Kevät etenee, miten kylpyhuonerempan käy?

Pihalla alkaa lumi sulaa, myös siitä metrisestä hangesta, joka syntyi, kun katto tyhjeni. Sinikataja taitaa selvitä, tuijakaan ei ole poikki, mutta kuusesta on oksia irti.
Tänään paistoi aurinko iltapäivällä. Aurinkokello kyllä näytti kaikkea muuta kuin tätä kesäaikaa. Varjostuskankaan puutteessa peittelin havuja tilapäisesti hallaharsolla. Kaivelin lunta juurelta, joten toivottavasti alkaa maa sulaa ja juuristo saada vettä ajallaan. Paksuimman kasan alla on (muistaakseni) perennoja, jotka eivät lunta ja jäätä pelkää. Täytyypä ryhtyä lapioimaan kasaa pienemmäksi. Huomenna. Ehkä ne jo juhannuksena ovat vihreinä.

Tämä kuva ei ole meidän kylppäristä. Sieltä haettiin tänään kuivauspuhaltimet pois ja porattiin jotkut mittatikut lattiaan vielä lisämittauksia varten. Toivottavasti sitten perjantaina oikeesti alkaa jälleen tapahtua jotakin.

Tällainen kylppäri on Nelmillä.

Nelmin silityspöytä on ostettu valmiina, kaikki muut tarvikkeet väkerrelty itse. Kylppäri onkin ainoa, joka on nukkekodissa jokseenkin valmis.

Tänään oli aika jännittävä päivä. Siitä tarkennusta loppukuusta, ehkä. 


Ja vielä yksi nalle-esittely:

Tässä on Köpi.

Hän syntyi kesällä 2009 ja sai nimekseen muutaman mutkan kautta Köpi. Hän on noin puolimetrinen pullukka nallukka.Hänellä on pitkä, pörröinen karva ja täytteenä keinokuituvanua. Köpi muutti kesällä erääseen päiväkotiin. Päiväkoti oli muuttamassa toiseen rakennukseen ja Köpi piiloutui vikkelänä nallena muuttokuormaan. Olipa hän aiheuttanut melkoisen yllätyksen, kun piilopaikka olki paljastunut. Köpi tykkää laulamisesta, saduista ja ennen kaikkea lapsista. Hän toivoi myös pääsevänsä lasten mukana retkille, lyhyiden jalkojensa vuoksi ehdotti matkustamista vaikkapa jonkun aikuisen selkärepussa. Köpi kertoi nukkuvansa päivällä ja yöllä, mutta ei halua kenekään unikaveriksi, sillä hän tunnusti kuorsaavansa melko ännekkäästi ja ehkä siten häiritsevänsä lasten unia. Joulun aikaan sain Köpiltä kirjeen, jossa hän kertoi viihtyvänsä hyvin päiväkodissa. Lupasi kirjoitella vielä myöhemmin uudelleen kuulumisiaan.

Kevät tulee kohisten

Ihanaa kun ulkona näkyy jo jotakin vihreää, vaikka vain lenkkipolun varrella hautausmaan aidassa.Tänään ei onneksi enää satanut, joten saattoi kiertää jonkinmoisen lenkin kastumatta. Yllättävän nopeasti lumet sitten lähtivät. Pihalla odotellaan katolta tulevien lumien sulamista ja sitä, mitä sieltä paljastuu. Lunta tuli katolta niin paljon, että ainakin yksi kuusen ja yksi timanttituijan taimi lienevät kokeneen kovan kohtalon. Samoin kituliaasti kasvanut sinikataja on siinä ja siinä, ettei ole pahasti oksat revenneet irti. Tutkitaan tarkemmin, kun alkaa saappaanvarret riittää.

Pääsiäisen sadepäivinä (ylen?)syönnin lomassa tuli askarreltua Nelmille uudet nojatuolit yhä keskeneräiseen olohuoneeseen. Niitä piti sitten kutsua Ensiokin kokeilemaan. Sohva, jolle Ensio istahti, on tosin jo vanha. Viimekesäinen. Onneksi löytyi vielä samaa kangasta, joten kalusto näyttää melko yhtenäiseltä.

