Kirpparilla

Ystäväni laittoi viestin, että paikallisella kirpparilla on pöydällinen nukkeja myynnissä. Hän ei mieltänyt itseään kovin asiantuntevaksi, mutta epäili, että voisin olla kiinnostunut. Tottakai kiinnosti (vaikka hyllylle EI mahdu ainuttakaan). Mitään nukkelöytöä en kuitenkaan tehnyt tällä kertaa. Kiertelin sisko seuranani kuitenkin myyntipöydät ja jotakin aika metkaa löytyi. Neulelehti vuodelta 1951! Lehdestä  löytyi ohjeet 41:lle neuletyölle. Naisille, miehille, pojille ja tytöille omansa.

Kuvat on napattu taas kehnolla nokialaisella. Joten eihän  niistä mitään selvää saa!
Lehden kieli on ihanan vanhahtavaa. Ja vaatteiden kokonumerointi poikkeaa nykyisestä. Esim. yllä oleva "Soma boleropuku" on kokoa 42 jossa vartalonympärys on 92 cm, vyötäinen (niin tuossa lukee) 68 cm. Melkoinen "ampiaisvyötäinen" siis! Nykymitoituksella vyötärö olisi kokojen 36 ja 38 välillä, vartalonympärys kokojen 38 ja 40 välillä. Langanmenekki ilmoitetaan vyyhteinä tai grammoina ja puikkokoko on kaikissa 2½ tai 3. Aika ohutta siis.
On siitä aikaa, kun sai pidellä äidille vyyhtiä ojennettujen käsien välissä hänen keriessään lankaa kerälle (jossa sormet piti pitää kerittävän kohdan alla, jottei kerästä tule liian kireää ja lanka veny!). Nykyään lähes kaikki neulelanka on jo valmiiksi kerällä ostettaessa. Tosin tämän lehden ilmestymisaikaan en ollut vielä edes syntynyt.

Talvi!

Lunta, lunta lunta... nyt sitä vihdoin on! Pian voidellaan sukset. On tätä odotettukin. Mieltä piristää puhdas valkoinen hanki ja kirkas auringonpaiste. Mukava muutaman asteen pakkanen on parasta talvea. Eikä tuosta tuulesta olisi niin väliä.

Kissoille kuuluu vaihtelevaa. Nuoriso alkaa olla kunnossa. Suolistotulehduksesta toipunut poika syö "kuin hevonen". Ei sentään ruohoa - ruukkuun kasvatetut oraat eivät ole kelvanneet! Kummallista. Muuten ruokamäärä on melkoinen. Hyvä!

Pikkuinen kirppu riitelee vielä n. viikon ajan siitä, laitetaanko aamuin ja illoin korvaan tippoja vai ei. Jos se saisi päättää, tipat jäisivät pulloon, mutta kun ei saa. Syötävä lääkekuuri tosin loppui jo. Pikkukisu oli erittäin kuuliainen lääkkeen syöjä. Nappi lattialle ja kisu hotkaisi sen nopeasti - kiitos!
Pojan mahalääkkeet sen sijaan piti kätkeä kissanherkkutikkumassaan, sillä suuhun paljaaltaan laitettaessa lääke sai aikaan valtaisan kuolaamisen ja se sylkäistiin aivan varmaan suusta niin kauas kuin suinkin. Poikakissa ei koskaan ole osannut syödä mitään kovaa ja nappimaista - kaikkein vähiten mitään lääkettä.  Pojan nieluun nakatut antibiootit loppuivat jo torstaina. Ruokahalua lisäävää lääkettäkään ei enää maanantain jälkeen ollut - eikä tarvittukaan.

Taas kavereina nukutaan, tai...

etsitään sohvan alta leluhiiriä...

joita sitten löytyikin aika lauma. Mukana muutama terho tamminen. Ja taas mentiin pitkin huushollia!

Tätä kirjoittaessani huomaan hiirten kadonneen. Avataan sohva myöhemmin uudelleen.

Mummukissallekin kuului jo aika hyvää. Ruoka on maistunut oikein hyvin, kulkeminen sujunut jo kohtuullisen normaalisti. Ainoastaan sängylle tai tuoleille hyppääminen on ollut hiukan epävarmaa. Pää on näyttänyt olevan jo aika lailla  oikeassa suunnassa. 

Mutta. Tänään iltapäivällä torkuilta herätessä taas kallistettiin vasemmalle ja kulkukin näytti horjuvammalta kuin eilen. Voi ei! Näinkö tulee takapakkia. Kissa on muuten ok. Syö, käy laatikolla ja sähisee tai murisee pennulle, joka yrittää samoille apajille tai muuten häiritsee vanhan rouvan oloa. 

Korvahan jäi suunnitelmista huolimatta tähystämättä meistä riippumattoman, onnettoman yhteensattuman vuoksi. Näinköhän mennään uudelleen lääkäriin alkuviikosta. Tai päivystykseen jo aiemmin, jos jotain dramaattista sattuu. 

Mummukin on torkuilla. Näyttää hassun typistetyltä!

Eläinhoitajana työskentelyn ohessa on vähän käsitöitäkin valmistunut vuoden vaihteeen tienoilla.

1. Ruudullinen liivihame siskolle, josta EN MUISTANUT OTTAA KUVAA! Enkä sen puoleen kysyä lupaakaan kuvaamiseen tai paremminkin sen julkaisemiseen. Kangas on villan ja jonkin keinokuidun sekoitetta. Polttelin kuituja.

