Hurahdus ja kirpputorisaaliita

Lankoja siellä ja koukkuja täällä, isoäidinneliöitä siellä ja täällä! Hiiala hiiala hei! En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut virkkaamisesta. En myöskään nypläämisestä senkään vertaa. Nyt olen joutunut isoäidinneliöiden vainoamaksi. Vai miten pitäisi tulkita, kun ne hyppäävät silmille lehdistä, kirjoista, tv:sta, blogeista...  Pitihän sitä kokeilla. Ääh! Miten niitä taas tehtiinkään? Virkkuukoukku ja lankaa. Virkataan ketjusilmukoista lenkki, johon  pylväsryhmiä... Haa! Muisti olikin sormissa! Parin virhekokeilun jälkeen onnistui!
Kaapissa ON lankaa. Ja lankaa. Ja vielä lisää lankaa. Valitsin joskus kakkosammatin opiskelun aikoihin oppilaitoksen inventaariosta ostettuja ja myöhemmin joillakin kasveilla (en muista yhtään millä) värjäämmiäni ohuita villalankoja. Neliöitä alkoi syntyä. Vielä ei harmainta aavistusta, mitä noista tekisi. Kolmisenkymmentä virkattuna ja kohta tulee lisää, kun suljen koneen ja tartun virkkuukoukkuun. Tämähän on suorastaan KOUKUTTAVAA!

Päivällä virkkaamisessa oli taukoa. Alunperin haaveilin  messumatkasta Tampereelle, mutta strepto- nimisen kokkipojan asettuminen mummun kurkkuun  muutti suunnitelmat. Messujen sijasta vierailimme siskon kanssa naapurikunnan antiikkikaupassa ja muutamalla kirpputorilla.

Tässä "saalis"

Vanhanaikaiset/vanhat nahkaiset (vuorineen) ja nahkapohjaiset luistimet. Aivan sopivatkin! Made in Czechoslovakia joskus mummun nuoruusaikaan!! Hyvin paljon tuollaisilta, joskin valkoisilta, näyttivät nekin, joilla "russarilenkkiä" kierrettiin tai muuten vaan vietettiin pitkät illat luistinradalla ja välillä kopissa villatumppuja patterilla kuivatellessa. Nuo tuskin lähtevät enää teroitetttavaksi saati jäälle. Jotakin omien muistojen taulua koristamaan kenties.

Kuvassa on mukana luistimien lisäksi koko kirpparisaalis. Aika kaunis ja kulunut sihtilusikka, askarteluun päätyvät hanhikorvakorut ja muovipussillinen nappeja. 7,50€ edestä tavaraa siis!