikeastaan laiskottelijoita on enemmänkin. Aamulla kissamummun piti sanoa oikein "kova sana" ennenkuin poika ymmärsi, ettei aina voi olla sen vuoro. Tulin siis ostaneeksi mukavan kissanpesän, jossa itsellänikin on joskus vuoro istua.

 

On hyvin taloudellista, kun on samat lempivärit joka paikassa.  Auringon haalistamat ikkunapokat sai paikkamaalattua saunan seinien sävytyksessä vuosi sitten käytetyllä kyllästeellä. Oli tismalleen samaa tummanruskeaa. Puisiiin maalaamattomiin ikkunalautoihin tuputtelin parkettivahaa. Sitähän ei enää onneksi tarvitse lattialle levitellä. Ikkunalaudoissa oli muistaakseni jokin huonekaluvahakäsittely entuudestaan. Sitä vahaa ei vaan enää taida olla jäljellä. Ei ainakaan mistään löytynyt. 

Arjen tultua on suunnistettava verhokauppaan. Kun kaikki on siis haalean vaaleaa ja väritöntä sitä tuolia lukuunottamatta, pitää verhoihin löytää jotakin jujua. Isoja kuvioita? Ehkä kukkia? Katsotaan, mitä löytyy. Meidän kylällä on onneksi uusi verhokauppias valtakunnallisen ketjun lisäksi. 

Katsastellaan... Jotakin ideaa on muhimassa, mutta hyviä vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!

Viikonloppu vierähti

Lauantai meni tapetoidessa ja parkettia repiessä.On se kumma, kun saa yhden seinän (sen suunnitellun) kuntoon, seuraava huutaa selvästi kunnostusapua. Alunperin piti tapetoida olohuone. Näin myös tapahtui. Olkkarin seinät ovat nyt kukkatapettien jälkeen pellavanväristä paperia ja kermanvalkoista "vakosamettia". Tai siis vakosametilta näyttävää struktuuripintaa. Oikein tylsän näköiset. Mutta puhtaat, kauniit ja valoisat.
Perimmäinen tarkoitus on ollut jo jonkinaikaa vaihtaa olohuoneen ja eteisaulan lattia, joka on loppuunajettua ja alunperin hiukan hmmm. erikoisesti asennettua parkettia. Vielä, kun kollipoika päätti merkata sen useammastakin paikasta, ei uusimista ollut enää syytä pitkittää. Koska eteisen seinät oli päällystetty alaosastaan lautapaneelilla (kyllästyttänyt jo vuosikaudet), nekin piti poistaa. Tilalle tapetit. Tykkään enemmän kuin maalatusta pinnasta. Tällä kertaa.

 Liisterin sekoitusapulainen. Ämpärissä vettä ja hetki kuvan ottamisen jälkeen apulainen nousi ämpärin reunaa vasten ja mätki käpällään vettä ympäri lattiaa! Liisterin lisäyksen yhteydessä siirsin avustajan toiseen huoneeseen.

Myöhemmin "pomo" tarkasteli tapahtunutta muutosta tähystyspaikaltaan.

Eteisen uutta, vihertävää seinää. Väri luonnossa huomattavasti kauniimpi. Tämä puhelimen värintoisto on vähän niin ja näin...

Siis mitä IHMETTÄ täällä on tapahtunut? Kissamummu kummastelee kuvassa parketin alta paljastuneella aidolla VINTAGEMUOVILATTIALLA.
Parketin irtikampeamisesta lähti melkoinen ääni, jopa ilman sähköisiä työkalujakin. Kissat välttelivät melua koko viikonlopun lymyten ties missä koloissa. Nyt niitä koloja piisaa, kun koko olohuone on tyhjennetty täyttäen vastaavasti muut huoneet.

Outoa on! Tuumaavat kaverukset. 

 

Ja mikä se tämä on? 

Siinähän on ollut pätkä seinää joskus talon varhaisvuosina. Näppärästi oli parketin asentaja tasoittanut muovimaton puutteesta aiheutuneen lattian kolon leikkelemällä muovitabletin suikaleiksi. Näppärää! Yllänköhän vastaavaan luovuuteen ennen uuden lattian laittoa?

 

Ja tässä pari kuvaa liittyen edelliseen postaukseen. Tilava perheauto on myös oiva kuljetuskalusto :)

 

 

 

 

Sinne me kaikki sovittiin, eikä tullut edes ahdasta.

Vanhan lattian toimittamiseen kaatopaikalle tarvitaan kyllä sitten lähipiirin apua ja peräkärryä. Ei mahdu, ei!

Rempassa pidin kirpparikierroksen mittaisen tauon sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä vain siskon seuraksi ja tosiaankin pitämään vähän taukoa.

