Pihavieras ja yksi paketti

Aamulla oli Kissamummulla aika yllätys mennessään terassille ulkoilemaan. Pihalle saapui myös yksi vakiovieraistamme, joka tosin ei tainnut kissaa huomata ollenkaan. Tai sitten se luotti suureen kokoonsa viis veisaten pihalla "vaanivasta" kissasta. Ehkä tuo fasaani oivalsi, että kissa on valjaissa, eikä missään tapauksessa yllä kovin kauas terävine kynsineen ja hampaineen.

Tänään tuli paketti uusia askartelutarvikkeita. Oli vähän työn takana löytää kohtuuhintainen suurennuslasi, jonka voi ripustaa kaulaan, kun tekee jotakin tosi pientä piperrystä. Tässä mummuiässä kun ei kovin pientä pysty tarkasti työstämään ilman tehokkaita apuvälineitä. Nyt löytyi sellainenkin nukkemassojen lisäksi. Siispä muovailemaan!

 Lisäksi tuli vielä akryylilevyä nukkekodin ikkunoiksi. Pääsee niitäkin askartelemaan.

Sunnuntaiaamuna keittiössä

Rauhallinen aamuhetki postia lukiessa? Ensin luin sanomalehden, jossa joka sivulla oli kolmiulotteinen kuva(?) valkoisesta kissasta. Onneksi sen sai nostettua välillä lattialle, saattoi nähdä tekstin vähän tarkemmin.
Sitten ajattelin lukea sähköpostini ja tallentaa muutamia kuvia koneelle. Taas se sama kolmiulotteinen kissa ilmestyi! Tällä kertaa  ilmeisesti varsinaisena pop-up-ikkunana.

Onneksi se oli kätevä nostaa lattialle. Mutta siellähän se ei viihtynyt. Hyppäsi välittömästi syliin. Ajatteli siinä varmaankin syödä aamiaiseksi muutamia nappeja villatakistani.

Jälleen lattialle. Ahaa! Siis pesun tarvetta? Muistaisin kyllä jostakin kuulleeni, että kissoja ei voi kuivattaa mikroaaltouunissa, mutta miten olisi konepesun laita?

Vähän Pikkukissa tosin myöhästyi, astiat on jo pesty! Se olikin varmaan etsimässä puhdasta kuppia. Pikkukissan mielestä kaiketi ruoka-aika voisi olla aina silloin, kun ei nukuta.
No välillä voi tietysti viihdyttää sen asunnossa eläviä ihmisiä juoksemalla leluhiiren tai pallon perässä tai pomppimalla ja nappaamalla huiskasta kiinni. On pieneksi kissaksi mahtavat ruokahalut! Ja vauhti! Siinä ei kupillinen ruokaa kauan ehdi vanheta.
Kissamummu, joka on aina syönyt pieniä annoksia kerrallan sievästi suuhun napsien, on aivan ymmällään moisen suursyömärin edessä. Saa valvoa, ettei pikkuinen käy syömässä vielä mummelin ruuuatkin omiensa jatkeeksi. On kuitenkin yhdenlainen ruoka, jonka päälle pentu ei ymmärrä. Kuivaruoka on sen mielestä aivan käsittämätön juttu. Se on saanut olla Kissamummun  kupissa aivan rauhassa. Ei ole edes maistanut pennuille tarkoitettujakaan raksuja. Näitä meillä on pussillinen, kiitos E ja kumppanit!

Kevät näkyy ulkona ja sisällä. Laitoin viime kesänä ulkoruukkuun muutamia paprikansiemeniä (ruuaksi ostetusta ja syödystä paprikasta). Siitä kasvoi kiva viherkasvi, jonka otin talveksi keittiön ikkunalle. Suurin osa lehdistä putosi talven aikana, eikä se ollut mikään huoneen kaunistus. Valon lisääntyessä alkoi kasvaa uusia lehtiä ja nyt siinä on myös nuppuja!! Siis jatkamme paprikankasvatusta. 

Ikkunapuutarhassa kasvaa tallä hetkellä myös valkosipuli, punasipuli sekä ihan "perus"sipuli, jonka versojen kasvatus vaatikin useamman yrityksen. Kesti kauan löytää sipuli, joka suostuisi kasvattamaan myös varsia, ei pelkkiä juuria. Myös rucola ja timjami ovat jo hyvällä taimella.

Nallet "maailmalla" eli nalle-esittely jatkuu vaan

Nallejen esittely siis jatkuu. Seuraavat nallet on tehty kiiltävästä keinoturkiksesta, jossa (polttokokeen perusteella) suuri osa on viskoosia. (Nalleja en poltellut, vain vähän kuituja jäännösturkiksesta). Täytteenä on "tyynyntäytevanua" ja ainakin Amandalla nivelissään ruuvikiinnitys, joka ei osoittautunut kovin pitäväksi. Taitaa olla jo tällä hetkellä pikaista hoitoa kaipaava lonkkavika. Mutta Amandalla, kuten kaikilla meillä syntyneillä nalleilla on elinikäinen takuu. Syntyneet krempat korjataan!

