Kolmas kerta toden sanoo

Nyt on villatakki valmis! Novita Victoria on kolmannen kerran neulottu vaatteeksi ja tällä kertaa se saa kelvata. Löytyi vielä sopivat napitkin paikallisesta nappikaupasta.  Ensimmäinen yritys oli viime vuosisadalta paita (joka itse asiassa saattaisikin olla muodikas tuota pikaa), jossa oli leveyttä ja pituutta ja hihat pudotettu alkamaan reippaasti olkapään alapuolelta. Lähes valmiina säilytetty toooosi kauan työhuoneen laatikossa. Langoiksi takaisin viime syksynä. Seuraava viritelmä oli patenttineuletta kaksinkertaisella langalla OHJEESTA neulottuna, mutta auttamattoman laaja tuli siitäkin. Jälleen purkuhommiksi.
Tässä nykyinen tuotos.

Lomaviikolla askartelin myös ystävälle ja työkaverille juhlamekkoa. Hän kertoi olevansa tulokseen tyytyväinen. Kiva juttu! Mekosta tulikin ihan käyttäjänsä "näköinen". Onneksi oli lomaviikko, joten saattoi ommella päivällä. Mustan kankaan kanssa askartelu hämärinä iltoina vaatisi tarkempaa näköä ja ehdottomasti parempia työvaloja (seuraava investointi?)

Kuvat ovat kammottavia kännykällä napsittuja. Laiskuusko esti virittelemästä kunnon kameraa? Mekkokin näyttää tehdyn tervapahvista!! Todellisuudessa kangas on hieman hohtavaa, kauniisti laskeutuvaa ja aivan pikimustaa.

Laitanpa vielä "pakolliset" kissat tänne loppuun. Pikkuinen oli nukkumassa omassa "tornissaan", siis  kiipeilytelineen päällä. Ei näy kuvassa. Mummukissa ahtautui pikkuisen kuljetusboxiin. Tarkoittaako, että olisi syytä lähteä eläinlääkäriin? Kuljetusboxia kun sen kohdalla käytetään ainoastaan tähän tarkoitukseen. Koska mummeli näytti boxissa niin suloiselta, päätin dokumentoida asian. Samassa hyppäsi "linssilude" edessä olevan silityspöydän päälle ja ilmiselvästi tahtoi samaan kuvaan! Linssilude voi jo paremmin. Lääkekuuri loppui eilen. Nyt jännityksellä seuraillaan, onko äänihuulihalvauksesta käytännön haittaa. Kehruu- ja naukumisääni ovat kieltämättä vienompia kuin ennen. Eläinlääkärin numero on tallessa!