Kissatkin ottavat vapaapäivät rennosti. Heti, kun hain nojatuoleihin puhtaat irtopäälliset, ne piti mennä testaamaan. Pikkuisella on ollut aivan hirrrvittävä ruokahalu. On kyllä kovasti kasvanutkin. Vieläköhän kasvattajat tunnistaisivat? Tai Helmiäiti?
Meidän Kissamummu sietää pikkuista sopivan pieninä annoksina. Viereen saa tulla ja vähän autellaan pesemisessäkin (ei silti, ettei se Pikkukissalta sujuisi mallikkaasti itsekin). Jos pikkuinen innostuu kovasti riehumaan tai hyppimään Kissamummua kohti, kuuluu tiukka murahdus ja saattaapa läimäyttää käpälälläkin. Hyvin joustava ja kärsivällinen mummeli on kuitenkin pikkuista kohtaan, joka on ...hmm... aika villi!

Kissamummusta harjatusta alusvillasta pyöritellyt pallot ovan pennun mielestä ihan parhaita leluja heti kolisevan ja kovaa pyörivän deodoranttipullopallon jälkeen.  Karvapallot saa mukavasti kannettua suussa ja tuotua heiteltäväksi pitkin tyhjän eteisen lattiaa ja taas uudestaan. Noutaja?

Remppakin jatkunee toivottavasti alkuviikosta. Näin vähän torstaina lupailtiin. Kuivauspuhaltimet ovat paahtaneet jo pari viikkoa ja kylppärissä voisi melkein saunoa. Aika lämmintä!

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä toivottavat myös Nelmi ja ystävänsä Ensio Nelmin parvekkeella. 

Edessä viime viikonloppuna hankittua viherkasvia (akvaarioruohoa, josta tulossa myöhemmin istutuksia Nelmin laajalle parvekkeelle)

Keväisiä? päiviä maaliskuun päättyessä

Rantatieltä, ojan laidasta

pajunkissoja löydän.

Niillä minä pääsiäisenä

koristelen pöydän.

Pehmeä on silitellä

pajunkissan selkää.

Noidat lentää luudallansa,

eikö sisko pelkää?

Pikku-veikon keinuheppa

kammarissa heiluu.

Isä laittaa pääsiäiseksi

pihamaalle keinun.

Kukko kiekuu kanalassa

talvet sekä kesät.

Kunpa tietäis, mistä löytäis

pääsiäiskukon pesät.

Pesä pirttiin laitetaan,

kun iltalamppu palaa.

Kukko käy munimassa

keskiyöllä salaa.

-Marjatta Pokela-

Pajunkissoja löytyi ojanlaidasta, kuten Marjatta Pokelan vanhassa lastenlaulussa sanotaan. Ojassa vaan oli varmaan metri lunta kahlattavana ja kotimatkalla yllätti vielä sakea lumiräntäkuuro. Huh! Minne kaikki kissapajut ovat kadonneet? Oli tosi työlästä löytää niitä, mutta onneksi sentään vähän sai maljakon täytettä.

Tässä ei näy pajuja, mutta tämä pensas näyttoi aika pirteältä punaisine marjoineen.

Tätä "pajunkissaa" vaan naurattaa. Taitaa ollakin pääsiäisnoidan kaveri.

Nyt on kisulla asiat hyvin, ruoka ja uni maittaa. Pallojen ja leluhiirten perässä on mukava juosta. Ja kehruuääni on varsin kova ja sitä kuuluu usein. Kissamummu lipaisee toisinaan  Pikkukissaa tai napsauttaa välillä käpälällä, jos pikkuinen innostuu liikaa hyppimään kohti.

Kissamummu kävi valjaissaan tänäänkin tutkimassa  terassilla kevään etenemistä. Pikkuisellekin soviteltiin valjaita ja käveltiin olohuoneen lattialla, ulos ei tehnyt mieli, vaikka ovi olikin auki. Valjaat pikkuinen oletti olevan puremista varten. Nekin.

Nyt on viikon puhaltanut kuivausmasiina kylpyhuoneessa. sieltä oli kuitenkin löytynyt hiukan kosteutta yhdestä nurkasta. Huomenna reiskat tulevat katsomaan, vieläkö huminaa jatketaan vai joko päästään vesieristämään.

