Perimmäinen tarkoitus on ollut jo jonkinaikaa vaihtaa olohuoneen ja eteisaulan lattia, joka on loppuunajettua ja alunperin hiukan hmmm. erikoisesti asennettua parkettia. Vielä, kun kollipoika päätti merkata sen useammastakin paikasta, ei uusimista ollut enää syytä pitkittää. Koska eteisen seinät oli päällystetty alaosastaan lautapaneelilla (kyllästyttänyt jo vuosikaudet), nekin piti poistaa. Tilalle tapetit. Tykkään enemmän kuin maalatusta pinnasta. Tällä kertaa.
Liisterin sekoitusapulainen. Ämpärissä vettä ja hetki kuvan ottamisen jälkeen apulainen nousi ämpärin reunaa vasten ja mätki käpällään vettä ympäri lattiaa! Liisterin lisäyksen yhteydessä siirsin avustajan toiseen huoneeseen.
Myöhemmin "pomo" tarkasteli tapahtunutta muutosta tähystyspaikaltaan.
Eteisen uutta, vihertävää seinää. Väri luonnossa huomattavasti kauniimpi. Tämä puhelimen värintoisto on vähän niin ja näin...
Siis mitä IHMETTÄ täällä on tapahtunut? Kissamummu kummastelee kuvassa parketin alta paljastuneella aidolla VINTAGEMUOVILATTIALLA.
Parketin irtikampeamisesta lähti melkoinen ääni, jopa ilman sähköisiä työkalujakin. Kissat välttelivät melua koko viikonlopun lymyten ties missä koloissa. Nyt niitä koloja piisaa, kun koko olohuone on tyhjennetty täyttäen vastaavasti muut huoneet.
Outoa on! Tuumaavat kaverukset.
Ja mikä se tämä on?
Siinähän on ollut pätkä seinää joskus talon varhaisvuosina. Näppärästi oli parketin asentaja tasoittanut muovimaton puutteesta aiheutuneen lattian kolon leikkelemällä muovitabletin suikaleiksi. Näppärää! Yllänköhän vastaavaan luovuuteen ennen uuden lattian laittoa?
Ja tässä pari kuvaa liittyen edelliseen postaukseen. Tilava perheauto on myös oiva kuljetuskalusto :)
Sinne me kaikki sovittiin, eikä tullut edes ahdasta.
Vanhan lattian toimittamiseen kaatopaikalle tarvitaan kyllä sitten lähipiirin apua ja peräkärryä. Ei mahdu, ei!
Rempassa pidin kirpparikierroksen mittaisen tauon sunnuntaina. Tarkoitus oli lähteä vain siskon seuraksi ja tosiaankin pitämään vähän taukoa.
Mukaan tarttui kuitenkin vanha Riihimäen lasin vaasi (näitä on jo monta ennestään). Ensimmäiset, vaaleanpunaiset, perintönä omasta mummulasta sieltä kaukaa lapsuudesta. Mukaan lähti myös hauska posliinikoira (sisko osti sen kaverin) sekä ARI -tehtaan nukke. Alunperin muinaisesta DDR:sta kotoisin. Nukke on saman mallinen, kuin joskus aikanaan hankkimani tukkatöyhtökappale. Selvästi kaksoset.
Alla ison sylissä se töyhtöhyyppä.
P.S Kaikki kuvat ovat huonoja puhelinkuvia. Kameran välijohto on jossakin hyvässä piilossa. Löytynee rempan päätyttyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti