Pihahommia

Meidän pihalla ei ole lunta. Naapurin on. Toisen puolen naapurin ei. Kummallista.
Kadonneista lumikasoista innostuneena tartuin talikkoon lauantaina puolilta päivin. Siirsin muutaman neliön kasvillisuutta kompostoitumaan. Ei sitten ollutkan ihan pikkujuttu. Nuo neliöt olivat tiiviisti kevätkaihonkukan (päällimmäinen kerros), siperian kurjenmiekan pikkulapsen ranteen paksuisten juurimukuloiden (toinen kerros) sekä maailman sitkeimmäksi kasviksi suosittelemani punaisen "ties-minkä-pensasruusun" varsien ja juuriversojen (kolmas kerros) sekä lisäksi vielä reippaasti vuohenputken ja koskaan-kukkimattomien-kielojen  juurakoiden vallassa. Puhumattakaan iloisesti levinneestä suikeroalpista, puuvartiseksi muuttuneesta oreganosta, ja muutamista karanneista syreenin versoista... Huh huh! 

Meiltä muuten saa sinisen Siperian kurjenmiekan juuria, jos viitsii tulla hakemaan. On niitä varmaan vielä viisi kiloa tallessa saavissa mullan alla "valeessa". Jonkun aikaa säilyvät varmasti. Kaikkea en aio uudelleen istuttaa. Nyt kyttäilen "kynnöspeltoani" ja kylvän jotakin rounduppia heti kun jotakin vihreää nousee pintaan, vaikka periaatteessa suhtaudunkin kaikkeen myrkyttämiseen varauksella. Pihan uudellleen istutus on suunnitelmissa myöhemmin keväällä.


Samalla vauhdilla (ja odotettavissa olleella selkäsäryllä) tyhjensin vielä mustan muovikompostin mullan sekaan pihalle - oli vähän hileessä sisältä, siirsin sen uuteen paikkaan ja talikoin häkkikompostista maatumattomat muovilootaan. Häkki lähti muovilootan entiseen paikkaan, koska oli talven aikana nitkahtanut melkein sen naapurin puolelle, jolla ei ole enää myöskään lunta. He aikovat pykätä rajalle aidan. No mikäs siinä! Nyt ei ainakaan mummulan puutarhajätteet ole esteenä rakennusinnolle. Aika erikoista muuten, että hileessä olleesta lähes maatuneesta kompostista ryömi esille täysin virkeä liero!!! Ihmettelimme asiaa naapurin kanssa. Hän oli myös jo pihaistutuksiaan kuopimassa. Pakastamisen kestävät madot!

Piha nykykunnossa "riehumisen" jäljiltä. Keltaiset, violetit ja vaalean lilat krookukset ovat täydessä kukassa. Edessä olevat keltaiset kasvit ovat kevätkaihonkukan lehtiä, jotka olivat kasvaneet katolta pudonneen lumen alla (lapioin loput jääksi tiivistyneet lumet sulamaan hiekkapihalle). Talvihorroksen tai muun talvisen olomuodon ovat jättäneet taakseen ainakin kimalaiset, kärpäset, sitruunaperhonen, nokkosperhonen ja leppäkerttu.

 

 Sitä pelkäämääni selkäsärkyä ei kuuden tunnin rehkimisestä huolimatta tullut. Olisiko syynä ollut hierova istuin, lämmin sauna vai nukahtaminen piikkimatolle? Vain polvenraato valitti saamastaan huonosta kohtelusta.

Sunnuntaina kuitenkin pienelle lenkille näkemään joutsenia lammeksi muuttuneella pellolla, sinivuokkoja metsässä ja peura lähes keskellä kylää. Joutsenet olivat liian kaukana nokialaisella kuvattaviksi.

 Peura ryökäle ehti karata lähes näkymättömiin kaivaessani kuvanottovälinettä taskusta.

On kuitenkin juuri ja juuri nähtävissä kuvan keskellä.

Sinivuokot eivät karanneet. Ovat nähtävissä keskellä kuvaa ja lukuisissa paikoissa lähimetsissä.

Näin humahti viikonloppu mummulassa. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!