ISOJA nalleja ja remonttikuulumisia

Ester Otsola syntyi vappuna 2009. Hän on 56 cm pitkä ja painaa 960 g. Väriltään hän on tumman punainen ja silmät ovat syvän mustat. Esterin ruuminrakenne periytyy 60- luvun otsoilta. Hän on hiukan tanakka Otsolan suvun jälkeläinen. Ester viihtyy sylissä ja tykkää halaamisesta kaikkien kodeissa elävien nallekarhujen tapaan. Ester on rauhallinen ja päätöksiään harkitseva. Joskus hän tarvitseen jopa apua koettaessaan päättää, haluaako hopeanharmaan vai ruusunpunaisen nauhan kaulaansa. Ester rakastaakin kaikkea kaunista, nauhoja, kukkia, tauluja, runoja, musiikkia... Hän on huomannut viihtyvänsä myös muiden eläinten kanssa. Kissojen puuhia on erityisen mukava seurata. Ester kuuntelee mielellään musiikkia ja laulaakin joskus. Tosin useimmiten sillon, kun kukaan ei ole kuulemassa. Mukavaa olisi oppia myös soittamaan jotakin instrumenttia. Peukaloiden puute vain rajoittaa soitinvalikoimaa.

Ester pitää monien nallejen tapaan hunajasta ja kaikesta makeasta, mutta syö mielellään myös punaisia marjoja, kuten vadelmia, karpaloita, puolukoita ja tietysti kesällä myös mansikoita. Hän uskoo, että kauniin punaisen turkin väri säilyy näin paremmin. 

Puisten niveltensä vuoksi hän pyrkii välttelemään varsinaista kylpemistä. Tarvittaessa punaisen turkin saa pyyhkiä kostealla liinalla puhtaaksi.

Alvar Otsola on tämän kevättalven nallukoita.  Alvar on 54 cm pitkä ja painaakin ruhtinaalliset 860 g. Hänellä on vihreä turkki ja mustat nappisilmät. Hänellä on vuotta vanhempi sisar Ester. Alvar syntyi ennätyskovien pakkasten ja runsaan lumen talvena paksuturkkisena ja pehmoisena. Ruumiinrakenteeltaan hän on pyöreähkö, tassut ovat lyhyet ja tanakat. Alvar on vikkelä ja seikkailunhaluinen kaveri, joka ystävystyy helposti kaikkien muidenkin eläinten kanssa. Muita nalleja hän suorastaan rakastaa!
Vaikka Alvar onkin puhelias ja seurallinen, hän haluaa toisinaan olla myös aivan yksin omine ajatuksineen. Mitä suunnitelmia tehneekään silloin? Kaikkia ajatuksiaan ja suunnitelmiaan Alvar tuskin haluaakaan paljastaa.
Herkkuruokaa on kaikki vähänkin makea. Hunaja, hillot ja kiisselit maistuvat, mutta varsinkin  tummanruskea , mehevä piimäkakku saa Alvarin suupielet kostumaan!
Alvar on touhukas kaveri ja voi joskus vähän likaantuakin. Kylpemään hän ei mielellään mene, sillä pelkää puisten niveltensä siitä kärsivän. Pintapesu tosin sopii tarpeen mukaan.
Alvar muutti samaan kotiin, mistä Pikkukissa saapui meille ja missä Ester- sisko on asustellut jo lähes vuoden.

Piimäkakku

!½ dl piimää
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1½ dl rusinoita
1 dl sulatettua margariinia tai voita
½ tl jauhettuja neilikoita
1 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
Neilikka ja sooda  sekoitetaan jauhoihin. Muut aineet yhdistetään em. järjestyksessä. Kakku paistetaan hyvässä uuninlämmössä. (eli n. 175C noin tunnin ajan)

Ohjeesta kiitokset kuuluvat mummun omalle, jo edesmenneelle Suon mummulle!

Tässä muisto myös papasta, jonka ruokailuvälineet laitoin "talteen" ja joka kuvassa osoittaa lapsenlapselleen (siis minulle), ettei ole leipä lopussa! Kuvasta löytyy myös kyseinen veitsi, jota pappa käytti syödessään.

... ja remontti etenee h i t a a s t i, sillä lattiasta suihkun kohdalta löytyi vähäinen määrä kosteutta, jota nyt kuivatellaan parin puhaltimen voimin. Seuraava kontrolli on ensi torstaina. Mutta seinät on levytetty ja purkaminen päättynyt. Odotellaan siis varsinaisen rakentamisen jatkoa.

Ensi-ilta, pikkuleivät ja muuan Nalle

Sain kutsun maaliskuun alussa katsomaan lasten itse tekemää elokuvaa. Kutsun esitti mukava aikuisihminen, jonka kanssa olen tehnyt yhdessä töitä vuosikaudet aina viime kesään asti.

