lauantai 30. heinäkuuta 2011

Suomalaista superfoodia

Aamun viileydessä - kun lämpöä oli vasta noin 20 celsiusta- lakaisin terassin ja kastelin kukat. Illalla jäi huoltohommat nukkumatin jalkoihin. Traakkipuu asuu pihalla kesällä. Lurautinpa sillekin ruukun vesiosastolle aimo tujauksen. Ruukusta kömpi esiin uskoakseni hiukan närkästyneen näköinen perhonen. Olen aika varma, että se vieläpä haukotteli tullessaan. Lajista ei ole varmuutta. Tuollaisten perhosten lajituntemukseni on hiukan hataraa. Vielä näitä yleisimpiä päiväperhosia vaivatta tunnistaa, mutta harmaiden yöeläjien suhteen jätän tunnistamisen viisaammille. Hetken tuo kaveri ihmetteli kirkasta aamua ja pyrähti sitten jonnekin kasviston hämäriin. Onneksi en hukuttanut sitä!




Terassin siivouksen jälkeen otin suunnan  lähimetsään. Aurinko paistoi ja kävi mukava tuulenvire.


Siellähän sitä suomalaista superruokaa pilkottaa. Namnam. Onneksi oli pikkuämpäri mukana ihan tätä silmälläpitäen.


 Lainaus oman paikkakunnan torstaisesta lehdestä.


"Saalis" täytti astian mukavasti. Oranssit ovat oikeasti punaisia, kypsiä vadelmia. Kirkas valo vain varasti niistä värin.


Lapsuuden makua kaukaa vuosikymmenten takaa. Talkkunajauhoja, piimää, ripaus sokeria ja ihania mustikoita. Ei - nyt huijasin vähän. Ei maistunut samalta, sillä lapsuudenmakuisia talkkunajauhoja, niitä hienoja,jotka suorastaan narskuivat pussista otettaessa hienon jauhatuksensa ansiosta, ei saa valitettavasti enää mistään! En ainakaan ole löytänyt. Voi, kumpa niitä vielä jossakin jauhettaisiin... Nämä ovat vain kalpea aavistus "Syrjäsen" talkkunoista.

Mustikoita peratessa tein tuttavuutta eläinmaailman edustajien kanssa. Perhostoukka, kolme erikokoista hämähäkkieläintä, marjalude ja leppäkerttu, joka oli pukeutunut gootiksi. Kokonaan musta lukuunottamatta punaista pistettä kummassakin peitinsiivessä. Luulin jo nuijineeni paran hengiltä mustikoillani, mutta hetken levättyään pyrähti sitten lentoon ja katosi.

Nyt odotellaan tuulen tyyntymistä illaksi, jolloin kaupungilla olisi nähtävissä kuumailmapallojen yhteislähtö. 
Mukavaa viikonloppua!!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hellekesä jatkuuuuu

Tänään on ollut tavallinen kesäpäivä = lämpötila jäänyt alle kolmenkympin. Innostuin sitten leipomaan. Kuusi pullapitkoa ja viisi pikkuleipää. Pulla ilman kananmunaa ja pikkuleipien mausteena mantelirouhetta ja fariinisokeria. Ihan kelvollisia.


 Asettelin yhden pitkon ja pikkuleivän ruokalautaselle kahvitaukoa silmälläpitäen. Nyt voin sanoa syöneeni puolikkaan pitkoa ja juuri ja juuri kokonaisen pikkuleivän kahvimukillisen seurana.


Eilisen, helteisen illan tuotos. Ostin keväällä kankaan paikkakunnan kangaskaupasta. Palakangaslaatikko, jossa oli "ohutta paitapuuvillaa", oli täynnä vaaleaa ruutua ja raitaa. Siellä tämä lämpimän keltainen, selvästi kesämekkokangasta. Ei vain tullut ommeltua aikaisemmin. Säätiedotus lupasi lämpimien kelien jatkuvan edelleen, joten huomenna pyöräilen helmat hulmuten töihin!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Ukonilma, kaatosade ja kissanpäivät!

Aamulla, kun piti töihin polkaista, tuli vettä siinä määrin, että uskallan epäillä pisaroiden välissä ilmaa olleen lainkaan. Samalla salamoi ja jyrisi lähes tauotta.  Muuten olikin sitten varsin hämärää. Tulin sitten syöneeksi sanani, kun eilen vielä annoin työkavereiden ymmärtää, että minä en ainakaan kesäaikaan autoa työmatkoille tarvitse. Onneksi oli se auto!

Kissat olivat varsin hämmästyneitä moisesta paukkeesta ja välkkeestä. Eivät kuitenkaan vaikuttaneet mitenkään säikähtäneiltä tai pelokkailta.
Jotakin kummaa kuitenkin on tapahtunut. Tänään on eletty hyvin tiiviisti rinnakkain. Yleensä mummeli hermostuu pojan pörräämiseen nopeastikin, mutta tänään on näyttänyt tältä:

 Ollaan ihan hereillä
 ... melkein hereillä
... kaveri nukahti...
 ... nukkumatti yllätti molemmat...
Nuorempi pyörii unissaan. Ei haittaa!