2.Oma  musta liivi(hame) jostakin hiivatin keinokuitukankaasta (polyesteriepäily), joka suorastaan imee kaikki vaaleat kissankarvat noin kymmenen metrin etäisyydeltä. On suihkutettu "comforttia" kuten minua ammoin teatteripuvustajan oppilaana ohjeistettiin. Pah! Täytyy kulkea "karvalaastarirulla" perstaskussa.

Kuvassa näkyy myös kiva alelöytö ennen joulua Tampereelta. Messinginvärisellä metallirusetilla somistettu vyö. Tykkään.

3. 4. ja 5. Puikotkin suihkivat juhlakaudella jonkin verran. Kaulaliina (se virkatusta kudottu), löysä pipo ja ranteen lämmikkeet.Nyt ei puutu kuin takki, jonka kanssa ne sopisivat. Mitähän villakankaita tuolta kangaskaupasta löytyisi...

Ja viimeisenä kuvana ahkera liinavaatekaapin järjestäjä. Ovi oli raollaan ja tassut vaan vilahtivat, kun pöytäliinat laskeutuivat lattialle.

Kuvittelen olevani jonkin sortin käsityöläinen

Kirjakerhosta tuli tilaamani paketti.
Kaksi kirjaa. Yksi vielä odottaa painosta pääsyä. Jälkitoimituksena tulossa, sillä ilmestymisviikoksi ilmoitettiin juuri meneillään oleva. Odotellaan...

Mutta...

Nukketeatteri ja teatterinuket. Aina yhtä kiehtova juttu.Monenlaisia nukkeja on mummulassa synnytelty, mutta tässä on jotakin aivan uutta (oikeastaan hyvin vanhaa ja perinteikästä) ja hyvin mielenkiintoista. Lueskelin kirjaa ja totesin, että "aivan kuin  hyvää söis, muttei taatusti lihota!"

Paketissa oli lisäksi lämpömittari samalla ihanalla  "Leikkiviä poikia rannalla" -kuvalla varustettuna kuin siskolta saamani peltirasia. Mittariparka oli vaan kärsinyt itellamyllytyksestä ja särkynyt :(

Laitoin reklamaation heti. Katsotaan, mitä saan vastaukseksi.

Siitä jälkitoimituksessa tulevasta kirjasta sitten myöhemmin. 

Lisäksi aion tuhlata rahani tilaamalla käsityölehteä lyhyen jakson. Olin siis kotiin tulleen mainoksen uhri. Mutta näin voin leikkiä olevani taas vähän aikaa käsityöläinen(kin). Ja saan talvella muutaman lehdenmyyjän soittelemaan ja yrittämään ympäripuhumistani tarjoamalla NIIN edullisesti jatkotilausta. Aion suunnitella vuorosanani valmiiksi kaiken varalta. 

Ja "pakolliset perheenjäsenet"

Hirveä peto näyttää hampaitaan. Unissaan.

Mummukissan lepohetki pihalla loppukesän helteellä!

Nuken vaatteita, kissattelua ja vähän neulelankaa

Lainalasten nukeille kursaisin muutaman helposti puettavan vaatekappaleen.
Mannekiiniksi lupautui kaapinpäällisten viimeinen tulokas (muuan roskiksesta pelastettu irtojalkainen yksilö).

 Loppukesän helteisiin hame ja hihaton toppi joustavaa puuvillakangasta.

 Linssilude tutkii nuken vaatetusta.

 Hameen leveän resorin voi pukea myös  topin päälle. Kissa hyrisee tyytyväisenä taustalla.

 Paita ja leveälahkeiset housut. Sopii käyttää vaikka pyjamana. Kissakaverikin retkottaa lattialla mutta ilman pyjamaa. 

 Haalari on tarkoitettu aivan toisen kokoiselle nukkekaverille. Niinpä se näyttääkin turhan kireältä tälle vaate-esittelijälle puettuna!

Kissan mielestä ilmeisesti vaalea turkki tummin tehostevärein on tärkeämpi kuvauskohde kuin nuken uusi trikootunika ja se asettui kuvattavaksi etualalle.

 ... ja sitten...

viikonlopun keskiaikamarkkinoilla oli jo perjantaina myyntikojuja puiston täydeltä. Myytävää kojuissa jos jonkinlaista ja niitä kierrellessä oli syytä pitää mielessään, että KAAPIT OVAT TÄYNNÄ JO!  

Ihan pieniä ostoksia kuitenkin saattoi tehdä...

kuten ihanan herkullisen väristä villalankaa! Vielä ei ole täysin kirkastunut, mihin tuo sateenkaaren väri päätyy.

 Ja suloisia  keraamisia kissanappeja.

Kissasta puheenollen...

Tämä ei siis mitenkään liity keskiaikamarkkinoihin. Kissamummu lienee tutustunut sanontaan "nostetaan kissa pöydälle" ja kiivennyt sinne ihan itse. Meillähän kissojen paikka ei kuitenkaan ole pöydällä. Yleensä.

Kirppariltakin tein LÖYDÖN, mutta repun rajallisen koon vuoksi ja pyörällä liikkuvana sain löydön ujutettua siskon auton kyytiin. Esittelen sen kunhan saan haettua aarteeni kotiin.

Mukavaa viikonloppua!