Kun viime keväänä kuulin tiemme erkanevan, mummulassa syntyi pikkuinen, pehmoinen Nalle, joka päätti lähteä uusiin seikkailuihin tuon aikuisihmisen kanssa.

 Tämä nalle on vilkas ja hyvin pieni, pituutta vain 28 cm ja painoa vähäiset 180 g. Väriltään hän on jellonan keltainen ja silmät ovat lakritsin mustat ja hyvin kirkkaat. Nalle taitaa kepposet ja saattaapa kätkeytyä aivan yllättäen mitä kummallisimpiin paikkoihin. Nalle osaa olla tarvittaessa niin hiljaa, että hengitystä tuskin kuulee. Silloin hän yleensä tarkkailee ympäristöään - tai on vaipumassa uneen. Nallella on erittäin hyvät unenlahjat ja hän on varsin aamu-uninen, etenkin talvella. Nalle rakastaa ihmisten seuraa, niin pienten kuin isompienkin. Pahinta, mitä hänelle voi sattua, olisi jäädä pitkäksi aikaa yksin. Ihmisten lisäksi Nalle viihtyy erinomaisen hyvin muiden nallejen tai vaikkapa nukkejen seurassa. Hän on rohkea eikä pelkää koiria tai kissojakaan, olivatpa ne  miten eläväisiä tahansa. Yksi mielenkiintoisimmista sanoista nallen mielestä onkin "seikkailu". Uudet ja jännittävät asiat eivät tätä heppua omasta mielestään pelota. Aluksi hän saattaa tosin tarvita hiukan rohkaisua kokeneemmilta seikkailijoilta. Nalle viettää syntymäpäiviään keväällä, mutta lähes yhtä tärkeä juhlapäivä on syksyllä 27.10. jolloin kaikki maailman nallet juhlivat yhdessä. Ainakin silloin on nallen mielestä saatava kulaus kullankeltaista hunajaa.

Nyt siis Nallen omistaja on ryhtynyt "elokuvatuottajaksi" jälleen kerran ja uusin tuotos olisi nähtävissä.
Makeaan elokuvailtaan virittäydyin kutsun saatuani leipomalla "kukkia" tuliaisiksi!

Voita 180 g, sokeria 70 g, 1 kananmuna, vehnäjauhoja 300g, ripaus suolaa ja vähän vaniljasokeria. Vatkattiin ja vaivattiin ja puristettiin pursottimen kukkakuvion läpi.Vähän iloisia koristeita päälle. Paisteltiin uunissa 200 asteessa vaalean ruskeiksi reilu vartti ja "kukkakimppu" oli valmis!




Vielä sievä pakkaus "kimpulle".
 

Valitettavasti elokuvailta siirtyi lopulta minulle sopimattomaan ajankohtaan, huomiseksi. (Jos minulla on kaksi menoa vuodessa, ne varmasti sattuvat samanaikaisiksi.) Elokuvan tuottaja/ohjaaja/jne. lupasi tosin, että saan nähdä heidän tuotoksensa jonakin muuna ajankohtana. Kiva! Odotellaan sitä! Ja syödään pikkuleipiä! Nam. Uusiahan voi aina leipoa.

Aurinkoinen maanantai

Työpäivä. Kissapari oli päivän kahdestaan makuuhuone-eristyksessä remonttia paossa. Päivä lienee sujunut ihan mukavasti, sillä molemmat olivat tyytyväisen oloisia palatessani kotiin.

Remppa etenee, uusi lattiakaivo oli paikallaan ja pino puutavaraa ilmestynyt kylpyhuoneeseen. Tänään siis siirryttiin jo purkamisesta rakentamisen alkuun. Eilen imuroin vanhasta kylppärin patterin takaosasta kymmenien (?) vuosien pölyt pois ja kokeilin pestä siihen pinttynyttä "patinaa" Universal Stonella. Kyllä kirkastui. Patterin kuvittelen maalaavani myöhemmin sopivaksi kylppärin uuteen tyyliin.

Sunnuntaina oli niin surkea räntäsade, ettei paljon ulkoilemaan tehnyt mieli. Olipahan hyvää aikaa tehdä Ensio valmiiksi.

Kalju Enska on ottanut ison kupin kahvia!

Kissamummu luovutti vapaaehtoisesti ja harjaamisestaan tyytyväisenä valkoista pohjavillaa, jotta Ensiolle saatiin asianmukainen hiusmalli.





Varo, Ensio, Jättiläishiiriä lähettyvillä!

Nahkaliivit päälle ja Nelmin luo lounaalle