Terassin siivouksen jälkeen otin suunnan lähimetsään. Aurinko paistoi ja kävi mukava tuulenvire.
Siellähän sitä suomalaista superruokaa pilkottaa. Namnam. Onneksi oli pikkuämpäri mukana ihan tätä silmälläpitäen.
Lainaus oman paikkakunnan torstaisesta lehdestä.
"Saalis" täytti astian mukavasti. Oranssit ovat oikeasti punaisia, kypsiä vadelmia. Kirkas valo vain varasti niistä värin.
Lapsuuden makua kaukaa vuosikymmenten takaa. Talkkunajauhoja, piimää, ripaus sokeria ja ihania mustikoita. Ei - nyt huijasin vähän. Ei maistunut samalta, sillä lapsuudenmakuisia talkkunajauhoja, niitä hienoja,jotka suorastaan narskuivat pussista otettaessa hienon jauhatuksensa ansiosta, ei saa valitettavasti enää mistään! En ainakaan ole löytänyt. Voi, kumpa niitä vielä jossakin jauhettaisiin... Nämä ovat vain kalpea aavistus "Syrjäsen" talkkunoista.
Mustikoita peratessa tein tuttavuutta eläinmaailman edustajien kanssa. Perhostoukka, kolme erikokoista hämähäkkieläintä, marjalude ja leppäkerttu, joka oli pukeutunut gootiksi. Kokonaan musta lukuunottamatta punaista pistettä kummassakin peitinsiivessä. Luulin jo nuijineeni paran hengiltä mustikoillani, mutta hetken levättyään pyrähti sitten lentoon ja katosi.
Nyt odotellaan tuulen tyyntymistä illaksi, jolloin kaupungilla olisi nähtävissä kuumailmapallojen yhteislähtö.
Mukavaa viikonloppua!!
1 kommentti:
Oletko kokeillut Nikkilän isännän luomutalkkunaa? Sitä myydään ainakin Eat&Joy Maatilatorilla Lasipalatsissa, varmaan monessa muussakin vastaavassa.
Ihan huipputuotteita, mutta mikäs ihme se on, kun Isän ja Veljen mehiläiset käyvät pölyttämässä... ;o)
*
http://www.viisitahtea.fi/suomen-paras/74/4746-nauravan-myllaerin-salaisuus
Lähetä kommentti