Tässä on siis Amanda. Amanda muutti heti syntymänsä jälkeen siskolleni ja kuuluu viihtyvän siellä edelleen hyvin hänen useiden nallejensa seurassa.

Tässä on Amandan syntymätodistus.

Myös Teppo muutti samaan perheeseen, mummun siskon pojalle, joka oli Tepon saadessaan jättänyt varsinaisen nalleilla leikkimisiän kauas taakseen. Tai oikeastaan, nalleilla leikkimisikä ei taida koskaan kokonaan päättyäkään.

Tepon syntymätodistuksesta kopio.

Teppokin viihtyy ja on ilmeisen musikaalinen lähettämästään kuvasta päätellen.

Tätäpä olikin varsin mukava kirjoittaa samalla leikittäen villiä Pentua. Tarkistan seuraavaksi, onko kaikki varpaani vielä tallella. Ainakin niitä on kiitettävästi järsitty kuten myös kiivetty jalkojani pitkin pari kertaa koneen päälle ja kiskottu kukkia maljakosta. Taitaa olla iltaleikin aika ja kaverin puute vaivana. Kissamummu ei jaksa kauan pennun riehumista sietää, vaan hipsuttelee omiin oloihinsa torkkumaan. Siispä roolin vaihto ja huiska käteen!

Kevät etenee, miten kylpyhuonerempan käy?

Pihalla alkaa lumi sulaa, myös siitä metrisestä hangesta, joka syntyi, kun katto tyhjeni. Sinikataja taitaa selvitä, tuijakaan ei ole poikki, mutta kuusesta on oksia irti.
Tänään paistoi aurinko iltapäivällä. Aurinkokello kyllä näytti kaikkea muuta kuin tätä kesäaikaa. Varjostuskankaan puutteessa peittelin havuja tilapäisesti hallaharsolla. Kaivelin lunta juurelta, joten toivottavasti alkaa maa sulaa ja juuristo saada vettä ajallaan. Paksuimman kasan alla on (muistaakseni) perennoja, jotka eivät lunta ja jäätä pelkää. Täytyypä ryhtyä lapioimaan kasaa pienemmäksi. Huomenna. Ehkä ne jo juhannuksena ovat vihreinä.

Tämä kuva ei ole meidän kylppäristä. Sieltä haettiin tänään kuivauspuhaltimet pois ja porattiin jotkut mittatikut lattiaan vielä lisämittauksia varten. Toivottavasti sitten perjantaina oikeesti alkaa jälleen tapahtua jotakin.

Tällainen kylppäri on Nelmillä.

Nelmin silityspöytä on ostettu valmiina, kaikki muut tarvikkeet väkerrelty itse. Kylppäri onkin ainoa, joka on nukkekodissa jokseenkin valmis.

Tänään oli aika jännittävä päivä. Siitä tarkennusta loppukuusta, ehkä. 


Ja vielä yksi nalle-esittely:

Tässä on Köpi.

Hän syntyi kesällä 2009 ja sai nimekseen muutaman mutkan kautta Köpi. Hän on noin puolimetrinen pullukka nallukka.Hänellä on pitkä, pörröinen karva ja täytteenä keinokuituvanua. Köpi muutti kesällä erääseen päiväkotiin. Päiväkoti oli muuttamassa toiseen rakennukseen ja Köpi piiloutui vikkelänä nallena muuttokuormaan. Olipa hän aiheuttanut melkoisen yllätyksen, kun piilopaikka olki paljastunut. Köpi tykkää laulamisesta, saduista ja ennen kaikkea lapsista. Hän toivoi myös pääsevänsä lasten mukana retkille, lyhyiden jalkojensa vuoksi ehdotti matkustamista vaikkapa jonkun aikuisen selkärepussa. Köpi kertoi nukkuvansa päivällä ja yöllä, mutta ei halua kenekään unikaveriksi, sillä hän tunnusti kuorsaavansa melko ännekkäästi ja ehkä siten häiritsevänsä lasten unia. Joulun aikaan sain Köpiltä kirjeen, jossa hän kertoi viihtyvänsä hyvin päiväkodissa. Lupasi kirjoitella vielä myöhemmin uudelleen kuulumisiaan.

Kevät tulee kohisten

Ihanaa kun ulkona näkyy jo jotakin vihreää, vaikka vain lenkkipolun varrella hautausmaan aidassa.Tänään ei onneksi enää satanut, joten saattoi kiertää jonkinmoisen lenkin kastumatta. Yllättävän nopeasti lumet sitten lähtivät. Pihalla odotellaan katolta tulevien lumien sulamista ja sitä, mitä sieltä paljastuu. Lunta tuli katolta niin paljon, että ainakin yksi kuusen ja yksi timanttituijan taimi lienevät kokeneen kovan kohtalon. Samoin kituliaasti kasvanut sinikataja on siinä ja siinä, ettei ole pahasti oksat revenneet irti. Tutkitaan tarkemmin, kun alkaa saappaanvarret riittää.