Mukaan tarttui kuitenkin vanha Riihimäen lasin vaasi (näitä on jo monta ennestään). Ensimmäiset, vaaleanpunaiset,  perintönä omasta mummulasta sieltä kaukaa lapsuudesta. Mukaan lähti myös hauska posliinikoira (sisko osti sen kaverin) sekä ARI -tehtaan nukke. Alunperin muinaisesta DDR:sta kotoisin. Nukke on saman mallinen, kuin joskus aikanaan hankkimani tukkatöyhtökappale. Selvästi kaksoset.

Alla ison sylissä se töyhtöhyyppä.

P.S Kaikki kuvat ovat huonoja puhelinkuvia. Kameran välijohto on jossakin hyvässä piilossa. Löytynee rempan päätyttyä.

Miten viisi elefanttia mahtuu kuplavolkkariin?

Tai kuusitoista laatikkoa lattialaminaattia, puoli tusinaa ovenkahvoja, muutamia työkaluja, yksi pyörätuoli, kuski sekä yksi matkustaja Toyota Corollaan?

Elefantithan menivät kolme taakse ja kaksi eteen. Vähän samalla tavalla se Corollakin täytettiin.

Remppa siis jatkuu. Olohuone on tapetoitu puoliksi. Toinen puoli vailla uusia tapetteja vielä. Ovat rullalla. Eteinen on tapetoitu melkein. Liisteri loppui illalla enkä jaksanut ruveta sekoittamaan uutta. Olin joskus ostanut jostakin  rautian alennuskopasta tapetteja ilman sen kummempaa suunnitelmaa niiden loppusijoituksesta. Vihertävät päätin sitten liimailla eteisen seiniin huomatakseni yllätyksekseni, että ne ovatkin himmeän raidallisia! Meille tulee siis raidallinen eteinen. Kuva tulee, kun loput raidat seinää koristaa.


Päivä EI alkanut oikein mukavasti. Lämmintä ja aurinkoista oli sää tosin. Ja isännöitijä soitti aamulla. Olen maanantaista asti yrittänyt häntä kiinni, eilen jätin soittopyynnön ja sain lupauksen soitosta "ihan kohta". Kahdeksantoista tuntia. Se ihan kohta. Mutta asiat selvisivät odottamallani tavalla.

Päätin sitten lähteä reippaana mummuna rautakauppaan. Hyppäsin autoon, ajoin pihasta kadulle ja kuulin ILKEÄN räsähtävän äänen ja sitten vasemman etupyörän tienoilta alkoi kuuluua rahisevaa, laahaavaa rutinaa. Vikadiagnoosini lienee osunut oikeaan. Jousi poikki mummun ralliautosta. Voi (sensuroitu sensuroitu sensuroitu) ! Rauhallisesti kadulta takaisin pihan puolelle ja soittamaan jo hyvin läheiseksi muuttuneelle korjaamolle.  "Vaihteessamme on juuri nyt ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa....." Lopulta joku vastasi, eikä onneksi tarvinnut kuunnella jotakin verenpainetta nostattavaa odotusmusiikkia. Lupasi ensin hövelisti yhdistää huoltoon, mutta palasikin kertomaan, että siellä ollaan kovin varattuja, mutta soitetaan hetken päästä minullepäin. Tarkisti vielä puhelinnumeronikin. Klo 9.50. Hyvä odottelenpa hetken... toisen hetken... kolmannen hetken...
Ei, hitto! Poika kuskiksi ja sinne rautakauppaan lattiaa hakemaan. Puhelin taskussa. Samalla keikalla hoideltiin muitakin asioita. Ei soittoa. Kotiin noin neljän tunnin päästä (huhhuh olipa noita asioita !). Ei sitä soittoa kuulunut. Soitin uudelleen . Ja kas sain juuri sen henkilön kiinni, jota tavoittelinkin. Sitten hinausautolla mummun  kulkuneuvo korjaamolle ja nyt odotellaan milloin saa lunastaa älyttömän paksua setelitukkoa vastaan. Kyllä tänään vähän otti pattiin!!!
Ai niin ja pojalle tuli ilmoitus postipisteeseen saapuneesta paketista. Sekin oli eksynyt väärään hyllyyn ja tarvittiin kolme postineitiä etsimään kadonnutta kissanruokalähetystä. Onneksi löytyi ja kissat saivat appeensa.

Niinpä oli varsin rentouttavaa repiä lattiasta vanhaa kissanpissaamaa parkettia (oli se pirun kovaa liimattu levyksi - oli lähteä koko huoneellinen  kerralla ja joku ovikin pudota saranoiltaan).

Kai tässä iloisempiakin päiviä on odotettavissa! Ja onneksi ei satanut. Ennenkuin illalla vähän.
Ei kuvia. En jaksanut ladata. Toisena päivänä. Hyvää yötä!