Ulkona paistaa aurinko ja ilma on kuin haaleassa saunassa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tiistaina heinäkuun 19.

On se kiva tulla töistä, kun kahvinkeittäjä on jo valmiina. Vielä kun sen saisi opetettua käyttämään tuota keitintäkin!



Tässä vielä se viikonloppuna keskeneräiseksi  jäänyt reukku. Jokseenkin valmiina.



 Ja postipoika toi kissanruokaa "kaapillisen". On taas pojalla popsimista. Osallistuuhan mummukissakin purkkien tyhjentämiseen, joskaan ei sillä intensiteetillä kuin poikanen. Mummulainen osaa syödä myös kuivaruokaa, pojan kanssa olen jo kaiken toivon heittänyt. Ahdetun ruuan määrästä huolimatta poika on ruipelo!



Utelias ja innokas linssilude kuitenkin. Verkkokaupasta ruokien mukana tuli mm.tällainen kissanhierontahanska. Samaan kuvaan piti asettautua tietenkin.
Voi sitä surinaa ja purinaa, kun heittiä vuorotellen noilla nystyröillä hieroskeli.
Ääni oli lähes yhtä kova (ei nyt sentään ihan) kuin silloin, kun tarjolle tuotiin saksiruokaa = keittiösaksilla leikattua raakaa possun sydäntä. Niin sikeästi ei meidän karvakamut nuku koskaan, että keittiösakset saisi laatikosta ulos ilman valvovia kissansilmiä. Kahta paria. Jos kissa saisi valita...


Taidanpa tehdä vielä muutaman laukun. Seuraavaksi valmistuvan kangas on tässä.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kokeiluompelua

Ulkona satoi tämän tästä. Aamulla kuvittelin pääseväni iltapäivällä puutarhaa tonkimaan. Yritän kaivella kiivaasti leviävää punaista ruusua tällä kertaa oikein juurineen ylös. En mennyt posti- tai roskalaatikkoa kauemmas kuitenkaan. Satoi. Välillä hiljaisesti, välillä voimakkaasti. Kun aurinko pilkahti ja antoi lupauksen poudasta, tuli seuraavassa hetkessä jo vettä taivaan täydeltä. Eipähän tarvinnut kastella istutuksia.


Aloittelin eilen illalla ompelukokeiluna pikkuista laukkua. Viimeistelin tänään.



Sitten ompelin hassun apukassin entisten nojatuolien irtopäällisten keskikappaleista. Käytin kappaleet sellaisenaan. Lisäsin vain vetoketjun ja sangat. Iso kukkaruukku?




 Suurimman osan aikaa käytin pallokangaslaukun kanssa. Kangasta oli senverran niukalti, että piti ripotella vetoketjutaskuja vähän sinne sun tänne paloja yhdistellessä. Ja sitten vielä surautin huolimattomuuksissani toisen sivukappaleen nurja puoli päällepäin. Enkä tietenkään huomannut ennen kuin saumat oli tikattu ja saumurilla huoliteltu. Olen siis purkanut tikin jos toisenkin. Lopulta sain tämänkin päätökseen. Kangasta jäi pikkuinen tilkku, josta sai juuri ja juuri pikkuisen pussin.


Yksi laukku on vielä vähän kesken. Katsotaan, joko huomenna valmis...
Kaipa näille kaikille käyttöä tai vaikka uusi omistaja löytyy.

Muutapa en sitten tänään juuri tehnytkään. Siivoaminen rajoittui keittiöön, kissat tuli syötettyä ja ihmisten ruuankin onnistuin ylikypsentämään.

Kuinka kauan kestää kissan hampaiden vaihtuminen? Metelöivä nuorukainen täyttää neljän kuukauden päästä kaksi ja poskihammasta pukkaa edelleen. En kyllä muista, että kissamummulla olisi aikanaan noin hitaasti hammaskalusto uusiutunut. Tosin siitä on jo niin kauan. Ei ihme, että poikakisu järsii kaikkea, mikä kohdalle sattuu ja varsinkin jalassa olevia villasukkia!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Reukku vai kappu?

Reppu + laukku  = reukku.   Kassi + reppu = kappu. Ompelin sisustuskankaasta innoissani selässä tai olalla kannettavan kassin tai oikeastaan laukun. Koko on noin 30x 25x15 cm. Menee mahdollisesti uudelleen sijoitukseen.

13.7. 
Jippii! Reukku kelpasi tilaajalle. Oli ihan älyttömän mielissään. Haluaisikohan joku muukin? Noita on niin mukava tehdä muiden hommien lomassa :)

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ukonilma meni mutta edelleen sataa

Eipähän tarvitse kantaa kukille vettä! Sekä kesäkukat että perennat voivat mainiosti siis. Otos sisääntulopihalta.





Valoa!

Vaaleanpunasävyinen marmoroiden värjätty kangas sai väistyä vanhanaikaisen näköisen viskoosikankaan tieltä. Punertava näytti tosi oudolta olohuoneen uuden värityksen kanssa. Nyt ollaan sohvan värillä liikkeellä.





