tiistai 7. helmikuuta 2012

Eipä ollut sopivaa, ei

Kotona äänettömänä vetelehtiessä on ollut aikaa rakennella noita "ukkeleita". Toinen oli jo melkein valmis, kun huomasin, että sillähän on kallo halki! Massa ei siis sopinut ohuena kerroksena paperimuotin päällystämiseen. Tosin halkeamia oli paitsi ohuessa pään takaosassa myös reilusti massaisessa nenän ja otsan liittymäkohdassa (ei mitään logiikkaa). Ehdin jo sättiä kissatkin. Epäilin niiden tietenkin kohdelleen kaltoin puolivalmiita otuksia. Ehkä kuitenkin syyttä tällä kertaa. Harmitti ihan kyllä jonkin verran!
 Kuvissa näkyy huonosti nuo halkeamat. Mutta siellä ovat!



 Otin purkin kalustelakkaa - varmuuden vuoksi vesiliukoista, sillä liuotinpohjainen olisi taatusti sulattanut päät kivoiksi möykyiksi, joista olisin sitten kätevästi askarrellut pari kunnon hirviötä? Hirviöiden tarvetta kun ei nyt ole, yritin pelastaa, mitä pelastettavissa on.

 Näyttää sedillä olevan nyt kunnon hiki pinnassa!

Tiedänpähän seuraavan kerran, että tutusta cernitistä tulee "iskunkestävät" päät. Vinkkejä otetaan vastaan, mikäli teistä jollakin on käyttökelpoista tietoa vaihtoehtoisesta materiaalista. Kiitos!


Toinen ukkeli olikin sitten lähes valmis, kun pää ja vartalo päättivät yhteiselonsa. Kaula murtui (en saanut sitä lakattua tältä ensimmäiseksi työstetyltä hahmolta). Onneksi sain tukevaan paperirunkoon liimattua kangasvartalon takaisin. Toivottavasti kestää!


Kaulan palaset. Kaula irtosi kokonaisena renkaana, mutta pitihän minun kokeilla MITEN haurasta tuo massa on! Oli muuten hyvin  haurasta. Naps naps naps!




Melkein valmiina. 
Pitihän tuo dokumentoida, jos vaikka huomenna ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa!

Juttu jatkuu, sillä aioin kaikesta huolimatta jatkaa toisen hahmon valmistamista.

3 kommenttia:

Mare kirjoitti...

Mainion oloinen ukkeli. Odotan jo seuraavan esiintymistä.
Taitavasti laaditut kasvot.

Minä aikanaan tein Eevertin kokemattomana massailijana ja tavallisesta askartelumassasta. Nyt olen huomannut, että on vaarassa murentua, sillä en massaa mitenkään käsitellyt suojatakseni sitä. Eevertin ongelma on, että hän kulkee mukana reissuissa, joten on aina tuhoutumisen riski olemassa.
Liityn siis mielessäni hyvin halkeamien tuomaan harmitukseen.

Yhtä kaikki, sympaattisen oloisia ukkeleita. Ja kukapa sitä elämässä ilman säröjä selviäisi.

Maina kirjoitti...

Kiitos sanoistasi, Mare! Toivottavasti Eevert kestää eikä tarvitse tulevaisuudessakaan kauneusleikkausta :)
Olet oikeassa, elämään kuuluu pienet ja vähän suuremmatkin säröt. Näyttää tässä tapauksessa lakka pitävän naaman kuosissaan ainakin toistaiseksi.

Paula kirjoitti...

Aivan ihanan ilmeikkäitä!!