Kissamummun syntymäpäivä ja päihdeongelmainen isikisu

Kissamummu täytti kaksitoista vuotta. Syntymäpäivä on toukokuun 29. tai 30. Ihan varmaa ei kuulemma ole, kumpana päivänä kissaemo pyöräytti pentueensa jonnekin maalaistalon ulkorakennukseen. Viime vuosituhannen viimeistä kevättä silloin elettiin.

 Ihan vauvana uudessa kodissa.

 Edesmenneen siskon kanssa ikkunalaudalla. Sisko on oikeanpuoleinen.

 Samalla ikkunalaudalla varjokuvan kanssa.

 Uusissa punaruutuisissa valjaissa pihalla vuoden vanhana.

 Rento ote elämään. Lainasin ihmispoikien kerrossänkyä.

Että tämmönen kiipeilyteline. Tehkääs perässä!

Enää ei mummukissa paljon kiipeile. Ketterästi tosin hyppää pöydälle (varsinkin työpöydälle aina kun ommellaan) ja vikkelästi sänkyynkin. Toisinaan innostuu nuoremman kaverin kanssa vilistäämään pitkin taloa, mutta suurimman osan päivää viettää torkkuen.

Synttärikakku oli muuten pakastekalaa, nam!

Sitä söi myös isikisu, se entinen kollipoika. Poikahan ei ole oppinut syömään kuivaruokaa lainkaan. Ihmettelee vain, että mitä ihmettä noilla nappuloilla pitäisi tehdä?! Siksipä olinkin aika hämmästynyt eilen aamulla  huomatessani kissan puuhaavan jotakin kovin keskittyneesti keittiön lattialla olevan "raksupussin" takana. Viereisestä kaapista oli keploteltu näyttelytuliaisina saatu kissanminttupussi. Pussin oli purtu reikiä ja suurin osa minttunapeista oli näljätty pehmeäksi mössöksi tai osin syöty. Sitä, kuinka paljon oikeasti oli syöty, en osaa sanoa. Ei ehkä kovin monta kuitenkaan. No, vauhti oli sen jälkeen hirmuinen. Pallot ja lelutorakat saivat kyytiä! Vaikutti hyvinkin nousuhumalaisen touhulta. Nyt alkoi välitön päihdekuntoutus. Minttunapit on varmassa paikassa, josta niitä saa rajoitetusti.