Kokeilin samalla kuvansiirtokalvon käyttöä tähänkin. Kisut ovat kuin kissamummu pentuna! Nyt siirsin kuvat leimasimella ja värinä oli musta silkkiväri (koska mustaa leimasinväriä ei nyt sattunut käsille). Enpä tuota käyttäisi kovin vaativiin kohteisiin.

Ukkosta ilmassa

Hui! Ulkona rytisee ukkonen jonkun matkan päässä. Laitan koneen kiinni heti kun saan kuvan ladattua. Näitä puuhia viimeaikoina (rempan viimeistelyn, mansikan poiminnan, sekalaisten kotihommien ja varsinaisen leipätyön ohella). Lisää kuvia, kunhan haen viimeiset tekeleet siskon pihalta kuivumasta. Muurauslaastilla ei sitten kannata kokeilla valua. Se ei kuivu kokoon. Mutta mistäpä me se olisi tiedetty. Lätkittiin vaan lehdille mokkoo. Onneksi osa oli ihan kunnon sementtiä ja nämäkin kappaleet ties mitä, mutta kovia ja kuivia.






Tältä näytti taivas viime sunnuntaina naapurikunnassa. Kuva äiten parvekkeelta! Satoi ja rytisi, kuten täälläkin kohta. 




Ai niin juu. Revin valtaisan kirvan syömän humalan pihalta. Miten pääsee humalasta eroon? Oikea vastaus ei ole nukkumalla. Kyse on viheliäisestä köynnöksestä, jonka juuret ulottuvat puoleen pihaan ja jolle lapiolla tai talikolla ei mahda yhtään mitään! Hyviä vinkkejä, kiitos!

Mutta nyt rytisee jo siihen malliin, että  


Hyvää viikonloppua!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Tää ei oo kivaa - tää on -

Nimittäin lattianvaihdon takia tyhjennettyjen täpötäysien kirjahyllyjen uudelleen täyttäminen yli kolmenkymmenen asteen helteessä ei ole kivaa. Ei meillä sisällä ole kuin 28,5 oikeesti. Noita kirjoja on ihan liikaa. Poiskaan ei raaski heittää. On joku kumman kunnioittava suhtautuminen kirjoitettuihin opuksiin - ei jätepaperia. Onhan tuossa valikoimassa tietysti runsaasti sellaisiakin, joita tarvitsee/lukee ajoittain/ ja niitä, joihin on vain muuten kiintynyt. Hmm... kiintynyt kirjoihin...
Joka tapauksessa lintsaan tuosta kuntoliikunnasta ja kirjoitan tätä.
Eilen tehtiin siskon kanssa pari lahjatyynyä. Ne näyttävät tältä:


Yritimme siirtää valokuvia kankaalle siirtokalvolla, joka ei sitten ollutkaan ihan sellaista kuin oletimme. Kuvista tuli aluksi kumimaisia ja kiiltäviä. Ei hyvä. Leivinpaperin läpi "tuoreena" silittämisen jälkeen pinta oli enemmän sellainen, jota haimme. Tiedä noiden kestävyydestä sitten. Tuskin tulee kuitenkaan alvariinsa pestyä. Edelleen etsitään siirtotekniikkaa, jolla kuvan saa siirrettyä niin, ettei se näytä halpakaupan t-paitapainossa tehdyltä. Vinkkejä vastaanotetaan, kiitos!

Saman tien, kun ompelin tyynyliinat kangaskaupan palalaatikosta ostetusta pellavasta (oli muuten noin puolta halvempaa kuin sama kangas pakalta), ompelin vielä tänään myös olohuoneeseen kesäverhot! Niitäpä olikin haettu ympäri kylää. Ostin jo yhden mieluisan kankaan englantilaista painettua puuvillaa vain huomatakseni, että siitä "haalistuivat" värit punaisen valtaistuimen vieressä. Näissä ei haalistu! Vallilan kangas löytyi Anttila Koti - myymälästä. Oli just melkein sitä mitä etsinkin. Kankaan nimi vaan näyttää pahalta - "Suolaheinä"! Sitä nimittäin riittää takapihalla useampaankin villivihannessalaattiin. On puutarhuri ollut muissa puuhissa ja piha sen näköinen!!


Sohvatyynyissäkin on uudet, väriin sopivat päälliset. Lähtivät väkisin mukaan kun hain sisätyynyjä noihin kuvallisiin päällisiin. Nyt on väriä! Sohvatyynyt muuttavat ihan kohta beigelle sohvalle väriä antamaan. Lukulamppu kurkistaa hyllyn takana ja odottaa uutta varjostinta. Se näyttää nyt haalistunelta.
Huom. nurkassa pilkottavat uudet lattialistat. Itte sahasin ja naulasin enkä kerro, kuinka monta mokaa tein ennenkuin napsahti kohdalleen kaikki 25 metriä. Minusta meillä on ihan liikaa kulmia sinne ja tänne. Sekä oviaukkoja. Helpompaa olisi asua jossakin nelisnurkkaisessa hallissa.
Nyt on helpottunut olo, kun revohka on ohi. Vielä, kun jaksan kantaa ne kirjat...


Mukavaa viikonloppua!