Pääsiäisen sadepäivinä (ylen?)syönnin lomassa tuli askarreltua Nelmille uudet nojatuolit yhä keskeneräiseen olohuoneeseen. Niitä piti sitten kutsua Ensiokin kokeilemaan. Sohva, jolle Ensio istahti, on tosin jo vanha. Viimekesäinen. Onneksi löytyi vielä samaa kangasta, joten kalusto näyttää melko yhtenäiseltä.

Kissatkin ottavat vapaapäivät rennosti. Heti, kun hain nojatuoleihin puhtaat irtopäälliset, ne piti mennä testaamaan. Pikkuisella on ollut aivan hirrrvittävä ruokahalu. On kyllä kovasti kasvanutkin. Vieläköhän kasvattajat tunnistaisivat? Tai Helmiäiti?
Meidän Kissamummu sietää pikkuista sopivan pieninä annoksina. Viereen saa tulla ja vähän autellaan pesemisessäkin (ei silti, ettei se Pikkukissalta sujuisi mallikkaasti itsekin). Jos pikkuinen innostuu kovasti riehumaan tai hyppimään Kissamummua kohti, kuuluu tiukka murahdus ja saattaapa läimäyttää käpälälläkin. Hyvin joustava ja kärsivällinen mummeli on kuitenkin pikkuista kohtaan, joka on ...hmm... aika villi!

Kissamummusta harjatusta alusvillasta pyöritellyt pallot ovan pennun mielestä ihan parhaita leluja heti kolisevan ja kovaa pyörivän deodoranttipullopallon jälkeen.  Karvapallot saa mukavasti kannettua suussa ja tuotua heiteltäväksi pitkin tyhjän eteisen lattiaa ja taas uudestaan. Noutaja?

Remppakin jatkunee toivottavasti alkuviikosta. Näin vähän torstaina lupailtiin. Kuivauspuhaltimet ovat paahtaneet jo pari viikkoa ja kylppärissä voisi melkein saunoa. Aika lämmintä!

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä toivottavat myös Nelmi ja ystävänsä Ensio Nelmin parvekkeella. 

Edessä viime viikonloppuna hankittua viherkasvia (akvaarioruohoa, josta tulossa myöhemmin istutuksia Nelmin laajalle parvekkeelle)

Keväisiä? päiviä maaliskuun päättyessä

Rantatieltä, ojan laidasta

pajunkissoja löydän.

Niillä minä pääsiäisenä

koristelen pöydän.

Pehmeä on silitellä

pajunkissan selkää.

Noidat lentää luudallansa,

eikö sisko pelkää?

Pikku-veikon keinuheppa

kammarissa heiluu.

Isä laittaa pääsiäiseksi

pihamaalle keinun.

Kukko kiekuu kanalassa

talvet sekä kesät.

Kunpa tietäis, mistä löytäis

pääsiäiskukon pesät.

Pesä pirttiin laitetaan,

kun iltalamppu palaa.

Kukko käy munimassa

keskiyöllä salaa.

-Marjatta Pokela-

Pajunkissoja löytyi ojanlaidasta, kuten Marjatta Pokelan vanhassa lastenlaulussa sanotaan. Ojassa vaan oli varmaan metri lunta kahlattavana ja kotimatkalla yllätti vielä sakea lumiräntäkuuro. Huh! Minne kaikki kissapajut ovat kadonneet? Oli tosi työlästä löytää niitä, mutta onneksi sentään vähän sai maljakon täytettä.

Tässä ei näy pajuja, mutta tämä pensas näyttoi aika pirteältä punaisine marjoineen.

Tätä "pajunkissaa" vaan naurattaa. Taitaa ollakin pääsiäisnoidan kaveri.

Nyt on kisulla asiat hyvin, ruoka ja uni maittaa. Pallojen ja leluhiirten perässä on mukava juosta. Ja kehruuääni on varsin kova ja sitä kuuluu usein. Kissamummu lipaisee toisinaan  Pikkukissaa tai napsauttaa välillä käpälällä, jos pikkuinen innostuu liikaa hyppimään kohti.

Kissamummu kävi valjaissaan tänäänkin tutkimassa  terassilla kevään etenemistä. Pikkuisellekin soviteltiin valjaita ja käveltiin olohuoneen lattialla, ulos ei tehnyt mieli, vaikka ovi olikin auki. Valjaat pikkuinen oletti olevan puremista varten. Nekin.

Nyt on viikon puhaltanut kuivausmasiina kylpyhuoneessa. sieltä oli kuitenkin löytynyt hiukan kosteutta yhdestä nurkasta. Huomenna reiskat tulevat katsomaan, vieläkö huminaa jatketaan vai joko päästään vesieristämään.